perjantai 29. lokakuuta 2010

Syysloma ja ystäviä

Olen ollut tämän viikon syyslomalla ja nauttinut kiireettömyydestä ja myöhäisistä aamuista. Parasta lomalla on ollut ystävien tapaaminen. Olen niin iloinen heistä jokaisesta.

Välillä olen hukassa, en oikein tiedä missä on mun paikkani tässä suuressa maailmassa. Kuitenkin ystävien seurassa tunnen olevani kotonani, tunnen olevani oikealla paikalla ainakin sen hetken.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Maailman kaunein kirja

Rakastan kirjoja: niiden tuoksua, sitä, miltä ne näyttävät ja tuntuvat kun selailen niitä. Kuitenkin kirja olisi minulle vain pino paperia kovien kansien välissä, jos en osaisi lukea, en tuntisi kirjaimia ja ymmärtäisi sanoja, joita kirjan sivut ovat täynnä. Sanoista muodostuu lauseita, lauseet kytkeytyvät toisiinsa ja niistä syntyy tarina. Harakanvarpailta näyttävät merkit kirjan sivuilla avaavatkin portin tarinaan ja kokonaan toiseen maailmaan.

Mielestäni juuri kirjan sisältö, se, mitä kirjassa lukee, ratkaisee, onko kirja kaunis vai ruma. Toki on kirjoja, jotka myös miellyttävät silmää ja ovat kauniita katsella. Visuaalisesti kaunis kirja on esimerkiksi Maailman ihanin tyttö.

Kirja voi olla kuitenkin kaunis, vaikka se olisi ruman näköinen. Se voi olla kauniisti kirjoitettu ja sisältää jotain ainutlaatuisen kaunista. Millainen kirja on sinun mielestäsi kaunis?

Väitän, että maailmassa ei ole kauniimpaa kirjaa kuin Raamattu. Niitä on erilaisia: hienoja ja juhlallisia, puhki kulutettuja ja tuhrittuja, taskuversioita ja valtavia perheraamattuja. Tavallisesti Raamatut eivät kuitenkaan ole erityisen kauniin näköisiä. Usein ne ovat yksivärisiä, joissa on vain pieni risti päällä, joskus ei sitäkään.

Tylsä ulkonäkö on kuitenkin vain hämäystä, sillä sisällä on hurjia seikkailuja, iloa, surua, vihaa, ystävyyttä, petollisuutta, onnistumisia, pettymyksiä ja paljon muuta. Raamatusta löytyy elämän koko kirjo. Raamatussa ei myöskään kaunistella asioita. Sen suurimmat sankarit tekevät virheitä, syntejä ja ovat kaikin puolin epätäydellisiä jästipäitä.

Raamattu kuvaa meidät ihmiset sellaisina kuin me olemme, mutta se kertoo myös kuka Jumala on ja kuinka pyhä, suuri ja uskollinen hän on. Kenties meillä on aavistus Jumalasta, jokin epämääräinen kaipuu, jonka luonnetta emme itsekään ymmärrä. Raamatussa Jumala ilmoittaa itsensä. Inhoan kliseitä, mutta kuinka tämän muuten voi ilmaista: Raamattu kertoo siitä, kuinka voimme päästä yhteyteen Jumalan kanssa ja saada kestävän rauhan ja vapautua synnin ja kuoleman otteesta. Jumala puhuu Raamatun kautta sydämellemme, kutsuu ja vetää luoksensa.

Olen huomannut, että Raamattu myös paljastaa minulle oman sydämeni, aivan kuin se olisi peili, josta katson omaa kuvaani. Eikä se mitä näen aina miellytä minua.
Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme Hepr. 4:12

Kuitenkin samalla kun näen totuuden itsestäni, Raamattu puhuu myös armosta ja pelastuksesta, joka tulee uskosta Jeesuksen.

Raamattu on myös vaarallinen kirja. Se osoittaa, että on vain yksi Jumala, joka hallitsee koko maailmaa ja että hänen luokseen on olemassa vain yksi tie, Jeesus, jonka edessä kaikkien on kerran polvistuttava. Joissain maissa Raamatun omistaminen on hengenvaarallista. On maita, joissa kristittyjä kidutetaan ja tapetaan. Silti ihmiset ottavat riskejä, koska kristitylle Raamattu on elintärkeä kirja.

Äh, en sittenkään osaa selittää miksi Raamattu on niin kaunis kirja. Se vain on.

Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa! Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvin, te saatte nauttia parhaista herkuista. Kuulkaa minua, tulkaa minun luokseni, kuulkaa, niin te saatte elää! Minä teen ikuisen liiton teidän kanssanne ja lupaan olla liitossani uskollinen, niin kuin olin uskollinen Daavidille. Jes. 55:1-3

maanantai 11. lokakuuta 2010

Maailman vaikein käsky


Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: "Mikä käsky on kaikkein tärkein?" Jeesus vastasi: "Tärkein on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.' Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Näitä suurempaa käskyä ei ole." Mark 12:28-31

Käsky "rakasta lähimmäistäsi" on taatusti maailman vaikein käsky, yksinkertaisesti mahdoton. Muualla Raamatussa sitä valotetaan vielä lisää. Joissain kohdissa kehotetaan rakastamaan vihamiehiä ja rukoilemaan vainoojien puolesta sekä siunaamaan niitä, jotka kiroavat meitä.

Yhä uudestaan törmään siihen, etten kykene rakastamaan lähimmäistäni. On niin helppoa esimerkiksi lähteä puhumaan pahaa ihmisistä. Mutta mitä sitten pitäisi tehdä, jos joku ihminen käy hermoille? Ärtymyksen ilmaiseminen toisen selän takana tuntuu väärältä, ja on väärin, mutta kuinka toimia paremmin? Entä kuinka toimia tilanteessa, jossa muut ilmaisevat minulle ärtymystään jotain ihmistä kohtaan? Kuinka ottaa se niin, etten mene mukaan pahan puhumiseen?

"Kaikista ei tarvi pitää, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen", sanotaan. Miten kristitty sanoisi? Kaikista ei tarvi pitää, mutta kaikkia pitää rakastaa? Kuulostaa järjettömältä. Voisiko sen ajatella jotenkin niin, että minun ei tarvitse olla ystävä kaikkien kanssa, mutta kaikkia pitää rakastaa ja kunnioittaa?

Entäs sitten, kun en vain kykene? Etäs jos minussa ei ole pisaraakaan rakkautta? Enhän kykene rakastamaan edes Jumalaa, niin kuin käsketään: Rakasta Herraa, Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi. Onneksi Raamatusta löytyy myös tämä:

Siinä on rakkaus -- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 1. Joh 4:10

En minä kykenekään rakastamaan, mutta hän rakastaa minua. Ehkä ei olekaan kyse siitä, mihin minä kykenen, vaan kuka Jumala on ja mitä hän on tehnyt. Ja kun saan vastaanottaa hänen rakkauttaan ja armoaan minua kohtaan, voin ehkä oppia rakastamaan myös lähimmäistäni. Toivon niin.