keskiviikko 24. elokuuta 2011

Yksinäisyys

Yksinäisyys on varmasti yksi pahimmista asioista maailmassa. Sillä on suuri voima tuhota. Yksinäisenä saattaa kaivata kipeästi yhteyttä muihin, mutta kenties ei ole keinoja, taitoja, tai rohkeutta lähestyä ihmisiä. Kaikilla ei ehkä ole mahdollisuuksia edes tutustua ihmisiin.

En voi kuvitellakaan, miltä tuntuu niistä, jotka ovat aivan yksin elämässä. Kuinka syvä ja pohjaton on yksinäisyyden tuska. Kuin musta aukko se imee sisäänsä kaiken valon. Se on aivan kuin vankila, josta ei ole ulospääsyä. - Paitsi että on sieltä. Ihmeitä tapahtuu arjessa ja avaimia löytyy niihinkin oviin, jotka ovat olleet vuosikausia lukittuina. Tahdon uskoa, että vaikka meistä vaikuttaisi mahdottomalta, pitkäänkin yksin ollut ihminen voi löytää yhteyden muihin ja saada ystäviä.

Tässä maassa on liikaa yksinäisiä ja yksinäisyyttä. Jumalan tunteminenkaan ei poista kaipuuta kokea yhteyttä ihmisiin. Tarvitsemme toisiamme, jotta selviytyisimme elämästä.

Kenties joskus vaikeat elämänkokemukset koituvat siinä mielessä siunaukseksi, että ne pakottavat meidät etsimään tukea ja apua muilta ihmisiltä?

Uskon, että Jumala tahtoo antaa meille ystäviä, ihmisiä, joiden kanssa voimme jakaa elämän solmuja. Hän kuulee kyllä rukoukset, vaikka vastausta joutuu joskus odottamaan. Tosin ystävät eivät ole leluja, joita Jumala taivaasta meille jakelee, kun pyydämme. Näin joskus ehkä kuvittelin. Ystävyys on pikemminkin kuin yhteinen rakennus, jota yhdessä ystävän kanssa pikkuhiljaa rakennetaan.

Olen iloinen jokaisesta ystävästäni, he ovat kuin kallisarvoisia ja ainutlaatuisia helmiä :) Monta kertaa ystävyyden alussa en ole osannut aavistaa, että meistä voisi tulla ystäviä, mutta niin vain on käynyt. Kun ollaan vietetty aikaa yhdessä ja tutustuttu enemmän, ollaankin hiouduttu ystäviksi. Rakkauden voi ehkä tunnistaa ensisilmäyksellä (tai en tiedä?) mutta ystävyys on jotain, mikä syntyy ajan myötä.

Raamatussa, Johanneksen evankeliumin 15. luvussa, Jeesus sanoo opetuslapsiaan ystävikseen. Kannattaa lukea koko luku. Siinä Jeesus ensin kehottaa meitä pysymään Jumalan rakkaudessa niin kuin oksa pysyy puussa. Sitten hän sanoo:
"Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut.Joh 15:11-15
Me olemme Jumalan ystäviä ja hän tahtoo viettää aikaa kanssamme. Vaikka hän tunteekin meidät jo läpikotaisin, hän tahtoo tutustua meihin pikkuhiljaa. Hän tahtoo antaa meille mahdollisuuden jakaa itsestämme hänen kanssaan sen, mitä haluamme, sillä hän on herrasmies, eikä tunkeudu elämäämme ilman meidän lupaamme. Hän kaipaa kuulla ääntämme ja haluaa tietää, mitä meille kuuluu ja mitä mielessämme liikkuu. Pikkuhiljaa mekin opimme tuntemaan häntä paremmin. Ystävänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti