Silmänräpäys kesään

Kesä on jo jonkin aikaa kurkistellut oven raosta. Pian se astuu sisään ja täyttää maailman valolla ja ihanalla lämmöllä. Värit palaavat takaisin. Ruoho kasvaa pehmeäksi ja vihreäksi peittäen sen, mikä nyt on rumaa ja likaista. Alastomat puut saavat lehdet jotka riemuitsevat tuulessa. Vesi lainehtii kutsuvasti. Auringonpaiste polttaa poskia. Lempeät ja valoisat kesäillat ovat pian täällä.

Kevät on mennyt hurjan nopeasti. Lumet sulivat ennen kuin ehdin huomata ja toppatakin sai vaihtaa kevyempään. Enää muutama hetki ja on kesäkesäkesä :) Nyt saadaan vielä nauttia tästä keväästä ja heräillä kaikessa rauhassa talviunilta. Kesää kannattaa odottaa, eikä odotus ole turhaa. Synkän, raskaan ja pitkänkin talven jälkeen se tulee.

Tässä vielä loppuun youtubesta napattu Jukka Putkosen Kiitoslaulu.



Hyvää mieltä kevääseen :)

Jumala on

...myrksyjenkin keskellä Jumala on

Casting Crowns - Praise You In This Storm from Casting Crowns on Vimeo.

Kun sanat loppuu...

Casting Crowns - Love Them Like Jesus from Casting Crowns on Vimeo.

Lunastajani elää

Joskus tulee eteen aikoja, jolloin elämän perustuksia ravistellaan. Minua on silloin auttanut tieto siitä, että olen Jumalan lapsi. Sitä tosiasiaa ei voi mikään tehdä tyhjäksi. Ja vaikka joutuisin käymään läpi tulen ja veden, Jumala on luvannut, että :

Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta Jes. 43:2

Mitä tahansa joudun kohtaamaan, voin sanoa kuten Job:

Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Job19:25

Lunastajani elää!

Jumala ei odota meiltä monisanaisia ja "voimallisia" rukouksia. Hän vastaa heikkoihin avunhuutoihin, niihinkin, joita emme osaa sanoiksi pukea. Hän on meidän kanssamme joka hetki ja näkee elämämme sen alkuhetkestä viimeiseen henkäykseen.

Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi! Se on ehtymätön aarre niille, jotka sinua pelkäävät. Kaikkien nähden sinä annat apusi niille, jotka turvautuvat sinuun. Sinä suljet heidät armosi suojiin, otat heidät turvaan majaasi. Sinne eivät ulotu ihmisten juonet, eivät syyttävät puheet. Kiitetty olkoon Herra! Hän osoitti minulle ihmeellistä hyvyyttään, kun olin saarrettuna. Hädissäni minä sanoin: "Minut on repäisty pois sinun luotasi!" Ja sinä kuulit rukoukseni, kun huusin sinua avuksi. Rakastakaa Herraa, kaikki hänen palvelijansa! Herra suojelee uskollisiaan mutta rankaisee säälittä niitä, jotka uhmaten nousevat häntä vastaan. Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan! Ps. 31:19-24

Todellinen rakkaus

Ei ole olemassa mitään muuta, mikä kestää ja minkä varaan voi elämänsä laittaa, kuin Jumalan rakkaus. Eikä se rakkaus ole vain sanoja, tai joku lämmin tunne sydämessä rukoillessa tai ylistäessä. Se rakkaus on konkreettista ja todellista. Rakkautta, joka on valmis kärsimään.

Näin 2000 vuoden jälkeen tuntuu välillä vaikealta käsittää, että Jeesus todella oli maan päällä ja eli niin kuin me ihmiset. Tunsi, ajatteli, pelkäsi, suri, itki, nauroi, söi ja joi. Oli ihminen. Kuitenkin hän teki aina sen, mikä on oikein, oli synnitön. Hän oli täysin Jumala, mutta samalla täysin ihminen.

Hänet todella ristiinnaulittiin, ihan oikeasti ruoskittiin verille, lyötiin naulat hänen käsiinsä ja jalkoihinsa ja nostettiin ristille riippumaan. Miksi? "...meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet." Jes 53:5

Tämä kaikki todella tapahtui Jeesukselle ja siinä Jumalan rakkaus tuli konkreettiseksi "Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta." Joh 15:13 Jumalan rakkaus ei ole vain jotain sanahelinää tai uskonnollista hehkutusta. Jumalan rakkaus on veristä todellisuutta, Jeesus todella kärsi, tunsi tuskaa, kipua ja kuoli. Jumala antoi oman Poikansa. Hän teki sen meidän tähtemme, sinun ja minun. Jumala tahtoo osoittaa meille, että hän rakastaa meitä niin paljon, että oli valmis kärsimään meidän vuoksemme.

Se, mitä tapahtui Jeesukselle ei ole vain historiaa, vaan sillä on todellinen merkitys tänäänkin. Jeesus nousi kuolleista ja hän elää tänään. Jokainen, joka uskoo häneen saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi ja lahjaksi elämän, joka kestää ikuisesti.

Moni on kuullut Jumalan rakkaudesta ja Jeesuksen ristinkuolemasta, mutta liian usein ne ovat jääneet vain sanoiksi, joissa ei ole sisältöä, sanoiksi, joissa ei ole voimaa muuttaa meidän elämäämme. Miten tahtoisinkaan repiä alas valheiden verhon ihmisten silmiltä ja näyttää heille, mikä totuus ja voima noihin sanoihin sisältyy. Sen sijaan, että Jumalan rakkaus ja Jeesuksen ristinkuolema olisivat jotain kristinuskon myyttejä, ovat ne elävää todellisuutta. Jumalan rakastaa meitä ja Jeesus on todella ristiinnaulittu meidän pahojen tekojemme tähden. Jumalan kohtaaminen muuttaa elämämme.

Mutta minä en voi sanoillani vakuuttaa ketään. Sanat jäävät kliseiksi ilmaan roikkumaan ja hukkuvat tuuleen, jos ei Pyhä Henki itse vakuuta ihmistä. Jeesus on todella Jumalan Poika, ristiinnaulittu meidän syntiemme vuoksi, jotta jokainen, joka häneen uskoo saisi elämän. Jumala rakastaa meitä ja vain odottaa, että huutaisimme avuksi Jeesusta(room 10:13). Jeesuksen ristinkuolema riittää puhdistamaan meidät kaikesta synnistä.

Jumala ON. Ja hän rakastaa. Rakastaa niin paljon, että oli valmis kärsimään. Uskon, että hän edelleenkin kärsii yhdessä kanssamme elämämme pienissä ja suurissa kivuissa. Jumala ON. Ja häneen voi luottaa. Hän on turvallinen, sillä hän pysyy, vaikka kaikki muu järkkyisi paikoiltaan elämässämme.


(P.S. sori taas muokkailin tekstiä jälkeenpäin :P)

Seurakuntasunnuntai

Blogihiljaisuus on ohi hetkeksi. Päätin niin. Nettitauko ei aivan täysin onnistunut, mutta auttoi kuitenkin :) voin suositella muillekin.

***

Tänä harmaana ja sateisena sunnuntaiaamuna olin ehtoollisjumalanpalveluksessa omassa seurakunnassani. Oli hyvä olla, turvallista, rauhallista, herkkää ja kaunista. Perinteitä ja vapautta sopivassa suhteessa. Jumalan läheisyyttä. Tuntuu hyvältä olla osa suurempaa kokonaisuutta. Kokea yhteyttä niin erilaisten ihmisten kanssa. Tuntea olevansa kotona. Levätä.

Tiedän mainiosti, etten ole täydellisessä seurakunnassa. Tiedän, meilläkin on omat ongelmamme. Ja jos olen rehellinen, niin välillä iskee toivottomuus. Kuitenkin luulen, etten voi vierittää syytä kenenkään niskoille...ehkä seurakunnassa on yhtä monta ongelmaa kuin on jäseniä...ja minäkin olen niistä yksi.

Tahdon rakastaa seurakuntaani ja siunata sitä. Puhua siitä hyvää ja rukoilla sen puolesta. Jumala ei ole sitä unohtanut. Jumala ei katso niin kuin me ihmiset katsomme. Hän ei näe seurakuntaa niin kuin minä sen näen. Kun Jumala katsoo seurakuntaa hän näkee pyhien joukon, puhtaan ja kirkkaan "Kristuksen morsiamen".

Voi mitä kaanaankieltä taas, hahah :D Yksinkertaisesti, luulen, että Jumala näkee seurakuntaa katsoessaan ongelmien sijasta joukon hänen rakkaita lapsiaan, joista hän haluaa pitää huolta ja joita hän haluaa johdattaa eteenpäin.

***

Vaikka aina ei siltä tuntuisi, Jumalalla on kaikki hallinnassa. Koko elämämme on Jumalan tiedossa ja olemme hänen hoidossaan ja Jumalan aikataulu on paras aikataulu, vaikka joskus tuntuu, että asioita tapahtuu liian nopeaan, nopeammin kuin mitä itse pysyy perässä. Tai sitten tuntuu, että Jumala hidastelee ja on myöhässä. Uskon kuitenkin, että Jumala tietää paremmin, koska hän näkee kokonaisuuden. Minun ei tarvitse sitä kokonaisuutta onneksi nähdä, se olisi liikaa minulle. Riittää, että näen aina eteenpäin sen yhden askeleen. Nyt seuraava askel voisi olla vaikka koulutehtävien tekeminen...