torstai 26. heinäkuuta 2012

Jeesuksen ristinkuolema minun arjessani

Mitä Jeesuksen ristinkuolema merkitsee arjen haasteiden ja taisteluiden keskellä? Haluan löytää vastauksen tähän yksinkertaiseen kysymykseen, joka kuitenkin on todella merkittävä oman elämäni kannalta. Jumala, voisitko auttaa minua?

 En jaksa enää riviäkään teoriaa: minä kaipaan käytännöllistä vastausta nyt! En kaipaa filosofista ja yleisluontoista pohdintaa, kaipaan täsmävastausta juuri näihin elämäni ongelmiin.

Olen huomannut, että Jumala pitää omistaan kiinni ja hänellä on keinonsa herättää meidän huomiomme. Minä olin luisumassa välinpitämättömyyteen, kun sinä, Jumala, toit elämääni asioita, jotka ovat pakottaneet minut huutamaan apua ja etsimään sinua. Huomaan etten selviä ilman sinua. Minä luulin olevani jotenkin taisteluiden yläpuolella, kun uskon sinuun. Olin väärässä. Olen taisteluiden keskipisteessä, maalitauluna itseasiassa.

 Jumala, Sinä tahdot, että minä aina etsisin sinun kasvojasi. Sinä tahdot, että olisin sinusta täysin riippuvainen. Tämä maailma on kuitenkin vienyt huomioni, kiire sokaissut silmäni ja luulen tulevani toimeen ilmankin sinua. Se on vale! Se on katala petos, jonka valehtelija ja valheen isä on laskenut liikkeelle. Minä en pärjää ilman sinua, Jumala, en hetkeäkään.

En tarkoita vain sitä, että elämästäni katoaa kaikki ilo ja siitä tulee harmaata ja mautonta ilman sinua, Jumala. Tarkoitan, että häviän joka ikisen taistelun ilman sinua. Vihollinen, joka on tullut vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan ryöstää minut puhtaaksi, jos yritän elää ilman sinua. Nimittäin ilman sinua olen täysin avuton ja aseeton hyökkäyksiä vastaan. Eivätkä ne hyökkäykset tule ulkoapäin, vaan sisältä, omasta itsestäni. Tarvitsen jatkuvasti sinun armoasi.

Jeesus, mitä verinen ja brutaali kuolemasi merkitsee minulle tänään, minun arjen taisteluissani? 

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Hiljainen luottamus

Kuuntelen parhaillaan Hanna-Maria Heleniuksen Hetki -levyä. Tykkään erityisesti  levyn sanoituksista. Äsken soi kappale, joka muistutti hiljaisesta luottamuksesta.
"Näin sanoo Herra Jumala, Israelin Pyhä: -- Jos käännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne..."Jes. 30:15
Niinpä, hiljainen luottamus on meidän voimamme! Vaan kuinka tuon hiljaisen luottamuksen voisi saavuttaa? Kuinka voi luottaa siihen, mitä ei vielä näe? Kuinka voi jaksaa uskoa, että elämän solmuistakin syntyy jotain kaunista? Haluaisin sellaisen uskon, joka loistaisi valoa arjen tylsien ja kipeidenkin hetkien keskelle. Silloin kun mikään ei tunnu miltään tai kaikki tuntuu aivan liikaa, juuri silloin tarvitsen erityisen paljon hiljaista luottamusta Jumalaan. Varmuutta siitä, että Jumala on kanssani ja johtaa askeleitani.
"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. " Hepr 11:1 (KR 33/38)
Ehkä Jumala tahtoo vahvistaa luottamustamme häneen pienten asioiden kautta. Hän vastaa arjen pieniin rukouksiin, johtaa pienissä asioissa, tuo jokaiseen päivään jotain ainutlaatuisen kaunista ja avaa silmiä arjen ihmeille. Kenties hän haluaa minun elävän juuri nyt tässä ja pysähtyvän ihailemaan pihapuussa hyppiviä lintuja, tuntemaan auringon lämmön ihollani ja kiittämään ateriasta, jonka sain jakaa ystävän kanssa.

 Ehkä Jumala tietää tien jokaisen ihmisen sydämeen ja tahtoo kohdata meistä jokaista omalla erityisellä tavalla. Minä en kaipaa maata järisyttäviä kokemuksia, vaan enemmänkin sitä, että Jumala osoittaisi arjen keskellä, että hän on todellinen ja hän toimii tänäänkin. En halua Jumalaa, jonka perässä täytyy juosta erilaisissa tilaisuuksissa. Kaipaan häntä silloin, kun tiskivuori tuntuu ylitsepääsemättömän suurelta, tai silloin, kun en tiedä mitä sanoa ystävälle, joka kysyy neuvoa vaikeassa asiassa.