perjantai 28. syyskuuta 2012

Hyvä kolumni!

Luin sattumalta Kirsi Rostamon hyvän kolumnin seurakuntalainen.fi sivustolla. Kannattaa tutustua tästä linkistä: Kuka on luterilaisen kirkon Jumala?

Samoja asioita olen itsekin kummastellut..

tiistai 4. syyskuuta 2012

En ole riittävän hyvä kristitty

Minusta tuntuu välillä, että minulta puuttuu jotain, että muut ovat jotenkin "enemmän kristittyjä" kuin minä. Ikään kuin uskonelämä olisi vaatimuksia, joita en täytä. Ikään kuin olisi joku rima, jonka yli en kykene hyppäämään, tai joku kristityn malli, jota en vain kykene täyttämään. Minusta ei vain ole tähän kristityn elämään. En minä kykene. Ja pahinta on, että välillä en edes jaksa yrittää. Tai en edes halua yrittää.

Sitten muistan jotain. Sen, että tässä ei olekaan kyse siitä, mihin minä pystyn tai olenko minä hyvä tai huono kristitty.  Tässä on ehkä sittenkin kyse pikemminkin sitä, mitä Jeesus on jo tehnyt. Siitä, että hän on jo pelastanut minut ja vapauttanut minut. Samaan aikaan, kun yritän ponnistella ollakseni hyvä kristitty ja täyttääkseni jotkut "kristityn mitat", Jumala vain odottaa, että tulisin hänen luokseen ja hän saisi armahtaa minua. Hän odottaa, että toisin kaiken hänelle. Kaiken sen, missä kohti olen epäonnistunut. Syntini, koko elämäni.

Lisäksi tuntuu välillä epärehelliseltä laulaa lauluja, joissa vuodatetaan rakkautta Jumalalle ja sitä kuinka hän on elämässäni ainoa, jota kaipaan. Tietenkin minä tahtoisin rakastaa Jumalaa, tahtoisin, että hän olisi elämässäni tärkein ja että hän todella olisi minulle kuningas, joka saisi sanella, kuinka elämääni elän. Kuitenkin huomaan, että minusta ei löydy sitä rakkautta Jumalaa kohtaan, enkä voi sitä mistään puristaa. Samoin minusta ei löydy tahtoa totella häntä.

Mutta jälleen on kyse Jumalasta, ei minun yrityksistäni rakastaa häntä: 

Siinä on rakkaus -- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 1. Joh 4:10

Jumala rakastaa minua ikuisella, muuttumattomalla rakkaudellaan ja tahtoo täyttää minut rakkaudellaan, niin, etten voi olla rakastamatta häntä. Hän tahtoo ottaa kannettavakseen ne asiat, jotka vielä estävät minua ottamasta vastaan hänen rakkauttaan. Minun syntini, minun ylpeyteni, minun haluttomuuteni seurata häntä. Hän on jo kuollut niiden puolesta ristillä, joten miksi vielä pidätän niitä itselläni.

Jumala, tahdon tuoda sinulle kaikki asiat, jotka vielä estävät minua ottamasta vastaan sinun rakkauttasi ja anteeksiantoasi. Sinä tunnet sydämeni paremmin, kuin minä itsekään. Ota se kokonaan. Herra, anna minulle voima elää todeksi uskoa ja vedä minua aina uudelleen lähellesi, kun juoksen sinusta pois päin. Minä en voi parhaimmillakaan yrityksilläni päästä yhtään lähemmäksi sinua, mutta kiitos, että sinä itse olet tullut minun luokseni, lähelleni. Kiitos siitä, mitä teit ristillä ja avaa silmäni näkemään sen merkitys. Sinun nimessäsi, Jeesus, Amen. 

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Katso tämä!


Markku Veilo puhuu mm. siitä, kuinka meidän on koeteltava kaikki ja pidettävä se, mikä hyvää on. Minusta tuntuu, että tämä sanoma on erittäin ajankohtainen juuri nyt.

Minulle tämä oli tänään rukousvastaus! Näitä asioita olen viime päivinä miettinyt todella paljon. En ole ollut erityisen ahdistunut suurista ja merkittävistä asioista, kuten esimerkiksi Suomen taloudellisesta tilanteesta. Nyt kuitenkin viime päivinä olen nähnyt Suomessa kristittyjen keskuudessa asioita, jotka ovat herättäneet ristiriitaisia tunteita ja ahdistusta ja pelkään, mitä vielä tulee tapahtumaan.

Sydämestäni nousee huuto Jumalan puoleen. Armahda meitä. Nuo saarnan aiheet ovat tulleet henkilökohtaisesti lähelle minua, ja pelkään, että en voi enää vaieta, vaan minun on otettava kantaa asiaan. Jos tämä sanoma koskettaa sinuakin, liity rukoukseen! Jotain on tapahtumassa...en ole mikään profeetta, enkä näe tulevaisuuteen, mutta se, mitä näen nyt, huolestuttaa minua.

Mm. näihin kysymyksiin Markku Veilo vastaa tuossa videoidussa saarnassaan:

"Miten me koetellaan, onko jokin Jumalasta?"

 "...miten voi olla niin, että jotkut julistajat joutuu elämässään semmoseen tilanteeseen, että heissä, heidän yllään, alkaa vaikuttamaan demoninen voitelu, ettei se ookaan enää Herrasta? Miten se voi olla, jos ne julistaa Jeesusta, jos ne julistaa jopa jonkunlaista parannustakin? "