maanantai 23. joulukuuta 2013

Rauhallista, levollista ja hyvää joulunaikaa!

Tänä vuonna haluan toivottaa teille hyvää joulua tiernapoikien sävelillä! Youtubesta löytyy esityksiä Oulun tiernapoikakilpailuista. Klikatkaa tästä auki yksi esitys.

"Hyvää iltaa, hyvää iltaa
itse kullekin säädylle,
sekä isännil että emännil,
jokaiselle kuin talossa on.
Ja me toivotam, ja me toivotam
onnellista ja hyvää joulua,
ja sitä taivaallista ystävyyttä,
joka meidän kaikkeimme ylitse käy."

Tiernapojat ja itse Joulun Sankari puhutelkoot teitä.

Blogisti aloittaa joulurauhan ja vaikenee. 

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Miksi olet hiljaa Jumala?




Tämä Ida Boisin laulu on puhutellut minua tänä vuonna. Se on hyvä vastalause sille opetukselle (hapatukselle), että uskovan ei tarvitse kärsiä.

Erityisesti tämä kohta riipaisee:

"Sanovat että,
myrskyn keskellä
voi silmät sulkea
ja luottaa ettei mikään paha
meitä satuta"

Näin todella joskus uskoville uskotellaan, että mikään paha ei heitä ikinä satuta. Heti tuon säkeistön jälkeen alkaa kertosäe näillä sanoilla:

"Miksi olet hiljaa Jumala?
Kuuletko ollenkaan minua?"

Luulen, että katteettomat lupailut ja uskottelut siitä, että uskovan tiellä ei ole kärsimyksen varjoja, aiheuttavat pettymistä Jumalaan, kun jotain ikävää tapahtuu. Ja sitähän tapahtuu tässä elämässä väistämättä. Kuolemalta ei voi välttyä ja sairaudetkin kuuluvat elämään.

Jos ihmiselle on sanottu, että uskova voi sulkea silmät todellisuudelta ja luottaa että hän säästyy kärsimykseltä, niin kuinka käy, kun todellisuus iskeekin vasten hänen kasvojaan kärsimyksen muodossa? Tuskan keskellä oleva ihminen tarvitsee eniten Jumalaa ja on surullista, jos ihminen juuri silloin kääntyy Jumalasta pois pettymyksen takia.

Luulen, että kapinointi Jumalaa vastaan kuuluu kärsimyksen kohtaamiseen, sillä kukaan ei halua hyväksyä omalle kohdalle kipua ja tuskallisia asioita. Jumalan toimintansa voi vaikuttaa mielipuoliselta ja käsittämättömältä.

Kuitenkin samaan aikaan, kun Jumala tuntuu olevan valovuosien päässä ja kysymykset oivat repineet sydämen vereslihalle, eikä vastauksia kuulu, jollain kummallisella tavalla Jumala tunteminen lohduttaa. Jumala on muuttumaton ja ikuinen. Hän on sama kärsimyksessä kuin onnenpäivinäkin. Hän on kärsivä Jumala, joka tuntee tuskan. Hänen antamansa elämä kestää ikuisesti ja kantaa kuoleman rajan taakse. Jumalan luona taivaassa ei ole tuskaa, ei sairautta, ei surua ja kyyneleitä, vaan täydellinen onni. Ja Jumala itse on siellä.

Miksi olet hiljaa Jumala? on ihana kappale. Se puhui sydämeeni jo levynjulkkareissa, joissa Ida lauloi sen niin kohtikäyvästi ja aidosti, että kyyneleet eivät olleet kaukana. Suuri avuttomuuden tunne ja hätä kärsimyksen edessä olivat silloin ajankohtaisia tunteita, samoin olivat tuttuja nuo laulun kysymykset, kuten "Onko joku tarkoitus kivulla? Tuo kappale toi kaiken keskelle toivoa ja Jumala lohdutti minua sen kautta.

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Kuinka suhtautua, kun ei voi arvostella?

Viimekertainen postaukseni laittoi ajatusrattaat pyörimään.

Olen viime vuosina pohtinut paljon karismaattisen liikkeen outouksia ja kamppaillut sen kanssa, miten on viisasta suhtautua näihin "kirkkauden julistajiin", ihmeparantajiin, "uskon" julistajiin tai joihinkin menestyksen evankelistoihin. Heillä tuntuu olevan niin kovin erilainen käsitys kristinuskosta kuin minulla. Niin erilainen kuva Jumalasta.  Myös ajatukset synnistä, tuomiosta ja vanhurskaudesta, Jumalan rakkaudesta, Pyhästä Hengestä jne tuntuvat välillä vierailta. Liikkeen opeista ei kuitenkaan helposti saa selvää, vaan opit tuntuvat olevan jotain, mikä ikään kuin leijuu ilmassa ja muuntuu kameleonttimaisesti eri tilanteissa.

Mielestäni oppierot kirkkokuntien välillä ovat kyllä toissijaisia sen rinnalla, että me olemme kaikki pelastuneet Jeesuksen ristinkuoleman tähden. Voin kokea yhteyttä luterilaisten, helluntailaisten, ortodoksien ja karismaattisten kristittyjen kanssa, yhteyttä, joka syntyy siitä, että meillä on sama Taivaallinen Isä ja sama Pyhä Henki vaikuttaa sydämissämme. Minun ei tarvitse olla heidän kanssaan samaa mieltä kaikista opeista eikä välittää heidän kirkkojensa oppiasioista, koska ne eivät kosketa minua. Kuitenkin karismaattisesta liikkeestä olen huolestunut.

(Tarkoitan karismaattisella liikkeellä tässä kaikkia yhteisöjä, jotka ovat sitoutuneet mm. sellaisiin opetuksiin joita viime postauksessani ihmettelin. Karismaattisia "idoleita" on paljon, mitä itse olen kuullut ja tiedän, niin David Herzog, Kenneth Hagin, Heidi Baker, Todd Bentley, Bill Johnson, John Crowder.)

Varmaan vähät välittäisin myös karismaattisen liikkeen opeista, elleivät ne koskettaisi minua. Kuitenkin törmään niihin aika ajoin. En halua loukata läheisiäni tuomitsemalla heidän uskoaan. Silti olen huolissani siitä, mihin menestysteologinen ja kokemuskeskeinen opetus karismaattisine outouksineen ajan kuluessa johtaa...Minusta on myös huolestuttavaa, että karismaattisen liikkeen opit (tai pikemminkin  liikkeen"henki") leviää muihinkin kristillisiin kirkkokuntiin ja ennen outoina pidetyt jutut alkavat tuntua normaaleilta.

Olen käynyt  näissä (ääri)karismaattisissa tilaisuuksissa ja kuunnellut joitakin puheita, jotka ovat saaneet vereni kiehumaan. Olen myös sanonut, mitä olen ajatellut. Kuitenkin minusta tuntuu, että vihastuminen on turhaa, sillä vihan voi tulkita  vihollisen vastustukseksi, sielun haavoista johtuvaksi vihaksi tai luonteen heikkoudeksi. Vihastuminen nyt harvoin muutenkaan auttaa selvittämään asioita ihmissuhteissa.

Kuinka siis suhtautua tähän ilmiöön, jota nyt kutsun karismaattisuudeksi. Kuinka löytää järkevä suhtautumistapa? Olen yrittänyt olla silmät ja korvat ja sydän avoinna. Näen karismaattisen liikken kautta tapahtuvan hyviä asioita, ihmiset heräävät etsimään Jumalaa ja rohkaistuvat uskossaan positiivisen ilmapiirin myötä. Mutta samalla näen, että se, mitä ja miten liikkeen opettajat, evankelistat ym. julistavat ei perustu totuudelle.

Ihmettelen, miksi Suomen uskovat ja seurakuntien johtajat ovat niin hiljaa, kun sellaisia julistajia kuin Todd Bentley (viime vuonna) ja David Herzog kutsutaan Suomeen. Miksi ei kukaan kyseenalaista? Eikö asiasta välitetä? Toisaalta kritisoiminen ja arvostelu on vaikeaa. Ja sen sijaan, että kritiikki avaisi ihmisten silmiä, monen kohdalla käykin niin, että ne silmät pidetään entistä tiukemmin kiinni ja nähdään vain se, mitä tahdotaankin nähdä.

Muutenkin arvostelu ja kritisointi on kristillisissä piireissä miltei demonisoitu. Meistä on tullut kuin lammaslauma, jota paimenet (julistajat) ohjailevat sinne tänne.

Minua raivostuttaa se, että kristittyjen julistajien ja kristillisen toiminnan arvosteleminen on miltei mahdotonta, koska puolustajilla on aina muutama valttikortti hihassaan. Yksi on "vainokortti". Kaikki arvostelu on kristittyihin kohdistuvaa vainoa, jolloin arvostelija toimii ikään kuin paholaisen kätyrinä ja se, jota arvostellaan saa osakseen marttyyrin kruunun. Toinen  on "älkää tuomitko ettei teitä tuomittaisi" -kortti, eli jos sanon jotain negatiivista, se voidaan tulkita tuomitsemiseksi ja silloin vedän vain itselleni tuomion. Siis paras pysyä hiljaa.. Kolmas on "älä mustamaalaa tai anna väärää todistusta", siis jos olet eri mieltä, älä sano sitä julkisesti. Neljäs on "anteeksianto"-kortti. Jos on tehty jotain vääryyttä, niin siitä on oltava mahdollisimman hiljaa ja annettava anteeksi eli unohdettava se, jolloin santeeksiannon tarkoitus on tukahduttaa arvostelu. Viides "kristittyjen yhteys" -kortti on se, että kristittyjen pitää pitää yhtä, koska Jeesus käski ja jottei arvostelu pilaisi muidenkin kristittyjen hyvää mainetta.

Tämä blogikirjoitus taitaa nyt olla melkoisen kipakkaa tekstiä...valitan, mutta kello on paljon ja väsyneenä on helppo kirjoittaa sensuroimatta.

Lopuksi:

Törmäsin netissä David Herzogin kirjan mainokseen...ja aloin voida huonosti. Mitä tekemistä tällä on oikeasti historiallisen kristinuskon kanssa? Katso tästä mainos kirjasta. Nuo kirjan otsikot voisivat olla jostain NewAge kirjasta aivan hyvin.
Nojautuen Pyhiin Kirjoituksiin ja omiin kokemuksiinsa David Herzog avaa Kirkkauden Invaasiossa seuraavia salaisuuksia:
- Kvanttifysiikka ja Kirkkaus
- Profeetallinen ja Ilmestystiedon Kirkkaus
- Kävely veden päällä ja seinien läpi
- Hallitusten valtaaminen Kirkkaudella
- Maantieteelliset portaalit ja portit
- Luovat ihmeet ja kuolleista heräämiset
- Unet, näyt ja hengessä siirtyminen

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Temppuilua ja tasapainoilua

Eräs ulkomainen kristitty julistaja on ollut Suomessa tämän viikon ja katsoin lähetystä messukeskuksesta TV7plus -nettikanavan kautta.

Heitän ilmaan muutaman kysymyksen, joita tilaisuudesta heräsi. 

1. Toimiiko Jumala paremmin, jos puhuja on taitava ja osaa käyttää puhujan temppuja? Onko Jumala vähemmän läsnä jos puhutaan suomalaiseen tyyliin tasaisella äänellä ja hillitysti?

2. Miksi on tärkeä aikaansaada hyvä tunnelma ja pitää sitä yllä? Toimiiko Jumala silloin paremmin? Voivatko tylsät tilaisuudet estää Jumalaa toimimasta?

3. Toimiiko Jumala paremmin, kun ihmiset menettävät itsekontrollinsa? Voiko ihminen estää Jumalan toimintaa, jos ei suostu menettämään itsekontrolliaan ja arvostelukykyään?

4. Toimiiko Jumala paremmin, kun on paljon ihmisiä koolla ja kaikki huutavat yhteen ääneen, laulavat yhteen ääneen jne?

5. Miksi ihmeessä Jumala parantaisi ylipaino-ongelman yhtäkkisesti? Tai kasvattaisi jonkun kaljuuntuneen päähän hiuksia???

6. Lähtevätkö pahat henget (noituus, sairaudet) kun huudetaan uudestaan ja uudestaan niitä ulos huoneesta? Jos meillä on valta käskeä henkiä lähtemään (?) niin miksi pitää "messuta", huutaa ja toistaa sitä mantraa,  ihmistenkö vuoksi? Että ihmiset uskoisivat henkien lähteneen?

7.  Entä "vapautuvatko" enkelit toimimaan, kun niin käsketään?

8. Parantavatko enkelit??? Ovatko enkelit meitä palvelevia henkiä, joilla on valta parantaa?

9. Vapauttavatko ihmisten parantumistodistukset Jumalan parantavan voiman niin, että lisää ihmeitä alkaa tapahtua?

10. Mitä ihmettä kirkkaudella tarkoitetaan???? Siitä puhutaan niiin paljon, mutta mitä se on? Onko se vähän niin kun Jumalan läsnäolo, josta paljon puhutaan, mutta niin kuin korkeampi taso siitä?

11. Edetäänkö uskossa alemmalta tasolta korkeammalle, kirkkauden tasolle? Onko niin, että ne jotka kuolevat ilman mullistavia "kirkkauden" kokemuksia, eivät ole koskaan saavuttaneet korkeinta tasoa?

12. Jos toistetaan, että "en manipuloi teitä uhraamaan", niin uskovatko ihmiset, että heitä ei manipuloida?  Vaikka kuitenkin vedotaan ihmisten velvollisuuden- ja vastuuntuntoon (tämä kiertue oli todella iso riski suomalaisille järjestäjille) ja vedotaan ihmisten hengellisyyteen tai haluun  miellyttää Jumalaa (uhraamalla kunnioitatte Jumalaa) ja vielä luetellaan summia, jotka voivat joillekin olla uhri,( 50 tai 100 euroa). Toisaalta missään vaiheessa ei painosteta, eikä luoda negatiivista ilmapiiriä, pikemminkin kehutaan sitä, kuinka anteliaita suomalaiset ovat. Puhuja lisäksi pyysi anteeksi niitten julistajien puolesta, jotka olivat loukanneet joitakin kuulijoista siten, että olivat halunnet vain heidän rahansa. Näin osoitti olevansa eri maata.  Jäin ihmettelemään, että miksi hän sitten näki vaivaa saadakseen ihmiset "uhrausmoodille", jos oli erilainen kuin muut? Mikä erotti hänet muista? Sekö, että hän ei pettänyt odotuksia, vaan ihmeitä todella tapahtui? Onko todella niin, että olemme tyytyväisiä uhraajiaa, kun saamme ihmeemme?

13. Edelliseen liittyen mietin, mitä on luottaa Jumalaan ihmeidentekijänä? Tai luottaa Jumalaan rahojen antajana? Onko luottaminen sitä, että ponnistelee kovasti saadakseen ihmeensä (tai kolehtituotot), tai kuten sanotaan "ottaakseen vastaan" ihmeensä? Vai riittääkö vain se, että hiljaisesti luottaa? Mitä jos puhuja vain sanoisi, että nyt kerätään kolehti ja laittaisi kopan kiertämään...se vaatisi uskoa. Samoin on suuri ihme ja vaatii paljon uskoa luottaa Jumalaan silloinkin, kun ei ihmettä tule, iloita silloin, kun sattuu. Onko kukaan kysynyt kuolevalta ihmiseltä, kuinka paljon uskoa ja Jumalaan luottamusta kuoleminen vaatii?

14. Voiko ihmeisiin soveltaa kohtaa Matt. 11:12 "Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen." (KR 92) / Mutta Johannes Kastajan päivistä tähän asti hyökätään taivasten valtakuntaa vastaan, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen. (KR 33/38) Pitääkö meidän aggressiivisesti vaatia ihmeitä ja hyökäten temmata taivasten valtakunta maan päälle??
15. Mitä manipulaatio oikeastaan on? Entä mitä on suggestio?

16. Mikä voima saa parin metrin päässä seisovan ihmisen kaatumaan, kun puhuja nostaa kätensä tai mumisee mikkiin? Miksi tällainen on tarpeelllista? Miten Pyhän Hengen toiminta eroaa NewAge -tyyppien käyttämistä sisäisistä voimista, reikistä yms?

Kysymyksiä riittäisi loputtomiin, mutta ehkä on aika lopettaa.

Loppupohdinnat:
Kaiken tämän jälkeen mietin, mihin tällaisten puhujien vierailut Suomessa johtavat, mihin suuntaan olemme menossa tulevaisuudessa? Mihin kirkkauden evankeliumin julistus tähtää? Yhä suurempaan Jumalan kirkkauden läpimurtoon? Mutta mitä se on? Onko se yhä syvempää ja kasvavaa Jumalan tuntemista, hänen pyhyytensä näkymistä meidän arkielämässämme? Vai yhä suurempaa showta, suurempia ihmeitä ja merkkejä ja karismaattisia puhujia? Valmistetaanko se meitä siihen, että yhä suuremmat massat ovat helpommin ohjailtavissa, kun itsekontrolli ja arvostelukyky heitetään narikkaan ja kirjoitetun sanan sijaan meitä ohjaillaan hengen sanojen ja jumalallisten merkkien kautta.

Ja sitten pohdin myös sitä, että niin hyvä juttu kuin kristillinen tv-kanava onkin, niin mitä se saa aikaan Suomalaisessa hengellisessä ja kristillisessä kentässä? Jos (ja kun) jossain päin Suomea kiertää taas jokin kirkkauden julistaja tai nousee joku suomalaienn karismaattinen puhuja, niin koko Suomea viedään.

Itse tasapainoilen parhaillaan sen kanssa, mitä ajatella ja miten suhtautua tällaiseen opetukseen ja julistajiin. Joskus tulin vain vihaiseksi kuunnellessani puhjia, jotka mielestäni "ampuvat ohi maalin" puheidensa aiheissa ja  manipuloivat yleisöä. Tänään ihmettelin ja koitin ymmärtää. Puhetta kunnellessa minulla oli mukava olo. Silti nämä kysymykset eivät anna rauhaa. En kuitenkaan halua tuomita hätäisesti, tarvitsen viisautta ja arvostelukykyä Jumalalta.

Haluan löytää perusteltuja vastauksia. Vaikka jokin tässä "kirkkauden julistuksessa" sotii Jumalakuvaani ja oikeudentajuani vastaan, niin vastustaminen ilman perusteluja on turhaa.
Viha ei ainakaan hyödytä, ei myöskään negatiivinen parjaus, vaikka kuinka olisi aihetta. Luulen, että yhteentörmäyksiä ei kuitenkaan voi välttää ja on otettava kantaa aiheeseen jollain tavalla. Vaan miten? Enhän itsekään vielä tiedä mitä oikeastaan ajattelen?

Jumala, anna viisauttasi!

lauantai 7. joulukuuta 2013

Koukussa lautapeleihin

Kuluneen syksyn aikana olen löytänyt aivan uuden harrastuksen, olen nimittäin hurahtanut täysillä lautapeleihin! Ihmettelen itsekin, etten ole aikaisemmin tajunnut, kuinka hauskaa on pelata porukalla.



Kukapa ei pitäisi illanistujaisista, mutta jos joukossa on toisilleen tuntemattomia ihmisiä, niin jutustelu voi tuntua hieman jähmeältä. Kun ihmiset ovat esittäytyneet toisilleen ja on höpisty säästä, niin small talk -keskustelu voi alkaa uuvuttaa. Silloin on kiva jos voi kaivaa esiin lautapelin.

Pelaaminen keventää illanistujaisten tunnelmaa ihmeellisesti. Tuntemattomienkin kanssa on luonteva jutella pelin äärellä. Lautapeluriperukassa on mielestäni helppo olla sosiaalinen. Peli-illat myös keräävät yhteen erilaisia ihmisiä, joita yhdistää into pelaamiseen ja syntyy uusia tuttavuuksia. Kun ihmiset vielä tuovat mukaan ystäviään, on sekametelisoppa valmis.

Vaikka sosiaalisuus on minulle ehkä tärkeintä lautapelaamisessa, niin mielestäni pelaamisen varsinainen viehätys on kuitenkin itse peleissä. Nykyään löytyy valtaisa määri nerokkaita ja upeasti toteutettuja lautapelejä kaikenlaisille pelaajille, yksinkertaisista peleistä haastavampiin. Pelit tarjoavat haastetta niin älylle kuin mielikuvitukselle ja verbaliikallekin. Joskus ohjeiden lukeminen ja pelin logiikan ymmärtäminen vie aikaa ja vaatii vaivannäköä, mutta tekee hyvää haastaa itseään oppimaan uutta. On palkitsevaa, kun pikkuhiljaa alkaa oivaltaa, miten kannattaa pelata.

En ole lautapelliharrastaja, siihen on vielä paljon matkaa, mutta olen kuitenkin innostunut pelaamaan. Toistaiseksi olen nauttinut eniten suhteellisen yksinkertaisista peleistä, jotka on helppo oppia, kuten Dixitistä tai Menolipusta. Olen pelannut myös ainakin 7wondersia, Toledoa, Marrakechia, Carcassonnea, Scrabblea ja korttipeleistä Ligrettoa ja Bangia.

Suosittelen tätä harrastusta lämpimästi. Jos vain löydätte lautapelaamisesta kiinnostuneita ja saatte jostakin pelejä, niin kokeilkaa järjestää peli-iltoja. Kannattaa myös tutustua suomenkieliseen lautapeliopas.fi sivustoon, josta olen itse saanut paljon hyviä pelivinkkejä :) Sieltä löytyy listoja erilaisista lautapeleistä, pelien esittelyjä sekä arvosteluja. Lautapelejä löytyy erilaisista kaupoista ihan Prismaa ja Anttilaa myöten, mutta kannattaa tsekata myös lautapelit.fi  verkkokauppa. Helsingistä ja Tampereelta löytyy myös myymälät. Lisäksi jotkin kirjastot lainaavat lautapelejä pelattavaksi kotiin.

Peli-iloisin aamuyön terveisin

-Anna