perjantai 23. joulukuuta 2016

Tulkoon Jeesus jouluunne




Tulkoon Jeesus jouluunne,
tulkoon hän kotiinne.
Istukoon pöydän ääreen vastapäätä, hiljaa.

Näyttäköön hän haavansa, käsiensä arvet
ja murtakoon leipää nälkäisille sydämille.
”Tämä on minun ruumiini, teidän edestänne annettu ”.

Tulkoon Jeesus jouluunne,
tulkoon anteeksianto ja sovitus.
Nostakoon hän pois harteiltanne syyllisyyden taakan.

Kirkastakoon hän kasvonsa, rakkauden kasvot
ja antakoon nääntyville elävää vettä,
”Joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan”.

Tulkoon Jeesus jouluunne,
tulkoon suruun, iloon, tuskaan ja työhön, työttömyyteen.
Antakoon teille rauhan.

Siunattua Vapahtajan syntymäjuhlaa teille toivottaen

~Anna

maanantai 26. syyskuuta 2016

Onnellisuuden lähde

Syksyn alku on aina raskasta, varsinkin silloin, kun alkaa jotain uutta, johon pitäisi jaksaa orientoitua. Kesän vapaus vaihtuu syksyllä velvollisuuksiin. Koulut alkavat, lomakausi päättyy töissä, harrastustoiminta pyörähtää käyntiin jne. Kaiken tämän lisäksi illat alkavat pimentyä, aurinko peittyy useammin pilvien taakse ja lehdet irtoavat puista, jättäen jäljelle vain puiden paljaat rungot. No, onneksi ei olla vielä niin pitkällä ja sitä ennen lehdet kellertyvät ja punertuvat ruskan väreissä.

Lisääntyvä pimeys vaikuttaa myös omaan olotilaan ja kuin huomaamatta elämän paino alkaa rasittaa hartioita. Vaikka elämässäni on nyt kaikki hyvin ja olen tyytyväinen elämääni, silti olo on ankea ja maailmani harmaa. Ikään kuin jokin ilon kipinä olisi hiipunut ja minulla olisi kylmä sydäntäni myöten.

Eilen olin jumalanpalveluksessa seurakunnassa, jossa oli ihmeellinen vapauden, lämmön ja aitouden ilmapiiri. Evankelioiva saarna puhutteli ja sai sydämeni kylmyyden sulamaan. Erityisesti se, sana, että "synti kylmentää Jumalan rakkautta" (vrt. Matt 24:12 Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus)

Jumala rakastaa meitä ja Jeesusta ei lähetetty maailmaan tuomitsemaan sitä, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Eikä hän vain pelasta ja sitten jätä meitä tänne yksin selviytymään parhaamme mukaan, vaan hän on kanssamme joka hetki, ikuisesti.

Minä haluaisin selviytyä yksin, hoitaa elämäni kuntoon ja taistella itselleni onnen. Kuitenkin huomaan vain uupuvani ja lyöväni päätäni seinään. Kaiken aikaa Jumala vain odottaa, milloin luovutan ja heitän kaiken kivun ja roskan hänelle. Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Niin kauan kun ajattelen pärjääväni itsekseni, Jumala antaa minun mennä omia teitäni. Ei hän väkisin nosta taakkoja harteiltani, vaikka haluaa sen tehdä.

Elämä erossa Jumalasta on ilotonta ja elämän tyhjyyys saa minut jatkuvasti etsimään täytettä epäjumalilta esim. ahnehtimaan tavaroita, kenties rahaa, ihmisiä, eikä mikään saa minua kylläiseksi. Vain Jumala voi täyttää sielun nälän. Vain Jeesus voi sammuttaa pohjattoman janon -ja vielä enemmän, siitä vedestä, jota Jeesus antaa tulee lähde, joka pulppuaa ikuisen elämän vettä. (Joh. 4:14 mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä)

Jumala on se lähde, josta kumpuaa kaikki hyvä. Onnellisuus, ilo, rauha, vapaus, rohkeus, rehellisyys, aitous ja kärsivällisyys. Etsitään Jumalaa.

Ps. Taidan sittenkin vielä toisinaan päivitellä tätä blogia :)


sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Anna kulkee wordpressissä

Hei!

Tämä blogi ei todennäköisesti enää päivity, mutta uusia kirjoituksiani voi seurata wordpressin puolella. Osoitteessa http://puolituntia.wordpress.com/ kirjoittelen niemllä neiti naakka. Sieltä löytyy kuluneen vuoden kirjoituksia

Koska uusien blogien luominen on aina kiehtovampaa kuin vanhojen päivittäminen, syntyi wordpressin puolelle uusi versio tästä Anna kulkee -blogista. Tervetuloa tutustumaan!

http://annakulkee.wordpress.com/

Vuosien bloggaamisen jälkeen tuntuu, että kirjoitukseni kiertävät kehää :D Uusin kirjoitukseni wordpressissä näin äitienpäivänä tuntuu myöskin vanhan aiheen toistolta, kirjoitan nimittäin kiitollisuudesta. Minkäs sille mahtaa, että välillä tulee näitä keväisiä päiviä, jolloin aurinko paistaa ja mieli on vaan niin täynnä kiitollisuutta.

Tässä paras versio, minkä löysin päässäni soivasta laulusta: