sunnuntai 29. elokuuta 2010

Hän on meidän syntiemme sovittaja

Niin kauan, kun olen yksin, kun minulla ei ole lähelläni ihmisiä, joihin voisin peilata itseäni, voin kuvitella olevani varsin hyvä ihminen. En ole tehnyt rikoksia, elän siistiä elämää ja lisäksi käyn kirkossa. Kuitenkin kun minut heitetään kouluun parinkymmenen satunnaisen ihmisen seuraan, näen yhtäkkiä itseni aivan uudella tavalla

Huomaan olevani puuttellinen monessa kohdin ja mitä suurimmassa määrin syntinen. Teen ja ajattelen asioita, jotka eivät ole oikein. Tarvitsen armahdusta. Roomalaiskirje sanoo näin:


Room 3: 10-20
Onhan kirjoitettu: -- Ei ole yhtäkään vanhurskasta,
ei yhtäkään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa.
Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan.
Heidän kurkkunsa on avoin hauta, heidän kielensä puhuu petollisesti, huultensa takana heillä on kyykäärmeen myrkkyä,
heidän suunsa on täynnä katkeria kirouksia.
Nopein jaloin he rientävät vuodattamaan verta,
tuhoa ja kurjuutta he jättävät jälkeensä.
Rauhan tietä he eivät tunne,
jumalanpelko on heille vieras.
Me tiedämme, että lain sanat kohdistuvat niihin, joilla on laki. Näin ei kukaan voi väittää vastaan, vaan koko maailma joutuu Jumalan tuomion alaiseksi.
Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on.


Tunnistan tuosta itseni. Onneksi roomalaiskirje jatkuu...


Room 3:21-26
Nyt Jumala on kuitenkin laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat.
Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa,
sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta
mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi
Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta,
mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.


Tästä on tullut mulle tärkeä kohta, vaikken ymmärrä aivan kaikkea.

Sen ymmärrän, että Jeesus on lunastanut minut vapaaksi! Minä en voi itse tehdä mitään muuttaakseni sitä tosiasiaa, että olen syntinen ja vailla Jumalan kirkkautta. En millään voi muuttaa itseäni, "pelastautua". Siksi Jumala lähetti Jeesuksen kärsimään syntieni rangaistuksen puolestani ja nyt kun uskon Jeesukseen, Jumala tekee minut vanhurskaaksi. Mutta se, mikä minut pelastaa ei ole minun uskoni lujuus (tai horjuvuus), vaan Jeesuksen ristinkuolema ja sitä ei voi mikään horjuttaa. Koska Jeesus on kuollut kantaen syntini ristillä, ollen sovitusuhri, minä voin astua Jumalan eteen, tunnustaa hänelle syntini ja uskoa ne anteeksiannetuiksi.

(Voi jukra mitä kaanaankieltä taas, mutta miten sanoa toisin?)

Raamattu, Jumalan sana paljastaa mulle, miten kaukana olen Jumalasta ja miten kipeästi tarvitsen häntä. Mutta se myös muistuttaa, että ovi Jumalan luokse on aina avoinna. Ja se ovi on Jeesus itse.


Hepr. 4:12-16
Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.
Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.
Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa.
Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin.
Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.



Herra armahda, anna anteeksi. Puhdista, tee uudeksi. Täytä Pyhällä Hengelläsi ja auta elämään sinun lähelläsi



Joh.1:9-2:2
Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (ei vain anna anteeksi, vaan myös puhdistaa, vau!) Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan, eikä hänen sanansa ole meissä. Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. Hän on meidän syntiemme sovittaja, ei vain meidän vaan koko maailman.

Turn your eyes upon Jesus

Turn Your Eyes Upon Jesus from Leeland on Vimeo.

tiistai 17. elokuuta 2010

Koulun alun mietteitä

Syksy on tullut - ja olen aloittanut koulun! :) Ehkä minustakin tulee lopulta jotain "sitten isona", siis kahden vuoden päästä kun valmistun tuolta. Opiskelen siis nyt amiksessa kirjastoalaa. Tykkään.

Ensimmäiset päivät ovat olleet mielenkiintoisia ja haasteellisia. Itse opiskelu ei ole kovin vaativaa. Ammattikoulussa tuntuu olevan varsin löysää ainakin näin alkuun. Kuitenkin sosiaaliset kuviot tuovat haastetta. Kun olen ollut pari vuotta samalla työpaikalla, pyörinyt muutenkin tutuissa ympyröissä, tuttujen ihmisten kanssa, mun ei ole tarvinnut koetella sosiaalisia taitojani. Nyt ne todella joutuvat puntariin, mikä on kyllä ihan tervetullutta. On ollut ihana tutustua uusiin ihmisiin :)

Moni asia elämässä on vielä auki, mutta olen iloinen tästä opiskelupaikasta. On ainakin jotain varmaa kaiken epävarmuuden keskellä.

torstai 5. elokuuta 2010

Yhtä pyydän Vapahtaja...

Samuli Edelmannin virsilevyjen ansiosta olen päässyt tutustumaan virsiin ja olen huomannut, miten mahtavia sanoituksia ja sävelmiä virsissä on. Äsken alkoi soimaan päässä pätkä virrestä 525, Suurempi kuin sydämeni. Virsi löytyy kokonaisuudessaan täältä

Tällä hetkellä erityisesti kolmas ja neljäs säkeistö puhuttelevat:


3.
Yhtä pyydän, Vapahtaja,
tänään yhtä pyydän vain:
Näytä yhden päivän matka,
askel, jonka tänään sain.
Keiden kanssa, mihin suuntaan
polku tänään avautuu?
Millä tavoin Isän tahto
meissä tänään tapahtuu.

4.
Anna, Kristus, rohkeutta
mennä maastoon tiettömään,
jossa merkkejä en tunne,
vaille vastausta jään.
Juuri siellä sinuun juurrun,
vastuuseen viet laajempaan,
taikka suostun vähimmässä
uskollinen olemaan.

Markku Kilpiö ja Anna-Maija Raittila 1984. Virsikirjaan 1986.