Olen väsynyt oikeasti,
mutta myös hengellisesti.
Olen yrittänyt ja lyönyt päätäni seinään
niin kauan, etten enää jaksa.
Olisi niin paljon kaikkea, mitä voisin tehdä.
En vain enää jaksa.
Jumala ei tarvitse tekojani,
vaan sydämeni.
Hän ei halua minun esittelevän saavutuksiani,
vaan olevan rehellinen.
En jaksa.
Kuinka monta kertaa pitää luovuttaa elämänsä
ennen kuin todella luovuttaa?
Kuinka kovasti pitää taistella ja rimpuilla,
ennen kuin ymmärtää
kaiken yrittämisen olevan turhaa?
En ole vielä siinä pisteessä,
että olisin luovuttanut.
Kuinka kauan minun on siis vielä iskettävä päätäni seinään?
*
Kun ei jaksa tehdä, ¨
voi keskittyä olemiseen
Onko mitään niin suurta tekoa kuin se,
että hengitän ilmaa keuhkoihini huomaamattani, joka hetki?
Tai onko mitään mahtavampaa kuin se
että sydämeni pumppaa ja kierrättää verta suonissani
eikä minun tarvitse tehdä mitään?
Kun voimani uupuvat
käsilläs kannat
ja syntini armostas
anteeksi annat,
anteeksi annat.
