perjantai 30. joulukuuta 2011

Uuden vuoden kynnyksellä

Huomenna otetaan uusi vuosi vastaa ja päästetään irti vanhasta. Vuosi 2011 jää muistoihin. Tosin en vielä tiedä, mitä tulen siitä muistamaan. Uuteen vuoteen 2012 tahdon astua rohkein mielin, käsi Jumalan kädessä, kohti tulevaisuuden haasteita.

Tämän Gungorin laulun sävelin haluan toivottaa teille Jumalan siunaamaa uutta vuotta!
Hän tekee meidät uudeksi!

'

(Gungorilta on myös laulu Dry Bones
)

torstai 29. joulukuuta 2011

Saan olla lapsi

Suo anteeksi, jos vaikutan epäkunnioittavalta, mutta välillä haluaisin vähän ojentaa sinua, Jumala. En ymmärrä sinun kasvatusmetodejasi. Miksi annat toisille niin paljon kipua, etteivät he jaksa sitä kantaa? Miksi annat joidenkin ihmisten käyttää väärin sinun nimeäsi?

Kuitenkin, hiljenen edessäsi. Mikä minä olen sanomaan, kuinka sinun tulisi kasvattaa lapsiasi? En ole isoäitisi enkä anoppisi, en edes äitisi. Ei minulla ole valtuuksia neuvoa sinua, Jumala. Olenhan itsekin vain lapsesi: pieni, avuton ja täysin sinusta riippuvainen.

Minä, joka haluaisin aina tietää kaiken ja hallita kaikkea...minä olen vain sinun lapsesi. Joskus on vaikeata suostua lapsen osaan. Mutta sinä, Jeesus olet sanonut näin: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta." Mark 9:14
ja näin: Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." Mark 10:15
Onko minulla siis vaihtoehtoja?

Oikeasti on turvallista olla Jumalan lapsi. Hän on hyvä isä, joka pitää huolen lapsistaan. Eikä tämä ole kuollut klisee, vaan elävää todellisuutta. Hän suojelee lapsiaan aina, eikä koskaan hylkäää. Silloinkin, kun hänen suojeluksensa näyttää pettävän, hän on meidän kanssamme. Kenties hän on kaikkein lähimpänä silloin, kun näyttää siltä, että hänen varjeleva kätensä on väistynyt elämämme yltä. Kenties hän on silloin kaikkein vahvimmin läsnä elämässämme, kun hän näyttää kokonaan kadonneen.

Lapsen asema tuo mukanaan myös oikeuksia. Ennen kaikkea se tuo mukanaan oikeuden olla avuton ja heikko, täysin riippuvainen taivaallisesta Isästä. Minun ei tarvitse hallita kaikkea, hän hallitsee. Minun ei tarvitse tietää kaikkea, hän tietää. Se tuo minulle myös oikeuden luottaa Taivaan Isän antavan minulle kaiken, mitä tarvitsen. Hänellä on avaimet kaikkiin aarrekammioihin. Minä en tarvitse niitä avaimia itselleni, vaan saan luottaa siihen, että Jumala tietää parhaiten, mitä kulloinkin tarvitsen. Voin kyllä pyytää ja vaatiakin asioita itselleni, mutta hänen vallassaan on se, mitä lopulta saan.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Rauhallista Joulua!

Kuvaan liittyvän laulun "Pieni liekki" voi kuunnella tästä. Ihana lapsen laulama versio :)

Löysin lisäksi vielä tämän laulun, jossa selviää, mikä on joulun salaisuus.

Näillä sävelillä tahdon toivottaa kaikille lukijoilleni
rauhallista ja siunattua
Vapahtajan syntymäjuhlaa!

Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille.
Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.
Jes 9:6

(Tämä blogi hiljenee nyt joulunviettoon!)

maanantai 19. joulukuuta 2011

Rahaa, joulurahaa, muista jouluna kuluttaa...

Juuri nyt, kun toivotellaan toisillemme joulun rauhaa ja iloa, ovat ihmiset stressaantuneempia, kiireisempiä ja väsyneempiä kuin koskaan. Tai ainakin minä olen hyvin kiireinen ja väsynyt juuri nyt joulun alla. Se kuulostaa jotenkin nurinkuriselta.

Jouluna oikein korostuu se, mitä meiltä puuttuu. "Hyvinvoivassa", ja kulutukseen perustuvassa maailmassa me olemme kadottaneet jotain olennaista. Missä on kiireettömyys, läheisyys, lämpö? Rauha? Kaiken pitäisi voida olla rahalla ostettavissa. Hyvän omaatunnonkin pitäisi olla kaupan. Sen, jolla on eniten rahaa, pitäisi olla kaikkein onnellisin.

Raha ja rauha. Vain yksi pieni kirjain erottaa ne toisistaan. Kumpi on hallinnut minua tänä(kin) jouluaikana? Kumpi on ohjannut tekemisiäni, kumman ääntä olen kuunnellut?

Selitykset käyvät turhiksi. Olen kumartunut jälleen rahan edessä. Olen häpämättömästi uhrannut aikani kuluttamiseen, stressaamiseen ja kiireeseen, sen sijaan, että olisin pyhittänyt tämän joulunalusajan rauhan etsimiseen ja vaalimiseen, sekä lähimmäisteni rakastamiseen. Olen unohtanut rauhan. Olenko kadottanut sen lopullisesti?

Entä jos todellinen rauha onkin vain kuiskauksen päässä? Entä jos se on aivan vieressä, suljetun oven takana ja vain odottaa pääsyä sisään? Joulun rauha. Jokapäiväinen rauha. Rauha, joka kestää lujana, kun kaikki muu hajoaa. Rauha, joka seuraa minua ikuisuuden verhon taakse, yli kuoleman rajan. Voiko olla niin, että rauha ei ole kaukana jossain, vaan juuri tässä, kun sydämeni huokaa sinun nimeäsi, Jeesus.

Mikä tämä rauha on, joka on kanssani ihmisvilinässä, liikennevaloissa, koulunpenkillä ja silloinkin kun istun koneeni ääressä kirjoittamassa? Mikä tämä rauha on?

Tämä on se rauha, jonka jokainen voi saada, kun hänet on sovitettu Jumalan kanssa, kun hänellä on rauha itse Pyhän Jumalan kanssa. Kun on saanut anteeksi, kun synnit on pyyhitty pois, Jeesuksen ristinkuoleman tähden. Silloin saa syntyä Jumalan lapseksi, saa olla vain Hänen omansa. Eikä mikään, mikään, ei mikään voi silloin erottaa sinua Jumalan rakkaudesta. Hänestä itsestään.

Haluan vielä toivottaa:

"Rauhaa, joulurauhaa, muistakaa joulunne pyhittää"

tiistai 13. joulukuuta 2011

Varkaiden joulu

Olen tänä vuonna seurannut svt:n joulukalenteria, joka on Tjuvarnas Jul. Se sijoittuu 1800-luvun alkuun ja tarinan keskipisteessä on Kurre, taskuvaras, joka kuuluu pahamaineiseen Joululahjasieppaajien liigaan. Eräänä päivänä Kurren hökkelin ovella seisoo hylätty lapsi lappu kourassaan.

Joulukalenterin jaksot löytyvät svt:n nettisivuilta

Harmittaa, etten ymmärrä kaikkea. Tämä on kuitenkin huomattavasti mukavampi tapa harjoitella ruotsia kuin koulussa istuminen :)

maanantai 12. joulukuuta 2011

Kiireitä

Joulun alla riittää puuhaa. Melkein toivon joulun jo olevan ohitse, niin, että voisi vain rentoutua kotona kaikessa rauhassa. Nyt olen viilettänyt paikasta toiseen tai yrittänyt lyhentää tekemättömien töiden listaa. Jotenkin on vaikeaa rauhoittua, kun mielessä kolkuttelee aina jokin asia, mikä pitäisi tehdä. Koulussakin olisi jaksettava käydä ahkerasti vielä pari viikkoa.

Joulun alla on myös hauskoja asioita, pikkujouluja ja muita "joulutilaisuuksia", konsertteja jne.Kauneimmat joululaulut jäävät ehkä tältä vuodelta väliin.. Vaikka päivät täytyy kivoista asioista, kaipaisin silti myös aikaa olla kotona itseni kanssa.

Olen ihan tyytyväinen, että syksyn alussa luovuin lemmikkilinnuistani, vaikka se ei ollut helppo päätös. Ei minulla olisi ollut niille aikaa. Välillä tuntuu, ettei minulla ole aikaa hoitaa edes itseäni.

Niin, missä on hiljentyminen ja rauhoittuminen, jonka pitäisi kuulua joulua edeltävään aikaan? Täällä ei ole näkynyt kumpaakaan. Olenkohan taas unohtanut sen, mikä on tärkeintä? Niin, mikä se olikaan? Kunpa joulun todellinen sanoma saisi nousta esiin sieltä jostakin minne se on sysätty piiloon,

Tuli mieleeni taas joululaulu Me käymme joulun viettohon, jossa lauletaan mm.

"Vaan muistammeko lapsen sen, mi taivaisen tuo kirkkauden?"

"Suun ruoka, juoma, meno muu. Laps' hankeen hukkuu, unhoittuu."

Minusta tuo kuva hankeen hukkuvasta lapsesta on aina ollut jotenkin karmiva...kuitenkin laulun sanat ovat osuvat. Edelleen tämä laulu puhuttelee ja on ajankohtainen tässä kulutuskeskeisessä ajassa. Kunpa kiinnittäisin katseeni ja sydämeni siihen, mikä on tärkeää ja ikuisesti kestävää!


Sunausta joulun odotukseenne!


"Jeesus sinä tunnet heikkoutemme. Me vaellamme kylmin sydämin.
Jeesus tule itse voimaksemme ja anna henkes’ tulta lamppuihin."
Tahdon elää - Exit

tiistai 6. joulukuuta 2011

Siunausta Suomelle!

Kuuntelen itsenäisyyspäivän kunniaksi Lasse Heikkilän Suomalaista messua. Onnistuin löytämään youtubesta kappaleen Eri tuuli
Suomalaisen messun lauluissa on jotain, mikä koskettaa syvältä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

maanantai 5. joulukuuta 2011

Varauloskäynti

Lainasin kirjastosta ison pinon Pekka Simojoen levyjä ja Exitiä. Tykkään yleensäkin lauluista, joissa on puhuttelevia sanoituksia ja kauniita melodioita. Exitin kappaleet o>vat sopineet tämänhetkisiin mielentiloihin. Olen vähän kyllästynyt kuuntelemaan ylistyslauluja, joissa toistellaan samoja sanoja. Ja aina en saa kiinni esim. englanninkielisistä lauluista, tunteet ei tule mukana. Minun on tällä hetkellä helpompi yhtyä näihin Exitin ja Pekka Simojoen lauluihin, jotka on monet kuin ylistystä tai rukousta.

Sana "exit" tuo mieleeni vihreän, pimeässä loistavan valon, joka osoittaa, missä on varauloskäynti :)

Tässä on Exitin kappale Tahdon elää.
Tässä taas Anna-Mari Kaskisen sanoittama ja Pekka Simojoen säveltämäKatsokaa voittajaan. En tiedä kuka esittää. Parhaimpia suosikkeja ei netistä löydykään :).

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Eksytyksiä, onko niitä?

Epäröin kirjoittaa tästä, kun en itsekään oikein ymmärrä aihetta.

Mitä on eksytys - tai mieluummin käyttäisin sanaa "harhaanjohtava opetus"? Vai voidaanko kristillisestä toiminnasta/opetuksesta edes sanoa, että se on eksytystä tai harhaanjohtavaa? Kuinka pitäisi suhtautua outoon opetukseen? Miten aiheesta pitäisi puhua ja kirjoittaa? Onko oikein mainita nimiä ja yksityiskohtia?

Pohdin tätä varmaan siksi, että viime vuosina olen alkanut enemmän ajatella itse. Aiemmin nielin aika lailla pureksimatta kaiken ja ajattelin, että on väärin tuomita ketään. Luotin aika sokeasti siihen, mihin ihmiset lähelläni luottivat. Ajattelin myös, että ”hedelmistään puu tunnetaan”. Ajattelin, että vaikka toiminta on kummallista, niin siitä ei tarvitse välittää, jos tapahtuu pelastumisia, ihmisiä paranee ja ihmeitä tapahtuu. Ne todistavat siitä, että toiminta on Jumalasta.

Nykyään ajattelen, että raamatullisuus on ainoa luotettava todiste siitä, että jokin on Jumalasta. Opetuksen täytyy perustua vahvasti Raamattuun, eikä voi ottaa jakeita sieltä täältä ja rakentaa omaa teologiaa. Täytyy ymmärtää asiayhteys ja isompi kokonaisuus, koko jaejakso, luku, kirja jne. Ja lopulta täytyy ymmärtää koko Raamatun kokonaisuus, jonka keskipisteessä on Jeesuksen ristinkuolema. Niinpä Raamattua ei voi ymmärtää ilman Jeesuksen ristinkuolemaa.

Olen joskus katsonut netistä jotain videoita (amerikkalaisia, suosittuja julistajia), joista olen miettinyt, että tätäkö on kristinusko, todella. Onko tämä se sama usko, minkä vuoksi ihmiset jossain suljetuissa maissa antavat henkensä?

Täällä on kirjoitus aiheesta
samoin täällä ja myös täällä.

Nurkkalintu toi yhdessä kommentissaan esiin hyvän ajatuksen siitä, että pahaa vastustetaan tekemällä hyvää. Kenties samalla tavoin "harhaanjohtavaa opetusta" voi vastustaa opettamalla sitä, mikä on oikeaa ja totta. Siispä minunkin pitäisi keskittyä itse Jeesukseen ja evankeliumiin ja hakeutua sellaiseen seuraan, jossa sitä julistetaan. Ja kirjoittaa tänne blogiinkin ennemmin Jeesuksesta kuin jostain eksytyksistä...

maanantai 28. marraskuuta 2011

Kysymyksiä ja kokemuksia

Luulin joskus, että sitten kun kasvan aikuiseksi tiedän paljon enemmän ja olen viisaampi. Kuitenkin tuntuu, että mitä vanhemmaksi kasvan sen tyhmemmäksi tunnen itseni ja sitä enemmän asiat hämmentävät minua. Tai ehkä on kyse vain siitä, että olen oppinut kyselemään ja kyseenalaistamaan.

Tässä uskossakin riittää asioita, joita en vieläkään ymmärrä ja tahtoisin jonkun, joka selittäisi kaiken minulle. Ehkä on kuitenkin Jumalan viisautta, että joudun itse miettimään ja pohtimaan ja kypsyttelemään asioita mielessäni, sekä kysymään häneltä itseltään. Muistan, että joku joskus sanoi minulle, että Jumalalle saa esittää vaikeitakin kysymyksiä ja hän rakastaa sitä että uskallamme kysyä. Uskossa oleminen ei tarkoita sitä, että sokeasti vain uskon tai nielen pureksimatta asioita, jotka minusta tuntuvat oudoilta.

Esimerkiksi kysymys ns. karismaattisista ilmiöistä ja kultapölystä jne mietityttää. Myös jotkin opetukset herättävät kysymyksiä, joissa painopiste on Jumalan kirkkaudessa, ihmeissä, sisäisessä eheytymisessä, voitokkaassa uskonelämässä, auktoriteetissa, Jumalan läsnäolossa jne., mutta ei saarnata Jeesuksen sovitustyöstä ristillä. Eihän uskovat tarvi evankeliumia, onko niin? Samoin pohdin sitä, miten tullaan uskoon ja mikä on ns. "syntisen rukouksen" rooli. Paljon olen pohtinut sitä, mikä on tervettä, hyvää ja oikeaa opetusta. Ja myös sitä, millaista on terve ja tasapainoinen uskonelämä. Niin että paljon on avoimia kysymyksiä.

Pohdin myös sitä, mikä on evankeliumin ydin ja miten voisin kertoa Jeesuksesta ymmärrettävästi, jos sellainen tilanne tulee. Olen ainakin kerran ollut tilanteessa, jolloin toivoin, että olisin muistanut Raamattua paremmin ulkoa ja olisin osannut paremmin tuoda tiiviisti julki olennaisimmat kohdat evankeliumista.

Tilanne oli tosi jännä, jouduin muslimikäännyttäjien piirittämäksi, joista nuorimmat olivat aika päällekäyviä. Tunsin, että Pyhä Henki oli mun kanssa, enkä ollut yksin, mikä oli hienoa, vaikka tilanne oli muuten tosi vaikea. Minä arkana ihmisenä yritän saada sanottua vastaan kahdelle tyypille, jotka esittää valheita Raamatusta ja yrittää lytätä mun uskoa ja julistaa omaansa. Välillä koko lauma piiritti mut. Olen ihan vakuuttunut, että niitten takana oli jotain "voimia".

No, onneksi ohi käveli pari muuta kristittyä, jotka myös jäi paikalle ja ilmapiiri jotenkin vapautui. Toinen niistä vinkkasi mulle, että näitä ei kannata jäädä kuuntelemaan, vaan yrittää saada vaan kerrottua omaa juttua elävästä Jumalasta. Sain jotenkin selitettyä, että Jumala ei voi katsoa yhtäkään syntiä läpi sormien, vaan vaatii rangaistusta. Ei taivas olis taivas, jos siellä olis murhaajia ja Jumala ei voi päästää yhtäkään syntistä taivaaseen. Yritin myös selittää jossain välissä, että siksi Jeesuksenkin piti tulla, että hän maksoi rangaistuksen meidän synneistämme ja avas tien Jumalan luokse, mutta en tiedä sainko sitä sanottua.

Oli kummallinen olo jälkeenpäin, ja siksi olenkin sitä mieltä, että siinä tilanteessa oli jotain henkimaailman juttuja. Samalla tuntu, että opin tästä taas jotain. Jos tuntisin Raamatun paremmin, osaisin paremmin puolustautua ja kertoa evankeliumia. Lopulta ne ei oo ne mun selitykset, mitkä ihmisiin vaikuttaa, vaan Pyhä Henki, joka toimii Jumalan sanan kautta. Siks on niin tärkeetä tuntea se. Ja myös pitää evankeliumi kirkkaana mielessä. Toista kertaa en kyllä jää yksin muslimien tai kenenkään muidenkaan piirittämäksi.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Unelma

Rakastan ensimmäisen adventin jumalanpalvelusta. Kirkkosali on täynnä ihmisiä ja elämää ja melkein koko seurakunta on koolla, vanhimmista nuorimpiin. Kuoron johdatuksella kajautamme ilmoille vanhoja virsiä, ylistykseksi Hänelle, jota juhlimaan olemme tulleet. Laulujen soidessa tuntuu Pyhän läsnäolo ja aivan kuin pala taivasta olisi hetkeksi laskeutunut keskellemme. Uskon, että enkelitkin yhtyvät lauluun yhdessä seurakunnan kanssa. Hoosianna!

En ole pitkään aikaan käynyt sunnuntaiaamun tilaisuuksissa ja nyt huomaan, mitä vaille olen jäänyt. Samanlaista Pyhän Hengen yhteyttä, jota seurakunnan keskellä tunnen, en voi kokea muualla. Vaikka en tunne joukosta kuin muutaman ihmisen, olen silti kuin kotonani. Seurakunta koostuu hyvin erilaisista ihmisistä, mutta meillä on yhteinen ilonaihe, Jeesus Kristus on sovittanut meidän syntimme ristillä ja saamme olla Taivaan isän lapsia, samaa perhettä.

Kuuntelen saarnaa, joka puhuttelee syvälle. Adventinaika ei ole pelkästään joulun odotusta, se on myös Jeesuksen takaisin tulon odotusta ja sydämen valmistamista hänen paluulleen. Saarnan kautta Pyhä Henki puhuu sydämelleni ja vaikka ehkä unohdan saarnan yksityiskohdat, toivon, että sydämeni sen kautta muuttuu, edes hieman.

Jälleen kerran en voi olla unelmoimatta, kun katselen ympärilläni hiljaa istuvaa joukkoa ja alttaritaulun Jeesusta, joka on parantamassa halvaantunutta. Unelmoin, että jonain päivänä kirkkosali on vielä täydempi kuin se oli tänään, täynnä janoisia, etsiviä ihmisiä, jotka kysyvät sisimmässään: miten voisin pelastua? Miten voisin päästä tästä syntitaakasta, jota kannan harteillani? Seurakunnassa julistetaan selkeää, yksinkertaista evankeliumia. Pyhä Henki liikkuu ihmisten keskuudessa niin, että he tulevat synnintuntoon ja huutavat avukseen Jeesusta, häntä joka on jo sovittanut meidän syntimme ristillä kaksituhatta vuotta sitten.

Herätyksen romantisointia tai ei, mutta tahdon uskoa, että vielä tulee aika, jolloin seurakunta muuttuu uskovien kerhosta paikaksi, josta evankeliumi kaikuu kirkkaana ja selvänä. Mitä voisin tehdä, että se aika olisi lähempänä? Ei minulla ole vastauksia. Mutta voin pysyä lähellä Jumalaa. Voin rukoilla häntä näyttämään mikä on hänen tahtonsa minun elämässäni ja sitten suostua tekemään hänen tahtonsa. Suostua olemaan uskollinen pienissä, arkisissa asioissa. Ei minun tarvitse maailmaa pelastaa, se on Jumalan heiniä. Kuitenkin Jumala tahtoo tehdä asioita tässä maailmassa myös minun kauttani, sellaisia minulle sopivia asioita.

Siunattua adventinaikaa teille :)

lauantai 19. marraskuuta 2011

Miten suhtautua maailman pahuuteen?

Maailman tilanne vetää aika hiljaiseksi. Huonoja uutisia on niin paljon. En tarkoita nyt pelkkiä synkkiä talousennusteita, vaan sitä pahuutta, jota maailma pursuaa.

Orjuus ei ole historiaa, vaikka sen piti loppua jo ajat sitten. Nykyään maailmassa on enemmän orjia kuin koskaan, joidenkin arvioiden mukaan 27 miljoonaa. Tästä mukavalta kotisohvalta käsin on vaikea ymmärtää mitä orjuus tarkoittaa. Ihmiskauppa, prostituutio, lapsisotilaat, lapsityövoima jne. kuulostavat vain sanoilta, mutta tarkoittavat päivittäistä helvettiä miljoonille. Sitten ovat sodat ja konfliktit, helvettiä nekin.

Kristityt eivät pääse yhtään helpommalla. Vilkaisu Stefanus-Lähetyksen nettisivuihin tai Stefanus Viesti -lehteen, joissa kerrotaan kristittyjen vainoista antaa jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä kristityt maailmalla joutuvat kokemaan.

Miten minun kristittynä pitäisi suhtautua maailman pahuuteen? Ahdistuminen ei auta ketään, mutta onko silmien sulkeminenkaan oikein? Luin reilu vuosi sitten kirjan, joka sai ajattelemaan, miten suhtaudun maailmassa näkemääni vääryyteen. Kirjoitin siitä kirjablogissani. Gary A. Haugenin kirjaa Rohkeus ratkaisee, on esitelty myös Kotisataman nettikaupan sivuilla.

Maailmassa on niin paljon pahaa, ettei sitä pysty käsittämään. Minä haluaisin tehdä jotain, ainakin muistaa rukouksin kärsiviä, mutta usein epätoivo lannistaa rukousinnon. Tuntuu että on aivan liikaa asioita, joiden puolesta voisi rukoilla ja pelkään, että jos aloitan, niin muserrun taakan alle. Vaan toisaalta, eihän minun tarvitse tuntea sitä tuskaa, jota ne miljoonat kärsivät tuntevat. Minä voin rauhassa, oman kotini turvassa rukoilla Jumalaa, joka ottaa taakaan kantaakseen ja pystyy kaikkeen hätään vastaamaan.

Olen viime aikoina pohtinut sitä, että maailmassa on niin paljon asioita, joita voisi tehdä, ettei kaikkea millään ehdi tehdä. Pitäisi valita muutamia asioita ja keskittyä niihin. Päteekö sama rukouselämäänkin, koska kaiken puolesta ei jaksa kovin perusteellisesti rukoilla, täytyy keskittää rukoukset tiettyihin asioihin? Toisaalta se on Jumala, joka nostaa sydämelleni asioita. Eikä minun tarvitse kantaa sydämessäni koko maailman hätää, mutta saan tuoda sen mitä sydämessäni on hänelle. Hän itse kyllä johdattaa rukouksiani haluamaansa suuntaan.

On vaan välillä vaikea uskoa, että rukouksilla on merkitystä. Suurten asioiden kohdalla omat heikot huokauset tuntuvat niin mitättömiltä. Onko niillä väliä?

Somalikristityn tarina

Katsoin juuri netistä lyhytelokuvan somalinaisesta, joka tutustuu kristittyihin ja heidän kauttaan Raamatun Jeesukseen. Ilmeisesti kyseessä on dramatisoitu tositarina. Linkin löysin täältä.

Tarina toi mieleeni psalmin 91.

Jeesus elää ja on todellinen!

Stefanus-lähetyksen sivuilta voi lukea uutisia myös Somalian kristittyjen tilanteesta, sekä uusimpia uutisia kristittyjen vainoista maailmalla.

Rukoillaan Somalian puolesta ja somaleiden puolesta, että Jeesuksen rakkaus voisi tavoittaa heidät. Somalialaiset eivät ole kaukana, vaan aivan lähellä, naapurissa ja kenties ystäväpiirissä.

Kunpa minulla voisi olla samanlainen suhde Jeesukseen kuin elokuvan kristityllä perheellä. Ja kunpa minä voisin rakastaa lähimmäisiäni käytännössä, ei vain sanoissa. Kunpa voisin nähdä kaikki ihmiset niin kuin Jeesus heidät näkee ja kohdella heitä sen mukaisesti.

torstai 17. marraskuuta 2011

Rukoukseni tänään

Jumala tietää ja tuntee minut, paremmin kuin itse tunnen itseäni. Kunpa vain turvautuisin aina häneen ja kääntyisin hänen puoleensa kaikissa asioissa. Jumalalle voin tuoda kaiken mikä mieltäni painaa. Usein en kuitenkaan käytä hyväkseni tätä etuoikeutta vaan kätken mieltä vaivaavat asiat sydämeni syviin sopukoihin. Ei kai Jumala niihin väkisin tuo apuaan? Ne asiat, jotka jaan Hänen kanssaan vetävät minua lähemmäs häntä. Entä sitten ne asiat, joita en Jumalalle tahdo jakaa, ovatko ne juuri niitä asioita, jotka vievät minua kauemmaksi hänestä?

"Luottakaa aina Jumalaan, tuokaa hänen eteensä kaikki mikä sydäntänne painaa! Jumala on turvamme." Ps. 62:8

Lainasin kirjastosta pinkan Exitin levyjä ja erityisesti yksi puhutteli: Askeleet - Exit

Se laulu on kuin rukous tähän hetkeen. Se toi lohtua marraskuun uuvuttamalle sydämelle ja siksi ajattelin jakaa sen täällä.

tiistai 8. marraskuuta 2011

Kuinka selviytyä tästä talvesta?

Arki on joskus puuduttavaa ja helposti pakenen arjen askareita mitä erilaisimpiin asioihin. Aivan kuin pitäisin kaikkea muuta tärkeämpänä, kuin tätä arkista elämää ja vaikkapa kotitöitä. Paetessani arkipuuhia kuitenkin menetän jotain: sen ilon, joka niihin kätkeytyy. Luulen, että Jumalakin on luonut meidät elämään arkea, hoitamaan päivittäin eteen tulevat asiat ja nauttimaan niistä.

***

Olen taas tullut siihen pisteeseen, että tajuan tarvitsevani enemmän unta, enemmän lepoa, enemmän jotain ihan muuta tekemistä kuin koneen ruudun tuijottamista. En voi jatkaa elämäni laiminlyömistä, sillä ainut elämä, joka minulle on annettu, on omani. Itseään voi myös rakastaa ja itsestään voi opetella pitämään huolta.

Muistutan itseäni, että omasta (henkisestä) hyvinvoinnistaan kannattaa huolehtia, varsinkin tähän vuodenaikaan. Itse pidän tärkeimpinä asioina kunnon unia ja ruokaa. Kun ne on kunnossa, niin paljon on kunnossa. Lisäksi suuri merkitys on sillä, että päivissä on ohjelmaa. Auttaa jaksamaan, jos on jotain mitä odottaa. Jonkinnäköinen liikunta piristää. Ihmisten näkeminen tekee hyvää, samoin ajatusten jakaminen. Helposti omassa päässä asiat paisuvat ja kiertävät samoja ratoja, joista ei näytä olevan ulospääsyä, mutta keskustellessa muiden kanssa ne jotenkin löytävät paikkansa.

Jokaisella on varmaan omia asioita, joista saa iloa, minulle yksi on tämä kirjoittaminen...ja siksi olen nytkin taas kirjoittanut, vaikka juuri sanoin, ettei pitäisi niin paljon istua koneen ääressä.

***

Ulkona on niin hurjan pimeää. Mennyt kesä tuntuu olevan valovuosien päässä ja seuraavaan kesään on lohduttoman pitkä aika. Aivan kuin joku olisi yhtäkkiä sammuttanut valot ja jättänyt meidät pimeään. Päivän sana sopii tähän marraskuuhun: Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." Joh 8:12

Valoa pimeyteen ja siunausta jokaiselle :)

lauantai 5. marraskuuta 2011

Mitä on evankeliumi?

Olen tässä blogissanikin pohtinut paljon sitä, mitä evankeliumi on? Mikä on se, mistä Paavali Raamatussa sanoo: Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille Room 1:16

Haluaisin sisäistää ja ymmärtää evankeliumin Jeesuksesta niin, että osaisin sitä jollain keinoin välittää muillekin. Ja tarvitsen sitä sanomaa itsekin.

Kuuntelin Urho Muroman saarnan Mitä on evankeliumi? Selkeää, rohkeaa puhetta. Tällaista lisää, kiitos!

torstai 3. marraskuuta 2011

Rukoilemme siunauksia...

Mitä jos siunaukset tulevatkin eri muodossa kuin mitä odotimme? Kuulin ensimmäisen kerran Laura Stroyn Blessings -kappaleesta Kotipoluilta blogista ja ajattelin jakaa sen kanssanne!



Häivähdys on kääntänyt sanat suomeksi Kotipouilta blogissaaan. Minulle laulun sanoma kolahti kunnolla vasta kun luin suomeksi käännetyt sanat. Kiitos, Häivähdys :)

Valoa ja lämpöä teille pimeän marraskuun keskelle!

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

En ole yksin

Jumalan sana on ihmeellinen, se elää ja se on totta!

Yksi totuus, johon olen takertunut kuin hukkuva pelastusrenkaaseen, on se, että Jumala on kanssani. Minä en ole koskaan yksin.

Silloinkin, kun olen tuntenut jääneeni aivan yksin, hän on ollut vierelläni ja silloin, kun olen epäillyt kuuleeko hän ollenkaan huutojani, hän on ollut kanssani koko ajan.
Ja nyt -- näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob, joka sinut muovasi, Israel: -- Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta. Jes. 43:1-2
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Ps 23:4
Elämässäni saatan joutua syviin vesiin, mutta Jumala on minun kanssani kun kuljen niiden vesien halki, eivätkä ne tempaa minua mukaansa. Hän on kanssani myös pimeissä laaksoissa, eikä minun tarvitse pelätä mitään. Hän on kulkenut kanssani koko elämäni aina tähän päivään saakka. Ja tästäkin eteenpäin hän on luvannut kulkea kanssani. Jeesuksen ristinkuolema on avannut minulle pääsyn hänen luokseen, hänen läheisyyteensä, hänen lapsekseen. Eikä mikään voi erottaa minua hänen rakkaudestaan.
Olkaa vahvoja ja rohkeita, älkää pelätkö älkääkä säikkykö noita kansoja, sillä Herra, teidän Jumalanne, kulkee teidän kanssanne. Hän ei jätä teitä yksin eikä hylkää teitä.5. Moos. 31:6
Kaikkivaltias Jumala, joka näkee kaiken, on kanssani ja minun puolellani! Onko mitään niin lohduttavaa, kuin tietää se, että Jumala on kanssani joka hetki. Se on totuus, johon voi tarrautua hädässä, mutta myös silloin kun yksinäisyys muuten vaan iskee vasten kasvoja. Hänen kanssaan en ole yksin.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Ajelehtimista

Päämäärätöntä ajelehtimista, suunnan ja tarkoituksen etsimistä vuodesta toiseen, päivästä päivään. Tätäkö elämä on? Onko mahdollista löytää oma paikka tässä maailmassa? Elämässä on niin paljon mahdollisuuksia, mitä voisi tehdä ja meihin kohdistuu loputtomasti odotuksia, joita pitäisi täyttää. Kaikkeen ei voi kuitenkaan revetä. Siksi olisi tarpeen tuntea mitä todella itse haluaa elämältään, ettei se kuluisi vain toisten ihmisten odotusten toteuttamiseen.

Eräs rakas, rohkea ystäväni muuttaa huomenna kauas pois, niin pitkän matkan päähän, ettei kyläily enää onnistu niin helposti. Uskon, että ystävyys säilyy, vaikka yhteydenpito uuttaa muotoaan. Silti tuntuu, että tänne jää hänen kokoisensa tyhjä kohta.

Ystäväni rohkeus lähteä pois on saanut minutkin ajattelemaan olenko liian jumiutunut tähän yhteen kaupunkiin. Toisaalta rakastan tätä kaupunkia, täällä on niin kaunista aina. Rakastan näitä tuttuja lähikulmia ja keskustaa, mutta pidän myös siitä, että tässä kaupungissa on paljon mitä en vieläkään tunne. Täällä on myös tilaa. Tilaa olla oma itsensä ja tilaa kadota joukkoon. Kuitenkin olen alkanut miettiä, että entäpä jos elämä odottaakin minua jossain ihan muualla?

En ole oikein löytänyt täältä omaa paikkaani seurakunnassa ja elämässä muutenkaan. Olen edelleen miltei yhtä eksyksissä kuin olin joskus teinivuosina, vain sillä erotuksella että nyt minulla on monia hyviä ystäviä ja seurakuntayhteys. Silti tunnen olevani hukassa ja kyllästynyt moniin kuvioihin, joissa pyörin. En siis ystäviini, mutta kaikkeen muuhun. Välillä mietin, olisiko ruoho aidan toisella puolen vihreämpää. Olisiko jossain toisessa kaupungissa minun paikkani? Tuskinpa. Ehkä olen tuomittu ajelehtimaan.

lauantai 22. lokakuuta 2011

Rakkaudelta piilossa

Laulussa Tahdon kuulla äänesi lauletaan: "tahdon vain kuulla äänesi, tahdon vain nähdä kasvosi". Ne sanat on osoitettu Jumalalle, mutta minusta tuntuu joskus, kuin Jumala haluaisi sanoa samat sanat meille ihmisille. Me laulamme ylistyslauluja, joissa sanomme kaipaavamme Jumalaa, mutta aivan kuin hänkin kaipaisi meitä ja tahtoisi kuulla meidän äänemme. Minulla on ainakin taipumusta "piiloutua" Jumalalta ja unohtaa pitää häneen yhteyttä.

Kuuntelin kappaleen täältä

Erityisesti nämä sanat osuivat kohdalle:

"Niin helppoa on liikuttaa vain huulia
ja pitää sisin rakkaudelta piilossa.
Nyt ota Jeesus sydämeni uudestaan.
Käsiisi mä lasken murheet huomisen"

Tämä on rukoukseni tänään.

Jos meilllä on huolia, Jumala on aina valmis kuuntelemaan, hänen korvansa ei koskaan väsy. Hän tahtoo myös puhua meille. Hän tahtoo että puramme sydämemme hänelle, jotta hän voisi lohduttaa meitä. Voimme yrittää hukuttaa huolemme kaikkeen muuhun ja hakea lohdutusta muualta, mutta kaiken aikaa Jumala vain odottaa, että purkaisimme ne hänelle, jotta hän voisi meitä lohduttaa ja auttaa.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Käänny, Anna!

Niin helposti elämääni tulee asioita, jotka vievät minua huomaamatta kauemmaksi Jumalasta ja hänen rakkaudestaan. Eivätkä ne välttämättä ole mitään isoja asioita, vaan ihan pieniä ja mitättömiltä tuntuvia.

Usein kaikki menee niin kuin syntiinlankeemuksessa. Alan epäillä: "onko Jumala todella sanonut niin" tai "eikai tässä nyt voi olla mitään pahaa" tai "tämä nyt on niin pieni juttu". Se väärä asia alkaa kiehtoa, niin, että pian olen jo sitä mieltä, ettei siinä ole mitään väärää ja lopuksi vaiennan omantunnon äänet sanomalla itselleni: "kaikkihan niin tekevät ja en minä kuitenkaan niin paha ole kuin tuo toinen". Ja ne asiat, jotka erottavat minua Jumalasta, synnit, voivat olla hyvin erilaisia, suuria ja pieniä.

Edellisessä viestissä mainitsemani Casting Crowns on tehnyt biisin Slow Fade, jossa lauletaan:
"It's a slow fade when you give yourself away
It's a slow fade when black and white have turned to gray
Thoughts invade, choices are made, a price will be paid
When you give yourself away
People never crumble in a day

The journey from your mind to your hands
Is shorter than you're thinking
Be careful if you think you stand
You just might be sinking"
Aika osuvat sanat...

Tarvitsen yhteyttä Jumalaan. Sydämeni kylmenee ja kovettuu ilman yhteyttä Häneen, elämän lähteeseen. Elämä Jumalan kanssa on elämää, joka virtaa eteenpäin, kuin raikkaan puron vesi. Heti kun vesi seisahtuu paikoilleen, se alkaa samentua. Seisova vesi haisee. Samoin elämäni alkaa haista, jos se ei jatkuvasti virtaa ja puhdistu. Jos en kuuntele Pyhän Hengen ääntä ja omaatuntoani, vaan suljen korvani, sydämeni kovettuu. Jos jään syntiin, olen kuin tuo seisova vesi. Mutta jos käännyn Jumalan puoleen ja tunnustan syntini, "niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."

Kun olen etäällä Jumalasta ja muuttunut haisevaksi vesilätäköksi, tuntuu kuin ei olisi mitään tietä takaisin hänen rakkautensa piiriin. Ja kuitenkin tie on avoinna, se on Jeesus. Minun ei tarvitse ensin "puhdistaa itse itseäni" synnistä, ennen kuin käännyn hänen puoleensa, Hän tietää, ettei se onnistu. Ainut keino on kääntyä haisevana vesilätäkkönä, tällaisena syntisenä Jeesuksen puoleen. Jumala siirsi meidän syntimme Jeesukseen ja hän kuoli ristillä ja siten sovitti meidän Jumalan kanssa. En voi lisätä siihen mitään. Voin vain ottaa sen vastaan, turvautua Jeesuksen täytettyyn työhön.

Tie yhteyteen Jumalan kanssa on siis auki. Hän kutsuu minua kääntymään Jeesuksen puoleen. Se on yhtä yksinkertaista, kuin kääntyä ympäri fyysisesti ja silti niin vaikeaa. Ehkä siksi, että kun käännyn, käännän samalla selkäni synnille...ja sitähän en tietenkään tahdo..

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Minun oma Jeesukseni

Tänään sain käsiini Mark Hallin ja Tim Luken kirjoittaman kirjan Kuka ymmärtää tuulta (Your Own Jesus).

Pääsin vasta kirjan johdantoon, mutta jo se herätti ajatuksia. Olen kuullut monta kertaa sanottavan, että usko on suhde Jeesukseen, eikä sitä voi keneltäkään "periä" vaan suhde on henkilökohtainen. Kun kirjassa puhuttiin tästä asiasta, ensireaktioni oli "kyllä mä tiedän tän". Vaan tiedänkö kuitenkaan? Minulla on oma suhde Jeesukseen, mutta silti tuntuu, että en rakenna elämääni täysin "minun oman Jeesukseni" varaan, vaan turvaudun muiden ihmisten sanoihin ja kokemuksiin Jeesuksesta.
"Toiseksi, monesti me kristityt, jopa pitkään uskossa olleet olemme uskossa vilpittömiä, mutta elintavoissamme passiivisia. Ainoat kokemuksemme Jumalasta ovat toisen käden tietoa, toisilta kuultuja kertomuksia. Se, mitä tiedämme aidosti Jumalan kanssa kulkemisesta, liittyy jonkun toisen elämäntarinaan, ei meidän omaan kokemukseemme."
Kirjasta Kuka ymmärtää tuulta, Mark Hall & Tim Luke, s. 22

Kaikkein tärkeintä on se, että minulla on oma suhde Jeesukseen, ja että annan sille tilaa kasvaa. Vietän aikaa Jumalan kanssa ihan vain kaksistaan, rukoilen, luen Raamattua ja tutustun häneen. Jeesus haluaa tulla meille henkilökohtaiseksi ja rakkaaksi. Hän haluaa olla meidän tylsän ja harmaan arkemme keskellä todellinen, ei vain joissain erityisissä uskonnollisissa hetkissä. Hän haluaa olla koko elämämme Herra ja "meidän oma Jeesuksemme"

Kirja vaikutti todella hyvältä! Täytyy lukea sitä eteenpäin, mutta uskallan jo johdannon ja selailun perusteella suositella sitä teille :) Kirjan takakannessa sanotaan "Elämänmakuiset tarinat ryydittävät Hallin innostavaa opetusta aidosta uskosta. Hän haastaa meidät jokaisen miettimään, olemmeko perineet uskomme vanhemmiltamme, pastoriltamme tai muilta ihmisiltä, vai tunnemmeko todella miehen, joka uhrasi henkensä puolestamme". Mark Hall on muuten Casting Crowns -yhtyeen laulaja, ja olen aina tykännyt hänen laulujensa sanoituksista. Kirjassa käsitelläänkin Casting Crownsin laulujen teemoja...

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Ystävyydenosoitus



Kiitos Nurkkalintu blogitunnustuksesta näiden sanojen kera: "Kiitos, että pidät evankeliumia esillä! Siinä on tärkein voimavaramme arjen ja elämän keskellä."

Tahtoisin antaa tämän tunnustuksen eteenpäin kaikille teille, jotka olette joskus täällä kommentoineet ja tuoneet iloa sekä rohkaisseet! Kiitos Häivähdys ja Tinttarus sekä muut :)

Tietoa tästä awardista löytyy täältä: http://janskula.blogspot.com/2011/09/ystavalle-tunnustus.html

maanantai 19. syyskuuta 2011

Rajua tekstiä

Sain käsiini kirjan, joka veti minut mukaansa hetkessä, vaikka ajattelin vain vähän vilkaista sitä. Hannah Shahin kirjoittama tositarina Imaamin tyttären raju pako vapauteen on todella koukuttava kirja. Nimensä mukaisesti se on myös raju. Itkin ja voin pahoin lukiessani siitä perhehelvetistä, jonka keskellä pieni lapsi joutui elämään. Kirja sijoittuu Englantiin erään kaupungin pakistanilaiseen muslimiyhteisöön, jossa päähenkilön isä toimii imaamina. Kuitenkin perhehelvettejä löytyy varmasti lähempääkin.

Joskus herää kysymys, miten Jumala voi sallia lasten kärsimyksen, joka saattaa jatkua vuosia ylittäen kaiken sietokyvyn? Kuinka hän voi antaa sen vaan tapahtua?

Olin Helsingin keskustassa viikonloppuna myöhäiseen aikaan ja joku poika yritti pummata minulta rahaa "junalippuun" selittäen kovasti kaikenlaista. Jotenkin tuli puhetta Jumalasta ja hän sanoi, että hän ei halua tuntea Jumalaa, joka vaan kattoo vierestä kun pieniä lapsia raiskataan ja pahoinpidellään. Enkä usko, että se oli vain teologinen ongelma.

Mitä siihen sitten sanomaan?

Uskon, että Jumala vihaa sitä pahaa, mitä lapsille tehdään ja hänen vihansa ei ole hillittyä ja hiljaista, vaan kiivasta, pyhää vihaa. Samalla Jumala myös suree sitä, kuinka lasten elämä särjetään ja heiltä riistetään lapsuus. Jumala kärsii yhdessä lasten kanssa, hän on läsnä heidän kärsimyksissään. Ja hän tahtoo vapauttaa heidät, viimeistään taivaassa.

Ehdin lukea Hannah Shahin kirjaa vasta muutaman luvun, joten en osaa sanoa millainen kirjan loppupuoli on. Toivottavasti pieni pakistanilaistyttö löytää toivon ja vapauden - ja niin ainakin kirjan takakannen perusteella tulee tapahtumaan.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Herätys!

Jännä sana tuo herätys. Se on huuto, joka kaikuu nukkuvan korviin: "Herätys! Nouse ylös!" Samalla sillä tarkoitetaan hengellisen heräämisen aikaa, jolloin paljon ihmisiä kääntyy Jumalan puoleen.

Sitä me kristityt kai kaipaamme ja siitä haaveilemme, että suuri määrä ihmisiä tulisi tuntemaan elävän Jumalan ja Jeesuksen Vapahtajanaan ja saisi iankaikkisen elämän. Välillä kuitenkin tuntuu, että odotamme herätystä, puhumme siitä, haaveilemme siitä, mutta kuitenkin pelkäämme.

Minusta tuntuu, että on paljon ihmisiä, jotka olisivat valmiit uskomaan, jos vain joku heille kertoisi hyvät uutiset. Omassa lähipiirissänikin olisi varmaan ihmisiä, jotka etsivät Jumalaa. Jospa vain minä saisin rohkeuden avata suuni kun Jumala avaa tilaisuuden puhua. Jos me tavalliset kristityt (kuten minä), saisimme rohkeuden kertoa omalle tuttavapiirillemme evankeliumin tai sen, mitä Jeesus on meille tehnyt, niin varmasti sanoma leviäisi.

Ketään ei auta painostaa evankelioimaan, siitä ei synny kuin vahinkoa puolin ja toisin. Jospa jotenkin Jumala voisi itse herätellä meitä. Niin, ettemme odottaisi ehkä enää jotain mystistä herätystä, vaan että Jumala herättäisi meidät kristityt tuntemaan hätää ihmisten puolesta ja rohkaistuisimme kertomaan uskostamme. Jumala on se, joka uskon synnyttää, mutta Raamattukin sanoo, että usko tulee kuulemisesta. Kuinka he voivat kuulla, jos ei kukaan kerro? Auts.

Ehkä herätys ei ole jotain kaukaista, ehkä se on tässä ja nyt, omassa elämässäni Jumala tahtoo minua herätellä, jotta minä voisin olla hänen käytössään.

Katsoin Kalevi Lehtisen muistotilaisuudessa esitetyn videon netistä.

Mahdollinen muutos

Toivotko muutosta elämääsi, mutta et jaksa uskoa, että se on mahdollista?

Pääkaupunkiseudulla on alkanut Mahdollisuus Muutokseen mediakampanja, joka kestää 15.9.-15.10 ja sen nettisivut löytyvät osoitteesta koemuutos.fi Sivuilta voi lukea stooreja muutoksesta ihmisten elämässä ja sieltä löytyvät ohjeet, kuinka voi tilata ilmaisen kirjan, jossa on lisää näitä tarinoita

tiistai 13. syyskuuta 2011

Sinun muureillesi Jerusalem, minä olen asettanut vartijoita

"Siionin tähden minun on puhuttava, Jerusalemin takia en voi vaieta, ennen kuin oikeus nousee siellä kuin aurinko ja pelastus kuin leimuava soihtu, ennen kuin kansat näkevät sinun vanhurskautesi ja kuninkaat sinun kirkkautesi. Sinä saat uuden nimen, jonka Herra itse lausuu julki, ja sinä olet oleva kaunis kruunu Herran kädessä, kuninkaallinen seppele Jumalan huomassa. Ei sinun nimesi enää ole Hylätty eikä maasi nimi Hedelmätön, vaan sinun nimesi on oleva Rakastettuni ja maasi nimi Puolisoni, sillä Herra rakastaa sinua ja ottaa sinun maasi puolisokseen. Niin kuin nuorukainen ottaa neidon vaimokseen, niin sinun lapsesi ottavat sinut omakseen, niin kuin sulhanen iloitsee morsiamestaan, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta.

Sinun muureillesi, Jerusalem, minä olen asettanut vartijoita. Hetkeksikään he eivät saa herpaantua, eivät päivällä eivätkä yöllä. -- Te, jotka huudatte Herraa, älkää suoko itsellenne lepoa! Älkää suoko lepoa hänelle, ennen kuin hän rakentaa ennalleen Jerusalemin ja tekee siitä ylistyksen aiheen koko maailmalle!

Oikean kätensä, vahvan käsivartensa kautta Herra on vannonut: -- Sinun viljaasi minä en enää anna vihollistesi ruoaksi, eivätkä muukalaiset enää juo sinun viiniäsi, josta sinä olet vaivan nähnyt, vaan ne, jotka viljan korjaavat, sen myös syövät ylistäen Herraa, ja ne, jotka kokoavat rypäleet, ne myös juovat viinin minun pyhäkköni esipihoissa.

Lähtekää, menkää ulos porteista, valmistakaa tie kansalle, valmistakaa, tasoittakaa valtatie, raivatkaa pois kivet, kohottakaa lippu merkiksi kansoille! Maailman ääriin saakka Herra on kuuluttanut: -- Sanokaa tytär Siionille: Katso, sinun pelastajasi saapuu, hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa niitä, jotka on omikseen hankkinut. Heitä kutsutaan nimellä Pyhä kansa, Herran lunastamat, ja sinua nimellä Kaivattu kaupunki, Kaupunki, jota ei hylätä."

Jesajan kirja, luku 62. Raamattu 1992.

Rukoillaan rauhan puolesta, siunataan Israelia ja Jerusalemia! Muistetaan näinä päivinä erityisesti Suomea ja päättäjiä. En yleensä halua kommentoida politiikkaa, enkä tee sitä nytkään. Mutta sen sanon, että rukoillaan ja siunataan omaa maatamme ja Israelia.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Elämisen ylistys

Minä tahdon elää. Tahdon tuntea veren virtaavan suonissani, sydämen pumppaavan ja hengityksen kulkevan vapaasti ja huomaamattomasti.

Minä tahdon elää ja nähdä mitä tulevaisuudella on annettavanaan. Minä tahdon elää, vaikka tulevaisuus olisi pelkkää kärsimystä. Minä tahdon elää, koska tiedän, että Jeesus itse on minun kanssani joka hetki.

Minä tahdon elää ja tuntea tunteita, surua, pettymystä, tuskaa, ahdistusta, lohduttomuutta, epätoivoa, mutta myös keveyttä, iloa, helpotusta, toivoa, vapautuneisuutta, onnea. Tahdon tuntea iloisen yllätyksen, kun synkkyys vaihtuu iloon ja tuska vapauteen.

Minä tahdon elää ja nähdä, millaiseen jännittävään seikkailuun Jumala on minut kutsunut ja mitä hyvää hän minulle tarjoaa. Minä tahdon elää, vaikka elämä potkisi päähän. Tahdon luottaa, että Herrani tietää parhaiten. Minä tahdon elää lävitse harmaiden, mustien ja kultaisten päivien.

Minä tahdon elää ja tuntea syyssateen hyväilevän poskiani. Minä tahdon elää ja saada voimaa luonnon kauneudesta. Minä tahdon elää ja nähdä kauneuden jokaisessa päivässä, jokaisessa vuodenajassa, jokaisessa auringonlaskussa ja -nousussa.

Minä tahdon elää ja oppia tuntemaan Jumalaani paremmin tämän elämän aikana, jotta tuntisin hänet sitten, kun kohtaamme taivaassa kasvoista kasvoihin.


Minä tahdon elää, koska ei ole mitään niin upeaa, kuin elämä!

Rakkaus leviää

Kun tulin tänään töistä, vastaani tuli ystävällisen näköinen vanhempi nainen, joka tervehti minua. Ajattelin, että hän varmaan kysyy tietä jonnekin ja pysähdyin. Sen sijaan hän sanoi hymyillen, että Jeesus rakastaa sua valtavasti! Minä sitten puhkesin myös hymyyn, ja sanoin tietäväni. Yhdessä siinä hymyiltiin ja tuli valtavan hyvä mieli. Paljon emme jutelleet, kun kiirehdin metroon. Harmittaa, että olin muka niin kiireinen...

Iloitsen siitä, että tuo nainen on lähtenyt liikkeelle, kertomaan ihmisille Jumalan rakkaudesta. Kunpa itsekin rohkaistuisin lähestymään ihmisiä ja löytäisin oman paikkani Jumalan suuressa suunnitelmassa. Jumala tahtoo pelastaa tämän kaupungin ihmiset synnin ja kuoleman vallasta ja antaa heille ikuisen elämän. Kunpa Jumala näyttäisi missä on minun paikkani muurinaukossa.

Pyhä Henki kutsuu ihmisiä tässä kaupungissa tänäänkin. Uskon, että Jumala tahtoo sanoa meille saman, kuin Paavalille aikoinaan: Eräänä yönä Herra sanoi näyssä Paavalille: "Älä pelkää, vaan puhu edelleen, älä vaikene. Minä olen sinun kanssasi. Kukaan ei käy sinun kimppuusi eikä tee sinulle pahaa. Tässä kaupungissa on paljon minun kansaani." Apt. 18:9-10

Tässä maassa ja kaupungissani on ihmisiä, jotka ovat valmiita kuulemaan Jumalan sanan ja ottamaan sen vastaan. Jeesus itse on tehnyt työtä heidän sydämissään ja tekee yhä. Jumala ikään kuin kysyy minulta, että olenko minä valmis siihen, että Hän saa minuakin käyttää evankeliumin välittäjänä? Haluanko antaa Jumalalle koko elämäni, myös ne asiat, joita en tahtoisi luovuttaa. Jumala tahtoo olla meille kaikki kaikessa. Elämän lähde. Hän tahtoo itse Pyhän Henkensä kautta johdattaa meitä tuntemaan häntä paremmin ja tuntemaan paremmin hänen unelmiaan. Kun jaamme elämäämme Jumalan kanssa, hän jakaa myös meidän kanssaan omia ajatuksiaan.

Mitä varten minut on pelastettu? Sitäkö varten, että mahdollisimman pitkälle kehittyneenä kristittynä kerran saavuttaisin taivaan? Ei, vaan minut on pelastettu armosta, sitä varten, "että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoaan".
Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. 2. Kor 4:6 (KR 33/38)

Minusta tuntuu, että olen liikaa ollut vain kristittyjen seurassa ja liikaa keskittynyt omaan hengelliseen hyvinvointiini. Ikään kuin ahmisin itseni ähkyyn seurakunnan sisällä, samalla kun ulkona ihmiset kuolevat nälkään. Ehkä en voi "kasvaa" kristittynä näin, jos en uskaltaudu kohtaamaan ihmisiä, jotka eivät vielä usko. Jumala tahtoo opettaa minua heidän kauttaan ja vetää heidän kauttaan lähemmäs itseään. Olen huomannut, että minua ei välttämättä herätä esim. rukoilemaan se, että joku saarnaa palavasti rukouksen tärkeydestä. Sen sijaan hyvät kohtaamiset ihmisten kanssa, jotka eivät tunne Jumalaaa, pistää rukoilemaan Jumalaa. Ehkä silloin tajuan, etten minä voi kenenkään sydämeen uskoa sytyttää, mutta Jumala voi tehdä sen.

tiistai 6. syyskuuta 2011

Hän antaa enkeleilleen käskyn...

...varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.

Blogissa Aamun ensimmäinen on koskettava kirjoitus enkeleistä, ja se inspiroi kirjoittamaan omista kokemuksistani. Ylläoleva pätkä on psalmista 91, joka alkaa sanoin: "Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa"...siinä siis puhutaan Jumalan lapsista. Jumala antaa enkeleilleen käskyn varjella meitä kaikilla teillämme.

En ole koskaan nähnyt enkeleitä, mutta tiedän, että niitä on, koska Raamattu puhuu niistä. Joskus kun olen pelännyt ja pyytänyt Jumalalta turvaa, hän on antanut minun ikään kuin aavistaa, että puolellani on taivaallinen sotajoukko, jota hän itse johtaa, ja minä saan olla ihan rauhassa. Eivätkä ne ole mitä tahansa kiiltokuvien herkkiä tyttöjä, vaan sotilaita.

Jos pelkäät tänään, niin muista, että kun Jumala on sinun puolellasi, kuka voisi olla sinua vastaan! Room 8:31 Vaikka olisit yksin ja peloissasi, olet Jumalan siipien suojissa, Jeesus itse on vierelläsi ja hänellä on käskettävänään suuri taivaallinen sotajoukko enkeleitä. Hän suojelee ja varjelee sinua ja sinä olet turvassa joka hetki. Ei hiuskarvasikaan putoa päästäsi hänen sitä tietämättä.

***

Arveluttaa puhua enkeleistä, sillä nykyään ne ovat muodissa, ja valitettavasti tuntuu, että ihmiset ovat kiinnostuneempia enkeleistä kuin elävästä Jumalasta. Esim. kirja Enkeleitä hiuksissani on valtavan suosittu ja kun luin sen kirja-arvostelun netistä, järkytyin.

Hyväntahtoinen, kiiltokuvankaunis enkeli ehkä vaikuttaa paljon houkuttelevammalta kuin Jumala, jota ei voi hallita tai Jeesus, joka riippui ristillä. Kukaan muu ei voi kuitenkaan pelastaa meitä, synnin, kuoleman ja saatanan vallasta, kuin Jeesus Kristus, joka kuolemallaan maksoi hinnan meidän synneistämme. Enkeliusko on suurta harhaa ja valhetta, ja se eksyttää ihmisiä pois pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä, joka on yksin Jeesuksessa ja hänen ristinkuolemassaan.

Jumala kieltää yksiselitteisesti palvomasta ja rukoilemasta mitään muuta kuin häntä
"Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka johdatin sinut pois Egyptistä, orjuuden maasta. "Sinulla ei saa olla muita jumalia. "Älä tee itsellesi patsasta äläkä muutakaan jumalankuvaa, älä siitä, mikä on ylhäällä taivaalla, älä siitä, mikä on alhaalla maan päällä, äläkä siitä, mikä on vesissä maan alla. Älä kumarra äläkä palvele niitä, sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala.
Jotkut uskovat, että enkelit välittävät jotain salaista tietoa. Raamatulla on kuitenkin tähän jyrkkä vastaus:
Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme -- vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli -- hän olkoon kirottu. Gal 1:8
Enkeleihin turvautuminen saattaa tuntua kristilliseltä. Kuitenkin se on suurta harhaa! On valtava ero siinä, mitä Raamattu opettaa enkeleistä ja siinä, mitä ns. New Age opit niistä opettavat. Minä en kuitenkaan ole niin perehtynyt aiheeseen, että suosiolla jätän sen viisaammille :)

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Jumalan käytössä

Luen parhaillaan Tapani Suonnon kirjaa Valmistu Jumalan käyttöön. Voin suositella sitä kaikille kristityille :) Olen saanut kirjan äärellä monia oivalluksia ja erityisesti pidän siitä, että kirja on käytännönläheinen. Siksi sitä jaksaa myös lukea. Kirja myös onnistuu sytyttämään minussa innon toimia ja pistää käytäntöön se, mihin uskon. Mielestäni se on jo aika paljon.

Valmistu Jumalan käyttöön kirkastaa koruttomalla ja yksinkertaisella tavalla sitä, mistä tässä uskonelämässä on kyse ja valottaa sitä, kuinka voin tavallisena ihmisenä palvella Jumalaa.

***

Minusta on ihanan vapauttavaa, että Jumala voi käyttää minua omana itsenäni. Minun ei tarvitse yrittää olla jotain enemmän kuin olen, vaan kun Pyhä Henki asuu minussa ja saa johdattaa minua, Jumala voi tehdä asioita minunkin kauttani. Tavallisessa arjessanikin Jumala voi minua käyttää ja johdattaa.

Kunpa löytäisin sen, mitä sydämessäni haluan tehdä, mikä on minun kutsumukseni. Kuitenkin matkalla kutsumuksen löytymiseen, voin elää tämän päivän Jeesuksen kanssa tehden niitä asioita, joita tänään on tehtäväkseni laitettu.

keskiviikko 31. elokuuta 2011

Matkani uskoon

Voi, mitä tulikaan luvattua :D Lupasin kertoa jotain matkastani uskoon. Tässä koitan saada siitä selvää itsekin. Lisäksi lisäsin tuonne ylös uuden välilehden "Miten matkani alkoi?", jonka kirjoitin joskus aiemmin, mutta jota en vielä juolkaissut.

Synnyin siis ns. uskovaan kotiin ja käytiin seurakunnassa. Ala-asteiässä yhdellä leirillä tein ns. uskonratkaisun/otin Jeesuksen sydämeeni. Tosin en muista siitä mitään. Luulen, että kaveri vieressä halusi tulla uskoon ja minä kilttinä tyttönä myönnyin nousemaan ylös hänen kanssaan. En muista. Olenkin jälkeenpäin pohtinut mitä ihmettä tuossa tilanteessa tapahtui? En ymmärtänyt varmaan edes tarvitsevani Jumalaa silloin. En muista. Myöhemmin sain Raamatun ja luin sitä suurella innolla Mooseksesta eteenpäin...kunnes tuli jotain loputtomia luetteloita tms. ja Raamattu jäi moneksi, moneksi vuodeksi hyllyyn pölyttymään.

Sitten joskus yläasteiässä aloin käydä srk:n varkkien kerhossa josta tuli viikon kohokohta. Kuin kuiva sieni imin itseeni kaiken opetuksen ja yhteyden, mitä sieltä sain. Siellä kerhossa näin myös mitä on elää kristittynä. Silloin aloin ehkä ensimmäistä kertaa lukea Uutta testamenttia, joka avautui ja jonka kautta huomasin, että Jumalahan elää! Ja hänelle voi puhua! Sanoisin, että se yksi kerho oli minulle uskonelämässä käännekohta, jota ilman en ehkä olisi tässä. Raamatusta on ollut siitä lähtien rakas minulle. Se on pitänyt uskon hengissä kaikkina aikoina. Vaikka toki on ollut aikoja, jolloin se on unohtunt.

Matka tähän päivään on ollut pitkä, eikä kaikkea voi kertoa. Jumala on ollut uskollinen ja hän on pitänyt minusta huolen, eikä ole sammuttanut sitä pientä uskon liekkiä, joka joskus syttyi. Aiemmin murehdin kovasti sitä, etten ollut varma milloin ja miten tulin uskoon, eikä minulla ole siitä sellaista muistoa, josta kertoa ihmisille. Kuitenkin olen ehkä oivaltanut, että tärkeämpää kuin se, miten se tapahtui, on se missä olen tänään. Tiedän tänään olevani uskossa ja jos en ole, tiedän että voin koska tahansa huutaa Jeesusta pelastamaan minut ja antamaan syntini anteeksi. Ja hän tekee sen.

Ehkä näyttää siltä, että minun tieni uskoon on ollut helppo, kun olen saanut syntyä perheeseen, joka vei minua seurakuntaan. Kuitenkin, vaikka lapsuudessa mennään vanhempien mukana, niin välttämättä henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen ei koskaan synny. Ja saattaa käydä niin kuin minulle, joka monen, monen uskossaolovuoden jälkeen kamppailen edelleen perusasioiden kanssa ja etsin armoa omalle kohdalleni. Tiedän paljon uskonasioista, mutta mitä on tieto, joka ei mene sydämeen? Uskoa en ole perinyt vanhemmilta, mutta kaikenlaisia perinteitä kyllä. Tarkoitan perinteillä asioita, joista tiedän, että ne vain on näin, mutta joita ei ole koskaan tarvinnut itse pohtia, että miksi ne on niin kuin on. Ja varmasti joukossa on myös virheellisiä käsityksiä.

Kaikesta huolimatta tunnen olevani siunattu, minua on kannettu rukouksin, se on suurta.

Huh. Tuntuu vaikealta kirjoittaa kertomatta liikaa elämästäni. Niin helposti se kaikki tulisi ulos paperille (tai bittikirjaimiksi), mutta johonkin pitää raja vetää :) Haastan teidätkin lukijat, kertomaan lyhyesti omasta tiestänne uskoon, kommentissa tai blogissanne :) Tiedän, että se voi olla vaikeaa, eikä haluaisi kertoa liikaa itsestään. On hauska lukea erilaisia kertomuksia, mutta ei mitään paineita :)

lauantai 27. elokuuta 2011

Äkkikäännös

Elämä, joka on hurjaa alamäkeä, voi muuttua hetkessä. Silloin kun kaikki toivo on mennyt, kun näkyvissä on vain tuhoa ja tuskaa, Jumala voi puuttua peliin. Elämä, jonka me luulemme olevan jo tuhoon tuomittu, voi muuttua täysin. Kukaan ihminen ei voi saada sitä aikaan, eikä itse yrittämällä voi itseään muuttaa. Vain Jeesus voi antaa uuden elämän.

Huuda Jeesusta avuksi. Hän on ristinkuolemalla sovittanut kaikki syntimme ja ylösnousemuksellaan kukistanut kuoleman vallan. Hänellä on valta vapauttaa vangitut ja korjata särkyneet.

Selasin Tv7:n ohjelma-arkistoa ja silmiini sattui Taiteilija-kuvassa ohjelma, jossa on artistivieraana Anton Laurila.

Hänen elämästään on ilmestynyt myös Juha Heinosen kirja Surujeni Juuret, josta löytyy arvostelu Nuotta-lehden sivuilta Kirjaa löytyy myös monista kirjastoista. Suosittelen!

***

Minulla ei ole dramaattista uskoontulokertomusta. Minulla on uskovat vanhemmat ja seurakuntatausta, mikä on toisaalta suuri siunaus, toisaalta tuntuu siltä, että kannan harteillani valtavaa uskonnollisuuden painolastia. Kaanaankieli on toinen äidinkieleni ja monet uskonnolliset fraasit ovat valitettavasti jääneet vain kuolleiksi sanoiksi. Tahtoisin oikeasti tietää ja tuntea, läpikotaisin ymmärtää, mistä tässä on kyse. Ulkoapäin katsottuna olen elänyt siistin ja mallikelpoisen elämän ja siksi on helppo langeta ylimielisyyteen ja ns. "fariseuksen asenteeseen" ja kovasydämisyyteen. Mutta Jumala näkee sydämeen. Voin kertoa vaikka joskus toisessa postauksessa omasta matkastani uskoon, vaikka se ei ole itsellenikään oikein selvää.


Herkullisia kehuja

Sain herkullisen vaaleanpunaisen muffinssin Häivähdykseltä, kiitos paljon! Kannattaa tutustua hänen Kotipoluilta-blogiinsa, jossa on todella kauniita luontokuvia :)


Muffinsista saa nauttia vasta, kun on vastannut kolmeen kysymykseen ja jakanut herkun eteenpäin kolmelle blogille. Tässä kysymykset

Lempiväri? Valitsen yleensä sinisen, mutta myös keltaisesta ja vihreästä tykkään. Puhtaat värit miellyttävät silmääni, likaiset ja murretut eivät.

Lempiruoka? Rakuunainen porkkana-linssisosekeitto oli ennen suosikki, nyt sitä on syöty liikaa. Ehkä jokin kalaruoka, kuten paistetut muikut? En tiedä.

Minne haluaisit matkustaa? Olen niin jumittunut tänne Suomeen, etten oikein tiedä minne haluaisin matkustaa. Turistikohteet eivät kiehdo, mutta olisi hauska mennä jonnekin, missä asuu tuttuja. Ehkä kuitenkin ensimmäisenä matkustaisin Suomen sisällä, täällä on niin paljon kauniita paikkoja. En ole koskaan käynyt Lapissa ja haluaisin sinne ihailemaan luontoa.


Tällä kertaa kehut saavat

Nurkassa, josta löytyy ajankohtaisia juttuja ja ajatonta pohdittavaa, sekä paljon hyviä linkkejä. Lisäksi Nurkkalinnun kommentit lämmittävät aina mieltä täällä blogissa :).

Neiti Etsivä, jonka kirjoitukset saa ajattelemaan ja hyvälle mielelle.

Taivaan matkassa, jossa Hanna kirjoittaa ajatuksia herätteleviä mietteitä uskosta.

Moni muukin blogi oli mielessäni, mutta ensi kerralla sitten ;)

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Yksinäisyys

Yksinäisyys on varmasti yksi pahimmista asioista maailmassa. Sillä on suuri voima tuhota. Yksinäisenä saattaa kaivata kipeästi yhteyttä muihin, mutta kenties ei ole keinoja, taitoja, tai rohkeutta lähestyä ihmisiä. Kaikilla ei ehkä ole mahdollisuuksia edes tutustua ihmisiin.

En voi kuvitellakaan, miltä tuntuu niistä, jotka ovat aivan yksin elämässä. Kuinka syvä ja pohjaton on yksinäisyyden tuska. Kuin musta aukko se imee sisäänsä kaiken valon. Se on aivan kuin vankila, josta ei ole ulospääsyä. - Paitsi että on sieltä. Ihmeitä tapahtuu arjessa ja avaimia löytyy niihinkin oviin, jotka ovat olleet vuosikausia lukittuina. Tahdon uskoa, että vaikka meistä vaikuttaisi mahdottomalta, pitkäänkin yksin ollut ihminen voi löytää yhteyden muihin ja saada ystäviä.

Tässä maassa on liikaa yksinäisiä ja yksinäisyyttä. Jumalan tunteminenkaan ei poista kaipuuta kokea yhteyttä ihmisiin. Tarvitsemme toisiamme, jotta selviytyisimme elämästä.

Kenties joskus vaikeat elämänkokemukset koituvat siinä mielessä siunaukseksi, että ne pakottavat meidät etsimään tukea ja apua muilta ihmisiltä?

Uskon, että Jumala tahtoo antaa meille ystäviä, ihmisiä, joiden kanssa voimme jakaa elämän solmuja. Hän kuulee kyllä rukoukset, vaikka vastausta joutuu joskus odottamaan. Tosin ystävät eivät ole leluja, joita Jumala taivaasta meille jakelee, kun pyydämme. Näin joskus ehkä kuvittelin. Ystävyys on pikemminkin kuin yhteinen rakennus, jota yhdessä ystävän kanssa pikkuhiljaa rakennetaan.

Olen iloinen jokaisesta ystävästäni, he ovat kuin kallisarvoisia ja ainutlaatuisia helmiä :) Monta kertaa ystävyyden alussa en ole osannut aavistaa, että meistä voisi tulla ystäviä, mutta niin vain on käynyt. Kun ollaan vietetty aikaa yhdessä ja tutustuttu enemmän, ollaankin hiouduttu ystäviksi. Rakkauden voi ehkä tunnistaa ensisilmäyksellä (tai en tiedä?) mutta ystävyys on jotain, mikä syntyy ajan myötä.

Raamatussa, Johanneksen evankeliumin 15. luvussa, Jeesus sanoo opetuslapsiaan ystävikseen. Kannattaa lukea koko luku. Siinä Jeesus ensin kehottaa meitä pysymään Jumalan rakkaudessa niin kuin oksa pysyy puussa. Sitten hän sanoo:
"Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.Joh 15:11-15
Me olemme Jumalan ystäviä ja hän tahtoo viettää aikaa kanssamme. Vaikka hän tunteekin meidät jo läpikotaisin, hän tahtoo tutustua meihin pikkuhiljaa. Hän tahtoo antaa meille mahdollisuuden jakaa itsestämme hänen kanssaan sen, mitä haluamme, sillä hän on herrasmies, eikä tunkeudu elämäämme ilman meidän lupaamme. Hän kaipaa kuulla ääntämme ja haluaa tietää, mitä meille kuuluu ja mitä mielessämme liikkuu. Pikkuhiljaa mekin opimme tuntemaan häntä paremmin. Ystävänä.

lauantai 20. elokuuta 2011

Jeesus mua rakastaa

Jumala rakastaa minua, sinua ja koko maailmaa. Sen kun saisi menemään oman sydämen jokaiseen sopukkaan, sinne pimeimpäänkin nurkkaan. Jumala rakastaa meitä, oikealla, aidolla ja todellisella rakkaudella. Kunpa sen vielä voisi huutaa julki katoilta, niin, että kaikki maailman ihmiset sen ymmärtäisivät.

Jumala on luonut jokaisesta meistä ainutlaatuisen ja suunnitellut jokaisen ihmisen elämään yhteydessä häneen ja hänen rakkauteensa. Hänellä on jokaiselle oma paikka sydämessään, paikka, jota kukaan muu ei voi täyttää. Ja sana jokainen tarkoittaa juuri minua ja juuri sinua, joka tätä tekstiä luet. Korvaa sana jokainen omalla nimelläsi :)

Tänään olin ensimmäistä kertaa elämässäni kadulla keskustelemassa ihmisten kanssa ja tajusin selvemmin kuin koskaan, mikä valtava aarre minulla on, kun minulla on yhteys Jumalaan, elävään Jumalaan, joka rakastaa minua täydellisellä rakkaudella. Se sama rakkaus on jokaista varten.

Mutta kuinka välittää viesti Jumalan rakkaudesta ihmisille, niillekin, jotka eivät ehkä koskaan ole kohdanneet elävää Jumalaa? Katoilta huutaminen ei auta, jos ei Jumala itse avaa ihmisten sydämiä ja silmiä näkemään, minkä ihmeellisen vapauden, ilon, rauhan ja rakkauden hän on heille tarkoittanut. Ihmiset ovat kuin nälkäisiä lapsia, jotka istuvat täynnä ruokia olevan pöydän ääressä, näkemättä, että kaikki tarpeellinen on edessä. Vain Jumala osaa käsitellä ihmissydämiä ja tietää, miten juuri tietyn ihmisen sydämeen käy tie.

Kadulla kerroin joillekin, että tarjoamme kahvia, koska haluamme välittää ihmisille Jumalan rakkautta, jota olemme itse saaneet kokea. Mutta sanat tuntuvat riittämättömiltä, tuntuu tyhjältä puhua Jumalan rakkaudesta, koska se ei välttämättä tarkoita ihmisille mitään, rakkaus on niin abstarkti käsite.

Minusta tuntuu vaikealta keksiä sanottavaa, kun en ole niin puhelias. Kuitenkin oli ihana, kun ei tarvinnut yrittää mitään, vaan sai olla vapaasti oma itsensä ja omana itsenään jutella tai olla hiljaa. Ja oli ihanaa huomata, että minunkinlaisiani ihmisiä Jumala tarvitsee ja voi käyttää. Vähän jäi harmittamaan, kun olisi voinut puhua rohkeammin, silloin kun siltä tuntui. Ja yhdeltä kaipaavan ja surullisen näköiseltä tytöltä olisin halunnut kysyä haluaako hän, että rukoilen hänen kanssaan, mutta rohkeus petti. Mutta ehkä Jumala on minua suurempi ja pitää huolen tästä tytöstä, joka jäi mieleeni.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Rukouksesta ja netistä

Rukoilu tuntuu aina jäävän kaiken muun jalkoihin. Usein tuntuu paremmalta tehdä jotain käytännössä, kun "siinä ainakin saa aikaan jotain". Niin sitä helposti ajattelee. Kunnes tajuaa, että ei sillä tehdyllä oikeastaan ollutkaan niin paljon merkitystä, kuin jos olisi saman ajan käyttänyt rukoukseen.

Tämänkin ajan, jonka käytän koneella kirjoitteluun, voisin käyttää siihen, että rukoilisin vaikkapa tämän blogin lukijoiden tai muiden netissä kohtaamieni ihmisten puolesta. Joku kertoi joskus rukoilevansa aina ennen nettiin menoa ja kaiken aikaa siellä ollessaan, kun Jumala nostaa asioita sydämelle. Kuulostaa ihanalta.

Rukous ei mielestäni ole käytännön töiden pakenemista, ei ainakaan minulle. Pikemminkin tämä nettisurffailu on juuri sitä, kotitöiden pakenemista ainakin. Mutta jos rukoilisin sen sijaan, että istuisin tässä, niin kyllä varmasti tulisi mieleen tiskit, jotka pitää hoitaa tai pyykit tai innostuisin vaikkapa siivoamaan, kun mieleni virkistyisi.

Katsonkohan joskus taaksepäin elämääni ja kadun katkerasti näitä hukkaanheitettyjä minuutteja, tunteja ja päiviä, jotka vietin koneen ruutua tuijottaen, vaikka olisin voinut viettää ne Jumalan kanssa?

tiistai 9. elokuuta 2011

Tulkoon mitä vaan

Jumala, onko totta se, mitä sanot:
Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa. Fil 4:13(KR 33/38)
Tai uudemman käännöksen mukaan:
Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa. Fil 4:13.
Voisitko opettaa minua luottamaan siihen, että olet luotettava?

Välillä laulujen sanoja putkahtelee päähän. Juuri nyt tuli mieleen Juha Tapion Sateinen aamu, ja siitä kertosäe:
Itki taivas vasten ikkunaa ja tunsin
Että tulkoon mitä vaan
Jotenkin selvitään kyllä
Että kiinni vielä parsitaan saumat
Paikoin pettäneet
Laulu kertoo varmaankin parisuhteesta, mutta mitä siitä. Minä laulaisin tuon yksikössä. Selviän tästä elämästä. Jumalan avulla. Jotenkin. Minä tahdon uskoa, että hän vielä muuttaa tuskan iloksi. Hän selvittää solmut ja parantaa tulehtuneet haavat. Hän, minun parantajani. Minun pelastajani. Minun puolustajani. Kenties syvään juurtunut surupuu jonain päivänä puhkeaakin kukkimaan ilon kukkia? Kenties jonain päivänä ilokin on yhtä syvällä kuin tuska?

Herra, anna rohkeutta luovuttaa koko elämä sinulle. Anna luottamusta siihen, että sinä tahdot hyvää, et koskaan pahaa. Minä niin tahtoisin paeta, juosta pois. Mutta Jumala, anna rohkeutta kohdata elämän kivut, silloin kun on niiden aika. Minne muualle minä menisin? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat. Minä en selviä elämästä ilman sinua, Jumala. Kiitos, että olet.

tiistai 2. elokuuta 2011

Elämän pieniä, mutta tärkeitä asioita

Kesä on kiitänyt ohi ennätystahtia. Olen iloinen siitä, että minulla oli töitä ja viihdyin töissä hyvin. Kuitenkin tuntuu, että siinä se kesä hujahti. Nyt on vähän lomaa, mutta illat ovat jo viilenneet ja ilmassa on syksyn tuntu. Mitä ihmettä? Eikö kesä vasta alkanut? Suunnittelin koko kesän herkuttelevani mansikkatortulla (valmis torttupohja, kermavaahtoa ja mansikoita -voilà!), mutta nyt taitaa olla jo hieman myöhäistä.

Kirjoitin kesän alussa pikkuisista seeprapeipoistani. Suloisen pariskunnan pesimisongelma paheni ja keksivät alkaa nyppiä toistensa sulkia :/ Kyselin neuvoa ja otin pesämateriaalit pois, ei auttanut. Nyt ne ovat olleet pari viikkoa erossa toisistaan. Olen pariin otteeseen kokeillut niiden yhteen laittamista, mutta höyhenten nyhtäminen jatkui. Olen neuvoton.

Tuntuu välillä turhauttavalta, kun en osaa hoitaa pikkuisia oikein. En yhtään tiedä mitä olisi parasta tehdä tässä tilanteessa. Olen kysynyt Jumalaltakin mitä tehdä, mutta on kuin hän ei välittäisi minusta ja linnuistani, elämäni pienistä, mutta niin valtavan tärkeistä asioista. Raamatussakin puhutaan linnuista: "Varpusia saa kolikolla kaksi, eikä yksikään niistä putoa maahan, ellei teidän Isänne sitä salli." <3

Luultavasti joudun luopumaan herralinnusta, mutta mistä löydän sille uuden kodin? Ja samalla pitäisi löytää rouvalle kaveri, mielellään toinen naaras. Mistä sen löydän, jos en halua maksaa itseäni kipeäksi eläinkaupan linnuista, joita on ihan liikaa pienessä häkissä? Entä kuinka linnut pärjäävät kun lähden pienelle lomareissulle, miten saan hoidon järjestettyä? Niin monta asiaa, jotka huolettaa ja vaivaa mieltä.

Ja kaiken tämän hermoja raastavan pohdinnan keskellä kaikuu vaimeana, mutta varmana yksi raamatunpaikka: "etsikää ensin Jumalan valtakuntaa..."

Okei, mutta mitä se tarkoittaa? Mikä on sen merkitys minulle nyt, tässä tilanteessa, kun murehdin lintujeni kohtaloa? Tarkoittaako se, että jos etsin ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan - niin kaikki järjestyy?

Mutta mitä ihmettä tarkoittaa Jumalan valtakunnan etsiminen ihan käytännössä? Voisitko Herra vääntää sen minulle rautalangasta, kun en muuten näytä tajuavan. Siis niinku mitä pitäis tehdä? Rukoilla enemmän ja stressata vähemmän? Ei...vaan mitä?

Tätä "lintuemoa" saa muistaa rukouksin, että osaisin tehdä oikeat ratkaisut ja tsirppoja myös, että ne sais vielä paljon onnellisia elinvuosia.

Siunausta teille kesän viimeisiin hetkiin!

lauantai 16. heinäkuuta 2011

Lauantai-illan lauluja

Koko iltapäivän pyöri soittimessa Johanna Kurkela. Kaunista, herkkää ja unenomaista musiikkia.


"Kaunis pieni ihminen,
se olet ainutlaatuinen.
Mitä vastaan tuleekaan
toista sua ei milloinkaan"


Nyt vaihdoin ehkä vähän tummempiin sävyihin ja kuuntelen Anton Laurilaa, tykkään paljon. Kappaleessa Sinä vain on kaunis melodia ja lohduttavat sanat. Tästä saa voimaa :)



Siunausta viikonloppuunne :)

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Olen rakastettu

Jumala rakastaa minua. Tässä kun istun koneeni ääressä, hän katselee minua ja hymyilee. Hän rakastaa minua.

Jumala ei tahdo että ruoskin itseäni ja hukuttaudun itsesyytöksiin kun en riitä itselleni. Hän tahtoo lempeästi ottaa ruoskan kädestäni, heittää sen tuleen ja näyttää minulle, kuinka paljon hän minua rakastaa ja arvostaa. Hän tahtoo osoittaa kuinka turhaa sisäisen ruoskan käyttö on, eihän se vie minua yhtään lähemmäksi häntä.

Jumala tahtoo kertoa, että olen kallisarvoinen ja ihmeellinen, olenhan hänen luomansa ja hänen rakas lapsensa, jonka Jeesus on kuolemallaan lunastanut omakseen.

Samalla tavoin Jumala rakastaa jokaista ihmistä ja kaikkia, jotka eksyvät lukemaan tätä tekstiä. Hänen rakkautensa ympäröi meitä kuin munankuori ympäröi sisällä kehittyvää poikasta. Olemme turvassa hänen rakkautensa suojissa.

Olen ollut uskossa kauan, mutta edelleen haen sitä, mikä tässä uskossa on kaikkein keskeisintä. Mikä on tämän jutun ydin, se minkä ympärille kaikki rakentuu? Ytimessä on pyhä, kolmiyhteinen Jumala, Isä, Poika sekä Pyhä Henki. Jumalasta sanotaan, että hän on rakkaus. Onko rakkaus siis kaikkein keskeisintä? Ei sellainen ailahteleva ja itsekäs rakkaus. Sen sijaan Jumalan rakkaus, aito ja todellinen rakkaus on tällaista
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. 1. Kor 13:4-8

Parasta on, ettei minun tarvitse itsestäni pusertaa tuota rakkautta. Sen sijaan saan vastaanottaa sitä Jumalalta ja se rakkaus, jolla hän minua rakastaa synnyttää vastarakkautta häneen, sekä lähimmäisiini. Rakkaus synnyttää rakkautta.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Raamatun sana avaa silmäni.

Minulla on ollut viime aikoina taas tyhjä olo ja olen miettinyt mistä se johtuu. Kuitenkin kun (piiitkästä aikaa) avasin raamatun, jokin sisälläni alkoi sykkiä elämää, joskin vaimeasti.
Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: "Mikä käsky on kaikkein tärkein?" Jeesus vastasi: "Tärkein on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.' Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Näitä suurempaa käskyä ei ole." Mark 12:28-31

Tämä raamatunkohta ikään kuin testaa minua kun luen sen, ja joka kerta reputan testin. Olen käyttänyt aikani niin turhiin asioihin. Rakkauden sijasta tunnen olevani täynnä välinpitämättömyyttä, kylmyyttä ja itsekkyyttä. Olen kärkäs arvostelemaan muita, mutta niin helposti tulen sokeaksi sille, mitä omassa sydämessäni on.

Raamatun sana kuitenkin näyttää minulle oman sydämeni, kuin peilistä. Pyhä Henki riisuu tekopyhyyden naamareita ja Jumalan sana tuo minut valoon. Voin kuvitella olevani varsin hyvä ihminen niin kauan, kun pysyttelen pimeässä, mutta valossa näen paremmin. Silloin tajuan, että tarvitsen kipeästi armoa ja Jeesusta.

Tarvitsen aina uudestaan sitä, että Raamatun sana herättelee minua. Niin helposti sorrun ulkokultaisuuteen, tekopyhyyteen, synnin kätkemiseen, itsekkyyteni hyväksymiseen. Tarvitsen sitä, että Pyhä Henki jatkuvasti näyttää minun oman sydämeni tilan ja vie minut turvautumaan Jeesuksen ristinkuolemaan ja armoon. Niin helposti lähtee luisumaan väärille urille.

Herra on antanut täydellisen lain, se virvoittaa mielen. Herran ohjeet ovat luotettavat, ne neuvovat taitamatonta. Herran käskyt ovat oikeat, ne ilahduttavat sydämen. Herran määräykset ovat kirkkaat, ne avaavat silmäni näkemään. Herran sana on puhdas ja aito, se pysyy iäti. Herran säädökset ovat lujat, ne ovat oikeita kaikki. Ps 19:7-9

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Juhannussuunnitelmia

Allaoleva kuva on syksyltä, mutta tulta pitäisi päästä ihailemaan taas.



Elävää tulta takassa tai nuotiossa voisi katsella vaikka kuinka kauan, se jollain tavalla rauhoittaa ajatuksia. Tulen lämmin valo saa myös kaiken näyttämään kauniimmalta, pehmeämmältä. Mitä muuta onneen tarvitaan kuin tyyni järvenselkä, auringonlaskun värjäämä taivas, linnunlaulu, ympärillä hämärtyvä kesäyö ja tulen hehku?

Juhannusyössä on taikaa ja aivan oma tunnelmansa ja se pitäisikin mielestäni viettää luonnon keskellä. Tänä vuonna tiedossa on kuitenkin jotain erilaista, juhannus kaupungissa. Pitäisi keksiä hauskaa tekemistä. Sitä ennen tosin pitää selvitä hengissä työviikosta (ettehän jätä kaupassakäyntiä viime hetkeen!)

Seuraava videonpätkä tuskin on Suomesta, mutta sen myötä haluan toivottaa hyvää tulevaa Juhannusta :)

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Changing world

Hyvä neuvo kirjoittajalle on: "kirjoita vain siitä, minkä tunnet." Lapsena luin L.M. Montgomeryn kirjoja (ja luen yhä) kuten Runotyttöä. Jos en väärin muista myös runotyttö Emilia sai kuulla saman neuvon.

Voin puhua uskottavasti vain siitä, mikä on lävistänyt sydämeni ja tullut minulle todeksi. Vain sanoilla, jotka on koeteltu, on painoarvoa. Jotenkin minusta tuntuu välillä, että sanon(kirjoitan) paljon, mutta sanon niin vähän. Sanahelinää.

***

Tähän ikään mennessä ne ruusunpunaiset lasit, joiden läpi maailmaa katseli nuorempana, ovat jo muuttuneet ikävän harmaiksi. Maailma ei olekaan sellainen, kuin pikkutyttönä kuvitteli sen olevan. On tullut kolhuja ja kipuja. Elämä on vienyt teitä, joita ei aina olisi halunnut kulkea. Ja kuitenkin niistä ikävistäkin kokemuksista on tullut osa itseä.

Tämä Kutlessin laulu kuvaa hyvin näitä mietteitä. Asiat, joita en olisi halunnut kokea, ovat tulleet osaksi minua ja muovaavat unelmiani.



"I'm embracing all of my fears
I am watching them turn to delight
The very fears which were gripping my mind
Are now the hands shaping and sculpting my dreams"

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Kivun kautta lähelle Jumalaa

(Pieni sivuhuomautus: tämä kirjoitus ei varsinaisesti pohjaudu Mika Taljan kirjaan, vaan omiin ajatuksiini. En ole vielä lukenut kirjaa, jotta voisin edes siitä kirjoittaa)

Sain käsiin Mika Taljan kirjoittaman kirjan Vain taivas on rajana. Se oli kirjaston kirjanäyttelyhyllyssä! Harvoin näkee kristillisiä kirjoja esillä. Siinä se kuitenkin oli, odottamassa minua. Ja kun aloin lukea ja selailla sitä, minusta tuntui heti, että tämä on kuin minua varten kirjoitettu. Aivan kuin Jumala puhuisi sydämelleni sen kautta ja kutsuisi lähelleen.

Olen liian kauan ollut muka niin kiireinen (vaikka olenkin ollut lomalla), ettei minulla ole ollut aikaa Jumalalle. Olen antanut muiden asioiden tukahduttaa rakkauteni Jumalaan, olen ikäänkuin vetäytynyt hänen luotaan. Mutta hän kutsuu minua takaisin. Ja sinua.

Hän tahtoo viedä sinut lähelleen, niin lähelle omaa sydäntään, että kuulet hänen sydämenlyöntinsä ja siinä on turvallista olla. Jumala tahtoo olla meitä niin lähellä, kuin äiti on pientä vastasynyttä vauvaa lähellä, kun se on hänen sylissään.

Mika Talja kirjoittaa kirjassaan kaiken muun lisäksi myös kivusta ja kärsimyksestä. Kipu kuuluu väistämättä kaikkien ihmisten elämään, mutta sen kautta voimme oppia tuntemaan Jumalaa läheisemmin.

Mietin sitä, kun Jeesuksesta sanotaan, että hän oli "kipujen mies, sairauden tuttava", ja me kristittynä kasvamme kohti Kristuksen kaltaisuutta. Ei se kasvaminen ehkä aina ole voitakasta, emme ehkä aina näe suuria ihmeitä, vaan kohtaamme tappioita ja kärsimystä. Mutta silloinkin Jeesus on itse kanssamme. Hän on käynyt läpi tuskien tien. Ja hän on voittanut kuoleman vallan ja avannut meillekin oven ikuiseen elämään. Kerran taivaassa kaikki kyyneleemme pyyhitään ja kaikki suuret, vastausta vaille jääneet kysymykset saavat vastauksensa. Siellä saamme nähdä Jeesuksen kasvoista kasvoihin.

En ole vielä edes kunnolla aloittanut kirjan lukemista alusta, vaan selaillut jostain keskeltä. Vain taivas on rajana on julkaistu tekijän kuoleman jälkeen ja se vetää vakavaksi ja hiljaiseksi.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Tööttäilyä ja mekastusta



Täällä mun pienessä asunnossani raikuu linnunlaulu. Ei uskoisi miten kahdesta pikku seeprapeipposesta lähtee niin paljon ääntä. Tai yhdestä oikeastaan, se on tuo kirjava poika joka mekastaa. Toivon vaan, ettei kuulu naapuriin :o

En ollut harkinnut minkään lemmikin ottamista, mutta kun seeprapeippopariskunta tarvi uuden (kissattoman) kodin, niin otin ne. Nyt opettelen hoitamaan niitä. Tällä hetkellä ongelmana on pesimis/munimisinnostus, jota en ole vielä onnistunut rajoittamaan. Olen myös yrittänyt löytää isompaa häkkiä, mikä ei olekaan niin helppoa! Kaikenlaista pientä huolta ;)

"Herran suosikki" ja "Onnellinen" tööttäävät terveisiä :)

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Huuda Jeesusta!

Kuka auttaa kun on hätä? Kuka suojelee? Kuka karkoittaa pelon? Kenen turviin voi juosta? Entä jos ei ole ketään?

Aina on yksi, Jeesus.

Herran nimi
on vahva torni,
hurskas rientää sinne
ja saa turvan.

Sananlaskut 18:10


Olen omassa elämässäni saanut kokea, kuinka Jumala on auttanut minua vaikeissa tilanteissa. Ja vaikka hän ei ole aina ottanut vaikeuksia pois tai tehnyt häikäiseviä ihmetekoja, niin hän on antanut voiman kestää. Siinä on ihmettä! Hän on suojellut. Hän on karkoittanut pelon ja silloinkin, kun pelko on jäänyt, hän on ollut kanssani. Hän on luvannut kääntää kaiken, mikä on katkeraa, minun parhaakseni.

Hän on heittänyt syntini selkänsä taakse, eikä hän enää niitä muistele. Hän on kiivas Jumala, joka tuntee pyhää ja oikeutettua vihaa syntiä kohtaan, mutta hän on vapahtanut minut. Hänen poikansa Jeesus on kuolemallaan sovittanut kaikki minun syntini. Minulla on rauha Jumalan kanssa, ja vielä enemmän, hän on ottanut minut lapsekseen. Hänen taivaalliset sotajoukkonsa ovat suojanani ja hän on itse minun kanssani. Kun Jumala on minun puolellani, kuka voi olla minua vastaan? Kun itse luomakunnan Herra on kanssani, onko minulla mitään pelättävää?

Jos sinulla on hätä, mitä ikinä se onkaan, niin huuda Jeesusta avuksesi. Hän auttaa. Hän tietää mitä on olla ihminen, hän ymmärtää. Hän on maailmankaikkeuden Herra ja hän pystyy sinua auttamaan.


Huuda minua avuksi hädän päivänä!
Minä pelastan sinut ja sinä kunnioitat minua.
Ps 50:15


Jos tunnet syntiesi painon harteillasi jos tunnet etteivät asiasi Jumalan kanssa ole kunnossa, huuda Jeesusta avuksesi. Hän auttaa. Hän on sovittanut syntisi ja tahtoo antaa ne anteeksi. Hän saattaa sinut rauhaan Jumalan kanssa.

Anna sovittaa itsesi Jumalan kanssa!

Kääntykää minun puoleeni, maan kaikki ääret,
antakaa pelastaa itsenne,
sillä minä olen Jumala, eikä muuta jumalaa ole.
Jes 45:22



Jokainen, joka huutaa avukseen Herran nimeä, pelastuu.
Room 10.13


PS.

Olen ollut poissa hetken aikaa, koulussa, lomalla ja kone on hajoillut. Lisäksi on tuntunut, ettei ole mitään sanottavaa...tai en jaksa muotoilla sitä järkevään muotoon. Katsotaan jos tästä vielä innostuisin kirjoittamaan.

Aurinkoista ( ja sopivan sateista) kesää teille!

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Olet turvassa

Olen kuullut, että Raamatussa sanotaan satoja kertoja "älä pelkää". Jumalan lähellä ei tarvitse pelätä, sillä "täydellinen rakkaus karkoittaa pelon" ja Jumala on täydellinen rakkaus. Häneen voi täydellisesti luottaa ja hänen käsiinsä jäädä. Sillonkin kuin on hätä, tai kun pelottaa, Jumala on siinä.

Jumala on mahtava ja voimakas ja hänellä on komennettavanaan valtava enkeliarmeija. Ei mitään kiiltokuvien kauniita tyttöjä siivet selässä, vaan todellisia sotureita, jotka ovat valmiina puolustamaan meitä.

Jos pelkäät, muista, että Jumala suojelee sinua ja "hän on antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljetkin, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen." (ps 91:11-12).

Kun olet tehnyt sovinnon Jumalan kanssa, olet täydellisessä turvassa. Olet Jumalan oma ja hän pitää sinusta huolen. Ei ole mitään kadotustuomiota sille, jonka Jumala on armahtanut.

Ja vaikka elämässä tapahtuu asioita, jotka vahingoittavat meitä, aiheuttavat surua ja kärsimystä, me olemme silti Jumalan siipien suojassa, täydellisessä turvassa. Hän pitää meistä huolen ja johdattaa meitä läpi kivunkin. Ja pelon tullessa Pyhä Henki auttaa meitä muistamaan Raamatun sanoja, sitä, mikä on totuus.

Vaikka tunteet huutaisivat että Jumala ei välitä ja on minut hylännyt, niin Raamatussa lukee, että "Unohtaisiko äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt, ja niin sinun muurisi ovat aina silmieni edessä."(Jes 49:15-16)ja " Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi." (Jes. 54:10)

Vainoista vielä

Vainot tuntuvat olevan kaukana, kun istun tässä mukavasti tietokoneeni ääressä. Eihän minulla ole mitään hätää? Eihän? Samalla kuitenkin aavistan, että ajat ovat kovenemassa.

Uskonnollisuus, ainakin tietynlainen "henkisyys" (spirituality) on suosittua. Tuntuu, että nykyään on tosi jees uskoa johonkin, kunhan samalla on valmis myöntämään, että kaikki muutkin uskonnot johtavat samaan päämäärään. Että kaikki uskonnot ovat samaa.

Mutta entäs jos sanon, että on olemassa persoonallinen Jumala, jonka luokse on vain yksi tie, Jeesuksen sovituskuolema ristillä ja vain Jeesus voi pelastaa meidät iankaikkiselta kadotukselta? Kaikki muu on valhetta. Raamattu on totta ja Jumalan sanaa, muuttamatta ja mitään lisäämättä. Kaikki muut kirjat ovat väärässä.
- Kuinka minun sitten käy?

No, nyt voin toki sanoa sen vapaasti ja vaikka saatan leimautua suvaitsemattomaksi ääriuskovaiseksi kiihkoilijaksi, niin en vaaranna henkeäni. Kuitenkin välillä herään miettimään, mihin suuntaan ollaan menossa.

Tässä videoklipissä Paul Washer puhuu vainoista...

http://www.youtube.com/watch?v=C7UyZYpeReY

"Your suffering will not be noble, so your mind must be filled with the word of god, when all people persecute you and turn on you." Paul Washer

Kristittyjen vainot

Mitä tulee mieleen sanoista kristittyjen vainot? Tylsät ja kuivat uskonnon tunnit? Jotain historiaa ja menneisyyttä, ei ollenkaan tätä päivää? Katsoin aikoinaan tv7:lta sytkäri ohjelman, jossa aiheena oli vainotut kristityt.

http://www.tv7.fi/vod/player.html?id=8453

Maailmalla kristittyjä vainotaan, tuon ohjelman mukaan tällä hetkellä n. 200 milj. kristittyä vainotaan konkreettisesti. Mitä voin tehdä? Ainakin rukoilla.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Jumalasta etääntyminen ja paluu takaisin

Tietokoneeni sammahti lopullisesti. Toisaalta hyvä, kun on ollut aikaa enemmän muulle elämälle. Ehdin jo melkein unohtaa tämän blogin olemassaolon.

Toisinaan huomaan unohtaneeni myös Jumalan, työntäneeni hänet kuin jonnekin sydämeni siivouskomeron peränurkkaan. Elämä kyllä rullaa eteenpäin omalla painollaan, mutta jotain puuttuu, eläminen ei maistu enää samalta kuin ennen. Rukoukset on harventuneet ja Raamattu on jäänyt pöydälle pölyttymään.

Usko ei ole kadonnut minnekään, mutta aivan kuin olisin kaiken muun keskellä kadottanut Jumalan tai työntänyt hänet syrjään, odottamaan hetkeä, jolloin minulla on taas aikaa hänelle. Jumala ei kuitenkaan ole nukke, jolla minä leikin silloin kun minua huvittaa. Hän on minun Herrani ja kuninkaani ja hän sanoo minulle, mitä tehdään.

Uskon, että pienillä askelilla on kaikkein suurin merkitys. Samalla tavoin kuin monista pienistä summista kertyy kuukaudessa isot menot, niin myös moni pieneltä tuntuva asia voi vaikuttaa siihen, että hitaasti alkaa etääntyä Jumalasta.

Mutta Jumala on uskollinen meitä kohtaan, hän vetää meitä luokseen.

Helposti ajattelen, että minun pitäisi olla synnistä vapaa, ennen kuin voin lähestyä Jumalaa. Jumala kuitenkin tietää, etten onnistu puhdistamaan itse omaa sydäntäni, vaikka kuinka yrittäisin. Siksi Jumala lähetti Jeesuksen kuolemaan meidän syntiemme puolesta. Jokainen, joka uskoo Jeesukseen saa hänen nimensä kautta syntinsä anteeksi.

Juuri syntisenä, kurjana ja kykenemättömänä mihinkään hyvään, minä voin tulla Jeesuksen luo. Jeesus tuli pelastamaan syntisiä. Juuri silloin, kun Jumala ja hengelliset asiat eivät voisi vähempää kiinnostaa ja sydämeni on täynnä kaikkea muuta, juuri silloin voin tulla Jeesuksen luo ja pyytää häntä armahtamaan ja uudistamaan minua. Juuri silloin kun minusta tuntuu, että olen jo liian kaukana Jumalasta, että olen jo menettänyt mahdollisuuteni, saan nähdä, että armosta riittää minulle. Jeesuksen ristinkuolema riittää sovittamaan minun syntini.

Jeesus on kuolemallaan avannut pääsyn Isän Jumalan luo. Tänään on pelastuksen päivä. Jossain kohti raamattua sanotaan, että "Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne". Jos Jumala kutsuu sinua luokseen, älä tekeydy kuuroksi, vaan "tee parannus", tunnusta syntisi ja pyydä Jeesusta puhdistamaan sydämesi. Hän tekee sen mielellään ja tahtoo tehdä vielä enemmän...Jumala tahtoo kutsua sinua lapsekseen, Raamattu sanoo Jeesuksesta näin: " Joh 1:12 Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen."

Jos olet jo Jumalan oma, Jumala tahtoo vetää sinua entistä lähemmäs itseään. Silti Jumalan lähestyminen saattaa joskus tuntua raskaalta velvollisuudelta, sen sijaan, että se olisi ihana etuoikeus. Luulen, että mitä kauemmas hänestä menee, sitä korkeammaksi oma kynnys palata takaisin nousee. Silti se kynnys on vain minussa, ei Jumalassa. Jeesuksen ristinkuolema riittää sovittamaan kaikki syntini ja Raamattu sanoo:
Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. 1. Joh 1:9

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Silmänräpäys kesään

Kesä on jo jonkin aikaa kurkistellut oven raosta. Pian se astuu sisään ja täyttää maailman valolla ja ihanalla lämmöllä. Värit palaavat takaisin. Ruoho kasvaa pehmeäksi ja vihreäksi peittäen sen, mikä nyt on rumaa ja likaista. Alastomat puut saavat lehdet jotka riemuitsevat tuulessa. Vesi lainehtii kutsuvasti. Auringonpaiste polttaa poskia. Lempeät ja valoisat kesäillat ovat pian täällä.

Kevät on mennyt hurjan nopeasti. Lumet sulivat ennen kuin ehdin huomata ja toppatakin sai vaihtaa kevyempään. Enää muutama hetki ja on kesäkesäkesä :) Nyt saadaan vielä nauttia tästä keväästä ja heräillä kaikessa rauhassa talviunilta. Kesää kannattaa odottaa, eikä odotus ole turhaa. Synkän, raskaan ja pitkänkin talven jälkeen se tulee.

Tässä vielä loppuun youtubesta napattu Jukka Putkosen Kiitoslaulu.



Hyvää mieltä kevääseen :)

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Jumala on

...myrksyjenkin keskellä Jumala on

Casting Crowns - Praise You In This Storm from Casting Crowns on Vimeo.



Kun sanat loppuu...

Casting Crowns - Love Them Like Jesus from Casting Crowns on Vimeo.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Lunastajani elää

Joskus tulee eteen aikoja, jolloin elämän perustuksia ravistellaan. Minua on silloin auttanut tieto siitä, että olen Jumalan lapsi. Sitä tosiasiaa ei voi mikään tehdä tyhjäksi. Ja vaikka joutuisin käymään läpi tulen ja veden, Jumala on luvannut, että :
Kun kuljet vesien halki, minä olen sinun kanssasi, kun virtojen poikki, ne eivät tempaa sinua mukaansa, kun astut tulen lävitse, sinä et pala eikä liekki sinua polta Jes. 43:2

Mitä tahansa joudun kohtaamaan, voin sanoa kuten Job:
Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. Job19:25

Lunastajani elää!

Jumala ei odota meiltä monisanaisia ja "voimallisia" rukouksia. Hän vastaa heikkoihin avunhuutoihin, niihinkin, joita emme osaa sanoiksi pukea. Hän on meidän kanssamme joka hetki ja näkee elämämme sen alkuhetkestä viimeiseen henkäykseen.


Kuinka suuri onkaan sinun hyvyytesi! Se on ehtymätön aarre niille, jotka sinua pelkäävät. Kaikkien nähden sinä annat apusi niille, jotka turvautuvat sinuun. Sinä suljet heidät armosi suojiin, otat heidät turvaan majaasi. Sinne eivät ulotu ihmisten juonet, eivät syyttävät puheet. Kiitetty olkoon Herra! Hän osoitti minulle ihmeellistä hyvyyttään, kun olin saarrettuna. Hädissäni minä sanoin: "Minut on repäisty pois sinun luotasi!" Ja sinä kuulit rukoukseni, kun huusin sinua avuksi. Rakastakaa Herraa, kaikki hänen palvelijansa! Herra suojelee uskollisiaan mutta rankaisee säälittä niitä, jotka uhmaten nousevat häntä vastaan. Rohkaiskaa mielenne, olkaa lujat, kaikki te, jotka panette toivonne Herraan! Ps. 31:19-24

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Todellinen rakkaus

Ei ole olemassa mitään muuta, mikä kestää ja minkä varaan voi elämänsä laittaa, kuin Jumalan rakkaus. Eikä se rakkaus ole vain sanoja, tai joku lämmin tunne sydämessä rukoillessa tai ylistäessä. Se rakkaus on konkreettista ja todellista. Rakkautta, joka on valmis kärsimään.

Näin 2000 vuoden jälkeen tuntuu välillä vaikealta käsittää, että Jeesus todella oli maan päällä ja eli niin kuin me ihmiset. Tunsi, ajatteli, pelkäsi, suri, itki, nauroi, söi ja joi. Oli ihminen. Kuitenkin hän teki aina sen, mikä on oikein, oli synnitön. Hän oli täysin Jumala, mutta samalla täysin ihminen.

Hänet todella ristiinnaulittiin, ihan oikeasti ruoskittiin verille, lyötiin naulat hänen käsiinsä ja jalkoihinsa ja nostettiin ristille riippumaan. Miksi? "...meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet." Jes 53:5

Tämä kaikki todella tapahtui Jeesukselle ja siinä Jumalan rakkaus tuli konkreettiseksi "Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta." Joh 15:13 Jumalan rakkaus ei ole vain jotain sanahelinää tai uskonnollista hehkutusta. Jumalan rakkaus on veristä todellisuutta, Jeesus todella kärsi, tunsi tuskaa, kipua ja kuoli. Jumala antoi oman Poikansa. Hän teki sen meidän tähtemme, sinun ja minun. Jumala tahtoo osoittaa meille, että hän rakastaa meitä niin paljon, että oli valmis kärsimään meidän vuoksemme.

Se, mitä tapahtui Jeesukselle ei ole vain historiaa, vaan sillä on todellinen merkitys tänäänkin. Jeesus nousi kuolleista ja hän elää tänään. Jokainen, joka uskoo häneen saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi ja lahjaksi elämän, joka kestää ikuisesti.

Moni on kuullut Jumalan rakkaudesta ja Jeesuksen ristinkuolemasta, mutta liian usein ne ovat jääneet vain sanoiksi, joissa ei ole sisältöä, sanoiksi, joissa ei ole voimaa muuttaa meidän elämäämme. Miten tahtoisinkaan repiä alas valheiden verhon ihmisten silmiltä ja näyttää heille, mikä totuus ja voima noihin sanoihin sisältyy. Sen sijaan, että Jumalan rakkaus ja Jeesuksen ristinkuolema olisivat jotain kristinuskon myyttejä, ovat ne elävää todellisuutta. Jumalan rakastaa meitä ja Jeesus on todella ristiinnaulittu meidän pahojen tekojemme tähden. Jumalan kohtaaminen muuttaa elämämme.

Mutta minä en voi sanoillani vakuuttaa ketään. Sanat jäävät kliseiksi ilmaan roikkumaan ja hukkuvat tuuleen, jos ei Pyhä Henki itse vakuuta ihmistä. Jeesus on todella Jumalan Poika, ristiinnaulittu meidän syntiemme vuoksi, jotta jokainen, joka häneen uskoo saisi elämän. Jumala rakastaa meitä ja vain odottaa, että huutaisimme avuksi Jeesusta(room 10:13). Jeesuksen ristinkuolema riittää puhdistamaan meidät kaikesta synnistä.

Jumala ON. Ja hän rakastaa. Rakastaa niin paljon, että oli valmis kärsimään. Uskon, että hän edelleenkin kärsii yhdessä kanssamme elämämme pienissä ja suurissa kivuissa. Jumala ON. Ja häneen voi luottaa. Hän on turvallinen, sillä hän pysyy, vaikka kaikki muu järkkyisi paikoiltaan elämässämme.


(P.S. sori taas muokkailin tekstiä jälkeenpäin :P)