Nettikatkolle?

En ole koskaan viettänyt paastonaikaa mitenkään erityisesti. Ehkä tänä vuonna voisi tehdä toisin. Ainakin voisin vähentää elämästäni häiritseviä juttuja, "paastota" esimerkiksi netissä roikkumisesta.

Minusta on tuntunut jo pitemmän aikaa, että on pakko alkaa rajoittaa netin käyttöä. Siihen kehottaa ihan oma maalaisjärki ja luulen, että myös Jumala. Hän ei halua että väsytän itseäni turhaan. Lisäksi läppärini on osoittanut hajoamisen merkkejä. Tänään se on sammunut itsestään useamman kerran illan aikana. Vielä pitäisi saada pari esseetä kirjoitettua. Ja muutenkin olisi kiva jos ei tarvitsisi vielä uutta konetta hommata.

Koska nettiajan rajoittaminen ei ole oikein onnistunut, olen päättänyt pitää viikon tauon koko Internetistä. Otan tavoitteeksi selvitä yhdestä päivästä, sitten toisesta ja kolmannesta. Mailit käyn katsomassa koulussa tai muualla. Mihin sitten käytän aikani? Ehkäpä kouluhommat edistyisi ja kotikin pysyisi kunnossa. Ja kavereihin voin toki pitää yhteyttä ihan puhelimella

Jospa aloittaisin maanantaina ja pyrkisin viikkoon. Parhaassa tapauksessa se johtaisi elämäntapaan, jossa virtuaalimaailma ei hallitsisi ajankäyttöäni niin paljon.

Koitan siis olla viikon poissa myös bloggerista. En unohda tätä kuitenkaan, vaan palaan päivittelemään viikon kuluttua

Olkaa siunattuja, joka ikinen!

Pitäisi...

Oli hauska pitkästä aikaa päivittää kirjablogia. Tällä kertaa en tosin kertonut yhdestäkään luetusta kirjasta, vaan "tuhannesta" keskeneräisestä. Tuntuu, että elämässä kaikki muukin on vähän levällään ja kesken. Koulujutut on pakko saada valmiiksi ajallaan, mutta kaikki muu jääkin sitten tekemättä.

Innostun helposti aloittamaan jonkun jutun, jonka yhtä helposti jätän kesken. Painonpudotus ja liikunnan lisääminen on tämmösiä projekteja. Koulukaverit hehkuttaa vähähiilarista elämäntapaa ja leivän yms. viljatuotteiden sekä sokerin pois jättämistä. Innostuin kokeilemaan ja korvasin leivän salaatilla ja juustolla, kun en lihasta paremmin välitä. Ne ei kuitenkaan vieneet nälän tunnetta pois ja nyt oon taas leipälinjalla. Säännöllisempi liikkuminen on myös ollut tavoitteena, mutta siitäkin on tullut yksi niistä monista asioista, joita "pitäisi" tehdä ja jota pakenen kuitenkin. Luulen, etten ensi kesänä jaksa kaverien kanssa pelailla mitään :/

Mielessäni on pitkä lista asioista, mitä pitäisi tehdä ja huomaan puhuvani jatkuvasti että "pitäisi tehdä sitä ja tätä". Kuitenkaan en tee mitään. Ehkä en tartu toimeen just siksi, että asioista on tullut "pitäisi"-asioita, velvollisuuksia ja pakonomaista suorittamista...vaikka ne vois olla hauskoja ja iloa tuottavia asioita, jotka tuo elämään sisältöä. Ehkä siksi mulla ei ole harrastuksia, ja lukemisestakin on tullut taakka pikemminkin kuin kivaa ajanvietettä. Ehkä pitäisi jättää "pitäisi" sana pois kokonaan :D

Voihan väsymys. Miksi sitä tietoisesti tekee asioita, joista ei oo kun haittaa itselle? Kuten istuu koneen ääressä monta tuntia. Niin kuin nytkin.

Kunpa vaan osais ottaa vähän rennommin kaiken...

Minäkö fundamentalisti?

Mitä on fundamentalismi ja kuka on fundamentalisti? Jonkun mielestä minäkin taidan olla fundis, koska uskon "sokeasti" Raamattuun ja yhteen Jumalaan, yhteen totuuteen ja minulla on yleisen mielipiteen vastaisia mielipiteitä.

Sanalla fundamentalisti on omassa suussani kuitenkin ikävä kaiku, ja itse yhdistän sen uskonkiihkoilijoihin, jotka käyttävät uskontoa "lyömäaseena" ja oman katkeruutensa purkamiseen. Sellainen en halua olla. Jeesus rakasti ja antoi arvon kaikille. Mulla ei ole oikeutta lyödä ketään, varsinkaan uskonnon nimissä. Ja jos joku lyö mua, pitäis mun kääntää toinenkin poski (auts.) ja siunata.

Jos fundamentalisti sen sijaan on ihminen, joka uskoo Raamattuun Jumalan sanana ja pyrkii elämään sen mukaan, niin sellainen tahdon olla. Raamatun kautta Jumala kertoo mikä on totuus ja miten hän asiat näkee, ja haastaa minut rakastamaan lähimmäisiäni.

Monesti huomaan oman maailmankuvani ja vallalla olevien käsitysten välisen ristiriidan, mutta olen hiljaa mielummin kuin tuon esille oman näkemykseni. Vaikeneminen on usein varmasti viisainta, kun ei mun mielipidettä edes kysytä tai kaivata. Silti mietin olenko epärehellinen, kun en kerro ajatuksiani.

Oon huomannut, että ihmiset käyttäytyy kuin laumaeläimet, kukaan ei uskalla kertoa todellisia mielipiteitään ja ajatuksiaan vaan mukaudutaan tavalla tai toisella yleiseen mielipiteeseen, mikä kulloinkin on vallalla. Voidaan sanoa olevamme nykyään "edistyksellisempiä" kuin ennen ja kykenevämpiä ajattelemaan kriittisesti ja omilla aivoillamme. Todellisuudessa kuitenkin ajatellaan yhä kuten kaikki muutkin. Yleinen mielipide on vain muuttunut erilaiseksi kuin ennen.

Pohdin onko minun uskolleni tilaa tässä maailmassa, jossa kaikki totuudet ovat yhtä oikeita? Entä jos olen eri mieltä? Entä jos uskon, että kaikki muut totuudet ovat väärässä ja sanon, että on vain yksi totuus, se, että Jeesus on tie Jumalan luo?Olenko heti vaarallinen ja vihaa täynnä oleva fundamentalisti?

Kadonnutta iloa metsästämässä

Elämäni on tasaisen hyvää ja mukavan arkista. Huomasin kuitenkin, että ilo ja riemu ovat vaivihkaa kadonneet jonnekin, enkä löydä niitä enää. Osaan vielä nauraa, mutta missä on ilo elämästä?

Ilon puuttuminen tuntuu olevan laajalle levinnyt ilmiö, joka koskettaa muitakin kuin minua. Raamatussa käsketään iloitsemaan Herrasta (Fil 4.4). Mitä ihmettä? Ehkäpä sillä ei tarkoiteta, että pitäisi väkisin vääntää naamansa hymyyn ja esittää iloista silloin, kun tuntuu pahalta. Jumala tietää tasan tarkkaan miltä meistä tuntuu ja Jumalan edessä on lupa olla rehellinen...hän näkee kuitenkin kaikkien naamarien taakse.

Kenties ilo Herrassa on jotain syvempää kuin tunteet, jotka vaihtelevat olosuhteiden ja mielialojen mukaan. Kenties sillä tarkoitetaan on iloa siitä, että kaikesta huolimatta olen Jumalan lapsi ja matkalla taivaaseen, tuli mitä tuli ja tuntui miltä tuntui.

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.Joh 1:12

Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme. Tästä syystä maailma ei meitä tunne, eihän se tunne häntäkään. 1. Joh 3:1

Ei mitään sanottavaa

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Koulu on vienyt mukanaan ja lisäksi on tuntunut, ettei mulla ole kertakaikkiaan mitään sanottavaa kenellekään. Nytkin olen pohtinut kauan tässä ruudun ääressä mitä tähän kirjoittaisin. Enpä kirjoita mitään, mutta kuunnelkaapa Ilkka Puhakan laulu:


Hyvää alkavaa viikkoa!

Pohdinnassa

Ensinnäkin pohdin blogille uutta nimeä. Elma Aaltosen kirjoittama Anna kulkee enkelin kanssa on aivan ihana kirja, enkä haluaisi aiheuttaa pahaa mieltä sen tekijöille yms. ihmisille sillä, että mun blogin nimi on niin lähellä sen kirjan nimeä. Kuitenkin tämä on henkilökohtainen blogi, jossa on mun omia (huonoja) mielipiteitä ja ajatuksia, ja niillä taas ei ole mitään tekemistä kirjan kanssa. Mielestäni toimin siis väärin ja aion muuttaa blogin nimen!

Nyt kun vaan keksisi hyvän nimen...nimiä saa ehdottaa :)

Toinen asia mitä pohdin, on se, että jatkossa vältän kyllä visusti kirjoittamasta tulenaroista aiheista, kuten joogasta tms., ainakaan kovin kärkevään sävyyn...Lisäksi pohdin, pitäisikö muuttaa kommentointiasetuksia. Minusta on kiva, jos asioista syntyy keskustelua, mutta sotakentäksi en mun blogiani halua!

Pohdin myös sitä kuinka paljon haluan itsestäni jakaa koko maailmalle, nyt kun blogin kävijämäärä on kasvanut. Laittaisiko hakukone-eston? Poistuisiko blogilistalta kokonaan? Pistäisikö blogin jopa ihan salasanan taakse (jonka jakaisin lukijoille). Siinä vaan ei tunnu olevan mitään järkeä. No, näitä kaikkia asioita täytyy miettiä.

Ihan tosielämässä pitäisi parhaillaan pohtia aivan muita juttuja ja kirjoittaa paria esseetä :/ palautuspäivät keskiviikkona ja perjantaina, ja vasta puolet tehty kummastakin...

Herra armahda Japania!

Herra, sinä, joka olet maan ja taivaan luoja, armahda Japania! Auta japanilaisia juuri nyt. Enhän minä tiedä miten rukoilisin, mutta sinä tiedät japanilaisten hädän ja tunnet heidän tuskansa syvyyden. Sinä kuulet avunhuudot. Herra auta! Ilmesty auttajana ja käännä japanilaiset huutamaan avuksi sinua, ainoaa todellista ja elävää Jumalaa. Varjele ydinvoimalaonnettomuudelta ja pahemmilta lisäonnettomuuksilta.
Amen

Maailmassa on niin paljon hätää, että tahdon sulkea silmäni siltä. Uutiskuviin turtuu ja joka paikasta ei edes lähetetä uutisia. Tämä kuitenkin pysäytti tänään.

Herra avarra sydäntäni rukoilemaan ihmisten puolesta ympäri maailman. Minun sydämeeni ei mahdu kuin muutama ihminen kerrallaan, mutta sinun sydämessäsi on koko maailma ja kaikki sen ihmiset. Jokaisen henki on sinulle kallis. Opeta minua rukoilemaan niin kuin sinä tahdot ja niiden asioiden puolesta, jotka ovat sinun sydämelläsi. Auta olemaan kärsivällisempi ja kestävämpi rukouksessa. Opeta rukoilemaan.


(P.S. 24/prayer internationalin sivuilla on lista asioista mitä esimerkiksi voi rukoilla japanilaisten puolesta)

Jumalan tunteminen

Lähelläni on niin paljon ihmisiä, jotka etsivät totuutta ja kaipaavat sitä, minkä vain Jumala voi antaa. Kunpa voisin levittää "Kristuksen tuoksua" ja kunpa Jumala voisi käyttää minuakin jollakin tavalla, kun Hän vetää ihmisiä luokseen.

Millainen minun sitten pitäisi olla, että Jumala voisi käyttää minua? Luulen, ettei Jumala mittaa "hyödyllisyyttä" samoilla mittareilla kuin me mittaamme, sillä Jumala näkee sydämen. Kenties tärkeintä elämässä on oppia tuntemaan Jumalaa paremmin. Ainut, millä on lopulta väliä tässä elämässä on se, tunnenko Jeesuksen (ja tunteeko hän minut)

Paavali oli fariseus, jolla oli varmaankin vaikutusvaltaa, hänellä oli hyvä syntyperä ja hän oli kaiken lisäksi (ihmisten mittareilla) varsin hyvä ihminen. Silti hän sanoo:

Fil 3:7-11 Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo. Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista.

Kun tunnen Jeesuksen, hänen "kirkkautensa tunteminen levittää valoaan" minusta aivan itsestään. Tunnen kuitenkin usein olevani huonoa mainosta Kristuksesta. Jos ihmiset tietävät, että olen uskossa, niin mitä he mahtavat ajatella Jumalasta, kun näkevät syntisyyteni ja heikkouteni. En ole yhtään sen parempi kuin kukaan muukaan, en ole hyvä ihminen. Tuotanko häpeää Jumalle? Raamatussa sanotaan:

Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. 2. Kor 4:6-7 (KR 33/38)

Ai niin, olen armosta pelastettu syntinen. Saviastia.

Kevät

Ehkäpä olisi parempi vaieta asioista, joista en tiedä mitään ja jotka eivät minua kosketa ja kirjoittaa vain asioista, jotka tunnen.

Muutenkin olen miettinyt onko tässä bloggaamisessa järkeä, mutta en kai osaisi lopettaakaan :)

*

Tänään oli harmaa ja kylmänkostea päivä, mutta ei sellainen ankean harmaa kuin syksyllä, vaan pilvinen, linnunlaulun ja pidätetyn ilon täyteinen kevätpäivä. Kesä on tulossa! Sitä odotellessa :)

*

Kunpa tämä kevät saisi olla myös sydämen jäiden sulamisen aikaa. Kunpa Jumalan kirkkaus saisi valaista sisimpäni ja hänen rakkautensa lämmittää haalennutta sydäntä ja sytyttää sen palamaan. Hän voi tuoda talven jälkeen uuden kevään ja herättää talvihorroksessaan uinuvat ihmiset jälleen elämään.

Aurinkoisia kevätpäiviä!

Jooga kiinnostaa kristittyjä..

..ainakin jos tämän blogin tilastotietoihin on luottamista. Luetuin yksittäinen teksti on Jooga ja kristinusko. Myös googlen kautta mun blogin sivuille eksyy ihmisiä, joiden hakusanoina on mm. jooga syntiä tai jooga kristitty. Mun teksteistä ei taida heille löytyä vastauksia mutta toivon, etten ainakaan johtaisi ketään harhaan.

Tämänhetkinen näkemykseni on, että joogaaminen ei kuulu kristityn elämään sen tähden, mitä siellä on taustalla. No, mutta onhan olympialaistenkin taustalla kai jotain pakanallista...kuitenkin mielestäni joogassa "pakanallisuus" ei ole vain historiaa tai jossain taustana piilossa, vaan siihen kaikki perustuu. Tarkoitan tässä pakanallisuudella kristinuskon vastaista ideologiaa, filosofiaa ja tapaa uskoa.

Joogaliikkeet eivät ehkä itsessään ole vahingollisia, mutta joogaan liittyy niin paljon sellaista henkistä ulottuvuutta, joka on kristinuskon kanssa ristiriidassa, että mielummin pysyn siitä erossa. Toisaalta rentoutumisen harjoittelu on ihan tarpeellista, niin kuin venyttelykin, mutta kai niitä voi joogaamattakin harrastaa, jooga kun näyttäisi olevan paljon enemmän kuin rentoumista tai notkeutta lisäävää kuntoilua.

Myönnän, etten ole tutkinut asiaa tarkemmin ja olen väärä ihminen sanomaan mitään. Kaipaisin kuitenkin sitä, että kristityt ottaisivat avoimemmin kantaa asioihin ja asioista keskusteltaisiin avoimesti vaikka seurakunnissa, ettei ihmisten tarvisi etsiä googlesta tietoa. Ettei tarvitsisi turvautua netin apuun kun miettii sitä onko jooga okei kristitylle ja samalla eksyä lukemaan ties minkälaisia juttuja. Kuten tätä kirjoitusta.

Tahtoisin pelastaa maailman

Kun luen lehdistä uutisia ja kuulen ystävien kamppailevan vaikeissa elämäntilanteissa, minusta tuntuu, että haluaisin rynnätä pelastamaan maailman. Onneksi aika pian tajuan, etten ole supermies.

Minä en kykene auttamaan edes itseäni ja vielä avuttomampi olisin, jos minun pitäisi auttaa muita. Voin toki kuunnella ystäviäni ja yrittää olla tukena, mutta lopulta en pysty tekemään mitään.

Vain Jumala voi todella auttaa.

Jostain syystä pelkään silti tarjota Jeesusta "vastaukseksi" ihmisille, joilla on vaikeaa. Ehkä siksi, että tiedän, ettei Jeesus välttämättä poista kipua ja ahdistusta, vaikka auttaa kyllä selviytymään ja kulkee rinnallamme.

Kuitenkin vain Jeesus voi täyttää ihmisten syvimmän kaipuun ja lahjoittaa rauhan, anteeksiantamuksen ja ikuisen elämän. Jeesus kuoli syntiemme tähden, jotta me häneeen uskomalla saisimme elämän ja rauhan Jumalan kanssa.

Jumala on tullut pelastamaan maailman, mutta hän on myös kiinnostunut meidän pienestä elämästämme. Pienistä ja valtavan suurista asioistamme. Hän on luvannut vastata avunhuutoihimme.

"Onhan kirjoitettu: "Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu." Room. 10:13

"Minä käännyin Herran puoleen, ja hän vastasi minulle. Hän vapautti minut kaikesta pelosta. Ne, jotka katsovat häneen, säteilevät iloa, heidän kasvonsa eivät punastu häpeästä. Minä olin avuton ja huusin apua. Herra kuuli minua ja pelasti minut kaikesta hädästä" Ps. 34:4-6

Psalmin 91 lopussa lukee näin:

Herra sanoo: "Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä. Kun hän huutaa minua, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan. Ps. 91:14-15

Herra, auta meitä kaikissa asioissamme. Anna myös viisautta ja voimaa olla ystävien tukena kun heillä on vaikeaa. Anna rohkeutta kertoa heille sinusta. Kiitos Herra, että kuulet kaikki avunhuudot ja hiljaiset huokauksetkin ja vastaat niihin. Amen.