Olet turvassa

Olen kuullut, että Raamatussa sanotaan satoja kertoja "älä pelkää". Jumalan lähellä ei tarvitse pelätä, sillä "täydellinen rakkaus karkoittaa pelon" ja Jumala on täydellinen rakkaus. Häneen voi täydellisesti luottaa ja hänen käsiinsä jäädä. Sillonkin kuin on hätä, tai kun pelottaa, Jumala on siinä.

Jumala on mahtava ja voimakas ja hänellä on komennettavanaan valtava enkeliarmeija. Ei mitään kiiltokuvien kauniita tyttöjä siivet selässä, vaan todellisia sotureita, jotka ovat valmiina puolustamaan meitä.

Jos pelkäät, muista, että Jumala suojelee sinua ja "hän on antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljetkin, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen." (ps 91:11-12).

Kun olet tehnyt sovinnon Jumalan kanssa, olet täydellisessä turvassa. Olet Jumalan oma ja hän pitää sinusta huolen. Ei ole mitään kadotustuomiota sille, jonka Jumala on armahtanut.

Ja vaikka elämässä tapahtuu asioita, jotka vahingoittavat meitä, aiheuttavat surua ja kärsimystä, me olemme silti Jumalan siipien suojassa, täydellisessä turvassa. Hän pitää meistä huolen ja johdattaa meitä läpi kivunkin. Ja pelon tullessa Pyhä Henki auttaa meitä muistamaan Raamatun sanoja, sitä, mikä on totuus.

Vaikka tunteet huutaisivat että Jumala ei välitä ja on minut hylännyt, niin Raamatussa lukee, että "Unohtaisiko äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt, ja niin sinun muurisi ovat aina silmieni edessä."(Jes 49:15-16)ja " Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi." (Jes. 54:10)

Vainoista vielä

Vainot tuntuvat olevan kaukana, kun istun tässä mukavasti tietokoneeni ääressä. Eihän minulla ole mitään hätää? Eihän? Samalla kuitenkin aavistan, että ajat ovat kovenemassa.

Uskonnollisuus, ainakin tietynlainen "henkisyys" (spirituality) on suosittua. Tuntuu, että nykyään on tosi jees uskoa johonkin, kunhan samalla on valmis myöntämään, että kaikki muutkin uskonnot johtavat samaan päämäärään. Että kaikki uskonnot ovat samaa.

Mutta entäs jos sanon, että on olemassa persoonallinen Jumala, jonka luokse on vain yksi tie, Jeesuksen sovituskuolema ristillä ja vain Jeesus voi pelastaa meidät iankaikkiselta kadotukselta? Kaikki muu on valhetta. Raamattu on totta ja Jumalan sanaa, muuttamatta ja mitään lisäämättä. Kaikki muut kirjat ovat väärässä.
- Kuinka minun sitten käy?

No, nyt voin toki sanoa sen vapaasti ja vaikka saatan leimautua suvaitsemattomaksi ääriuskovaiseksi kiihkoilijaksi, niin en vaaranna henkeäni. Kuitenkin välillä herään miettimään, mihin suuntaan ollaan menossa.

Tässä videoklipissä Paul Washer puhuu vainoista...

http://www.youtube.com/watch?v=C7UyZYpeReY

"Your suffering will not be noble, so your mind must be filled with the word of god, when all people persecute you and turn on you." Paul Washer

Kristittyjen vainot

Mitä tulee mieleen sanoista kristittyjen vainot? Tylsät ja kuivat uskonnon tunnit? Jotain historiaa ja menneisyyttä, ei ollenkaan tätä päivää? Katsoin aikoinaan tv7:lta sytkäri ohjelman, jossa aiheena oli vainotut kristityt.

http://www.tv7.fi/vod/player.html?id=8453

Maailmalla kristittyjä vainotaan, tuon ohjelman mukaan tällä hetkellä n. 200 milj. kristittyä vainotaan konkreettisesti. Mitä voin tehdä? Ainakin rukoilla.

Jumalasta etääntyminen ja paluu takaisin

Tietokoneeni sammahti lopullisesti. Toisaalta hyvä, kun on ollut aikaa enemmän muulle elämälle. Ehdin jo melkein unohtaa tämän blogin olemassaolon.

Toisinaan huomaan unohtaneeni myös Jumalan, työntäneeni hänet kuin jonnekin sydämeni siivouskomeron peränurkkaan. Elämä kyllä rullaa eteenpäin omalla painollaan, mutta jotain puuttuu, eläminen ei maistu enää samalta kuin ennen. Rukoukset on harventuneet ja Raamattu on jäänyt pöydälle pölyttymään.

Usko ei ole kadonnut minnekään, mutta aivan kuin olisin kaiken muun keskellä kadottanut Jumalan tai työntänyt hänet syrjään, odottamaan hetkeä, jolloin minulla on taas aikaa hänelle. Jumala ei kuitenkaan ole nukke, jolla minä leikin silloin kun minua huvittaa. Hän on minun Herrani ja kuninkaani ja hän sanoo minulle, mitä tehdään.

Uskon, että pienillä askelilla on kaikkein suurin merkitys. Samalla tavoin kuin monista pienistä summista kertyy kuukaudessa isot menot, niin myös moni pieneltä tuntuva asia voi vaikuttaa siihen, että hitaasti alkaa etääntyä Jumalasta.

Mutta Jumala on uskollinen meitä kohtaan, hän vetää meitä luokseen.

Helposti ajattelen, että minun pitäisi olla synnistä vapaa, ennen kuin voin lähestyä Jumalaa. Jumala kuitenkin tietää, etten onnistu puhdistamaan itse omaa sydäntäni, vaikka kuinka yrittäisin. Siksi Jumala lähetti Jeesuksen kuolemaan meidän syntiemme puolesta. Jokainen, joka uskoo Jeesukseen saa hänen nimensä kautta syntinsä anteeksi.

Juuri syntisenä, kurjana ja kykenemättömänä mihinkään hyvään, minä voin tulla Jeesuksen luo. Jeesus tuli pelastamaan syntisiä. Juuri silloin, kun Jumala ja hengelliset asiat eivät voisi vähempää kiinnostaa ja sydämeni on täynnä kaikkea muuta, juuri silloin voin tulla Jeesuksen luo ja pyytää häntä armahtamaan ja uudistamaan minua. Juuri silloin kun minusta tuntuu, että olen jo liian kaukana Jumalasta, että olen jo menettänyt mahdollisuuteni, saan nähdä, että armosta riittää minulle. Jeesuksen ristinkuolema riittää sovittamaan minun syntini.

Jeesus on kuolemallaan avannut pääsyn Isän Jumalan luo. Tänään on pelastuksen päivä. Jossain kohti raamattua sanotaan, että "Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne". Jos Jumala kutsuu sinua luokseen, älä tekeydy kuuroksi, vaan "tee parannus", tunnusta syntisi ja pyydä Jeesusta puhdistamaan sydämesi. Hän tekee sen mielellään ja tahtoo tehdä vielä enemmän...Jumala tahtoo kutsua sinua lapsekseen, Raamattu sanoo Jeesuksesta näin: " Joh 1:12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen."

Jos olet jo Jumalan oma, Jumala tahtoo vetää sinua entistä lähemmäs itseään. Silti Jumalan lähestyminen saattaa joskus tuntua raskaalta velvollisuudelta, sen sijaan, että se olisi ihana etuoikeus. Luulen, että mitä kauemmas hänestä menee, sitä korkeammaksi oma kynnys palata takaisin nousee. Silti se kynnys on vain minussa, ei Jumalassa. Jeesuksen ristinkuolema riittää sovittamaan kaikki syntini ja Raamattu sanoo:

Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1. Joh 1:9