Jumalan sanasta

Elämä pitää sisällään monenlaisia asioita, arjen harmautta, kriisejä, iloja ja suruja. Kaikissa elämäntilanteissa, kaiken keskellä, on yksi mikä kestää. Jumalan sana.

Valitin aiemmassa kirjoituksessani sitä, kuinka usein sanat jäävät vain merkityksettömäksi höpinäksi, eivätkä ne mene sydämeen asti. Niin, en kiellä sitä. Kuitenkin Jumalan sanat ovat totta, riippumatta siitä miltä minusta tuntuu (tai tuntuuko miltään), riippumatta siitä ymmärränkö minä niitä vai en. Jumalan sanat kantavat minua kaikesta huolimatta, sillä ne ovat Jumalan sanoja. Raamattu on ihmeellinen kirja!

Raamatun Jumalalla on hyvä tahto meitä kohtaan. Jumala ei tahdo tehdä meille pahaa tai tuhota meitä, vaan tehdä uudeksi, korjata sen minkä olemme itse särkeneet, tai minkä ympäröivä maailma on hajottanut meissä. Hän tahtoo antaa meille "tulevaisuuden ja toivon"(Jer 29:11)Luulen, että Jumala on kuitenkin hienotunteinen. Hän ei tee väkivaltaa, hän ei tule elämäämme väkisin. Jeesuskin kysyi ihmisiltä: tahdotko tulla terveeksi?

Sitäkin olen miettinyt, että kenties Jumala ei vaadi meiltä rakkautta itseään kohtaan, koska ei rakkautta voi väkisin synnyttää. Hän tahtoo itse rakastaa meitä. Oikeastaan hän on jo rakastanut meitä, niin paljon, ”että lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän” (1. Joh. 4:9)

Uskon, että Jumalan rakkauden vastaanottaminen on sitä, että otamme Jumalan Pojan, Jeesuksen vastaan ja uskomme häneen pelastajanamme. Kun vastaanotamme Jumalan rakkauden, hänen rakkautensa synnyttää meissä rakkauden häntä kohtaan ja muita ihmisiä kohtaan. Tai ehkä se on Pyhä Henki joka saa sen aikaan.

Joissain ylistyslauluissa lauletaan kaipauksesta nähdä Jumalan kasvot tai kuulla Jumalan ääni. Uskon, että myös Jumala kaipaa kuulla meidän ääntämme ja nähdä meidän kasvomme. Jumala ei tahdo, että piiloudumme häneltä. On ihmeellistä, että Jumala tuntee meidät jo läpikotaisin (psalmi 139) ja kuitenkin hän tahtoo tutustua meihin, eikä tule väkisin elämäämme. Hän toivoo, että jakaisimme elämäämme pala palalta hänen kanssaan ja kulkisimme jokaisen askeleen hänen seurassaan.

Siunausta viikkoonne!

Sanoista

Olen väsynyt sanoihin, jotka kumisevat tyhjyyttään, ja joilla ei ole mitään merkitystä. Olen kyllästynyt siihen, että sanat eivät mene sydämeen asti, eivätkä painu tajuntaan. Ne jäävät vain ilmaan roikkumaan.

Tiedän kyllä, että yleensä sanat tarkoittavat jotain, niillä on merkitys. Minulle ne kuitenkin jäävät helposti vain hokemiksi. Mitä enemmän niitä kuulen, sitä tyhjemmiltä ne tuntuvat. Missä on se sanojen voima, joka saa aikaan muutosta?

Jumala, tuntuu, että sinunkin sanasi jäävät voimattomiksi minun kohdallani. En minä ymmärrä niitä, eivätkä ne muuta minua.

Missä on voima, joka herättää kuolleetkin sanat eloon ja saa aikaan muutosta? Missä on sinun ihana Pyhä Henkesi, joka luo elämää? Sitä kaipaan.

Minä olen...

...Jumalan silmissä arvokas.

Mietin joskus, mihin ihmisarvoni perustuu. Välillä tuntuu siltä, että meidän ihmisten pitäisi olla tuottavia ja hyödyllisiä yhteiskunnan jäseniä, ennen kuin elämällämme on mitään arvoa. Sellainen tuntuu julmalta ajattelulta. Entä kaikki ne, jotka eivät koskaa ole voineet olla "hyödyksi" kenellekään?

Jokaisella ihmisellä on arvo, jotka kukaan ei voi häneltä viedä. Nimittäin Jumalan asettama arvo, joka perustuu luomiseen ja Jeesuksen ristinkuolemaan.

Jumalan silmissä jokainen on arvokas ja korvaamaton, koska Jumala on hänet luonut. Vaikka ihminen on tehnyt syntiä ja kääntänyt selkänsä Jumalalle, ihmisen arvoa se ei koskaan voi poistaa, eikä tehdä tyhjäksi sitä tosiasiaa, että Jumala rakastaa luomaansa ihmistä. Jumalalle aivan jokainen ihminen on arvokas ja kallis, riippumatta siitä millaisessa tilanteessa ihminen on

Itseasiassa juuri meitä, langenneita ihmisiä, Jumala rakasti niin paljon, "että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän". Hän maksoi meistä hinnan, jota kalliimpaa ei kukaan voi maksaa. hän antoi oman poikansa kuolemaan ja laittoi hänen päälleen kaikki meidän syntimme, jotta hän kärsisi rangaistuksen meidän puolestamme.

"Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä." Room 5:6-8

Arvoni ihmisenä ei siis perustu siihen, mitä teen. Käsittääkseni ihmisarvoni perustuu siihen, että olen Jumalan luoma, ja että Jeesus on kuolemallaan maksanut hinnan synneistäni. Ne ovat asioita, joiden eteen minä en ole voinut tehdä mitään, ne asiat vain ovat.

Jumala on lunut meidät "sisintämme myöten" ja punonut meidät äitimme kohdussa. Jokainen ihminen on ihme. Meillä on korvaamaton arvo, jonka lähteenä ja antajana on Jumala, ja jonka eteen emme voi tehdä muuta, kuin olla olemassa. Oleminen on arvokasta.

Nyt kun saisi teorian käännettyä käytäntöön. Paljon sanoja, mutta kunpa osaisin elää muistaen, että kaikki ihmiset ovat arvokkaita. Kunpa muistaisin, kuka antaa ihmiselle arvon.

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää, lukijat! Kiva, että olette kommentoineet ja lueskelleet. Muistakaa ystäviänne tänään (ja joka päivä), hyvät ystävät ovat aarteita!

Ystävänpäivä on ainakin minulle hyvä muistutus siitä, etteivät ystävät ole itsestäänselvyyksiä. Olen iloinen kavereistani ja ystävistäni, aivan jokaisesta :) On etuoikeus saada tuntea niin mahtavia ihmisiä, sellaisia, joiden kanssa viihtyy. Ihmisiä, joiden kanssa voi jakaa elämän isoja ja pieniä asioita, iloja ja murheita. Ihmisiä, joiden kanssa on kiva viettää aikaa, jutella, nauraa ja olla hiljaa.

Kaikille ystävänpäivä ei varmaan ole helppoa aikaa. "Yksinäisyyteen voi kuolla" - oli HelsinkiMission mainoskampanja aikoinaan...ja lause vetää aika hiljaiseksi. Kunpa voisin olla poistamassa yksinäisyyttä omalla paikallani. Koko maailman huolia en voi kantaa, enkä voi kaikkia pelastaa, mutta ystävänä voin kenties olla jollekulle tärkeä.

Jumalan tunteminen ei poista yksinäisyyttä, sillä jokainen ihminen kaipaa ihmisiä ympärilleen. Kuitenkin tarvitsemme Jumalan ystävyyttä. Hän tahtoo olla ystävämme. Hän kaipaa seuraamme ja tahtoo viettää aikaa kanssamme, jutella ja jakaa ajatuksia. Jeesuksen sanoo:

"Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa, kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Joh 15:11-15

Perjantai-ilta kotona

Aikoinaan kuuntelin Juha Tapion Tästä kaikesta -levyä kyllästymiseen asti. Tänään poimin sen hyllystä pitkästä aikaa ja laitoin soimaan. Lauluissa on jotain, mikä lohduttaa, nostaa ja kantaa.

Erityisesti kappale Luotettava puhutteli tänään:

Eikä mun tarvitse ymmärtää
kun mä sinut tuntea saan.
Luulen on määränpää
enemmän kuin aavistankaan.
Uskon mut sinne vie luotettava tie
eikä mun tarvitse ymmärtää.

- Juha Tapio -

Laulut on joskus parhaita "saarnoja", olematta kuitenkaan saarnoja. Tuli niin hyvä mieli :) Kun yhdessä laulussa tuli kohta, jossa piano soi kauniisti, meidän vanhempien koirakin innostui urisemaan. Se on aina yhtä ihanaa kuunneltavaa, kun toinen laulaa sydämensä kyllyydestä. Ei esittääkseen muille vaan puhtaasta "laulamisen" ilosta.

Kysymyksiä Jumalalle

Jumala, tiedän, että olet todellinen. Mutta miksi välillä tuntuu että olet elämässäni vain hienoja sanoja, tai jotain hetkellisen innostuksen aikaansaamia ”uskonnollisia tunteita”. Kummatkin ovat ihan mukavia, mutta haihtuvat tuhkaksi hyvin äkkiä. Missä sinä olet minun arjessani, Jumala? Oletko enemmän kuin ne hienot hetket joskus? Missä olet silloin, kun sinua eniten tarvitsen, tämän tylsän ja harmaan arjen keskellä?

Tiedän, että olet siinä, joka hetki, vaikken sitä tajuaisikaan. Kuinka minä voisin elää jokaisen elämäni päivän sinun kanssasi, Jumala, jokaisen elämäni hetken yhteydessä sinuun, kuitenkaan menettämättä järkeäni ja kosketustani arkitodellisuuteen? Jumala, sinun todellisuutesi ja arki jota elän, ovat kaksi täysin erilaista maailmaa. Vai ovatko?

Jumala, ei kai uskonelämä voi olla tällaista hillitöntä heilahtelua, että välillä uppoudun pohtimaan jotain uskonasioita liikaakin, välillä taas mikään ei kiinnosta? Entä kaikki tämä puhe siitä, että pitäisi olla uskossa palava, mitä ihmettä se tarkoittaa? En minä ainakaan tahdo roihuta uskossani ja palaa loppuun. Mutta jos se tarkoittaa, että saa palaa hiljalleen, tasaisesti, pienellä liekillä, niin sitä minä tahdon! Ja vaikka välillä "palavuus" hiipuisikin, niin sinä olet luvannut, että murtunutta ruokoa et muserra, etkä lampun hiipuvaa liekkiä sammuta. (Jes 42:3) Kiitos.


Mietin välillä vakavissani, mitä on terve ja tasapainoinen uskonelämä. Toisaalta tiedän, ettei pitäisi niin paljon miettiä, vaan yrittää elää...

Ulos maailmasta

Kiitos Nurkkalinnun postauksen, löysin linkin puheeseen, joka kannattaa ehdottomasti kuunnella!

Herra anna anteeksi kaikille meille, jotka olemme sokaisseet itsemme tällä maailmalla ja ajautuneet kauemmaksi sinusta. Älä päästä meitä koskaan juoksemaan pois luotasi, vaan vedä meidät lähellesi aina uudelleen. Tarvitsemme sinua. Sinä olet ainoa todellinen, elävä Jumala. Amen.

Alfakurssille?

Vaikka olen ollut kristitty ja uskossa melkeinpä koko ikäni, niin kaipaan silti mahdollisuutta paneutua uskon perusasioihin. Olenkin harkinnut, että menisin jossain vaiheessa alfakurssille, joka on kaikille avoin kurssi kristinuskon perusasioista. Alfakurssi.fi -nettisivut eivät juuri nyt toimi, mutta poimin tämän jostain muualta netistä:

A= Avoin jokaiselle kristinuskon ja elämän peruskysymyksistä kiinnostuneelle
L = Luentoja ja hauskaa yhdessäoloa
F = Fanaattisuus ei kuulu Alfaan
A = Ateria, avoimuus, toinen toisista välittäminen

Kurssi on maksuton, mutta kurssikirja varmaankin maksaa muutaman euron. Ympäri Suomea eri seurakunnat järjestävät alfakursseja. Kursseja alkaa keväällä ja syksyllä ja oon ite ehkä menossa syksyllä.

Jos joku teistä kiinnostui, niin kannattaa ottaa selvää järjestetäänkö omalla paikkakunnalla alfakurssia. Se voi olla hyvä tapa tutustua kristinuskoon ja pohtia isoja kysymyksiä yhdessä muiden kanssa, avoimessa ilmapiirissä.

Onkohan lukijoissa muuten ketään, kellä olis kokemuksia kurssista?

Vaikka vuoret järkkyisivät...

Jes. 54:10

Tyhjyys

Toisinaan olo tuntuu niin tyhjältä. Juoksen päivästä toiseen, koitan täyttää velvollisuuteni, ansaita vähän vapaa-aikaa ja nauttia siitä. Olen välillä onnellinen ja elämä tuntuu olevan mallillaan. Silti jossain sydämessä kaihertaa omituinen tyhjyydentunne.

Kenties etsimme kaikki jatkuvasti jotain, mikä täyttäisi sydämemme kaipauksen. Haalimme itsellemme tavaraa ja ympärillemme ihmisiä, mutta tyhjyys ei täyty. Minä saatan toivoa itselleni jotain kivaa asiaa, vaikka jotain kivaa kirjaa, mutta sen saatuani tunnen pettymystä ja haluankin kohta taas jotain muuta. Tyhjyydentunne ja selittämätön kaipaus eivät täyty materialla.

Uskon, että vain Jumala, ääretön, hyvä ja rakastava voi täyttää sen tyhjyyden, joka on minun sydämessäni. Kuinka helppo se onkaan unohtaa.. Onneksi voin palata hänen luokseen koska tahansa, eikä Hänen edessään tarvitse esittää mitään. Tai ei voi esittää mitään, hän näkee kuitenkin lävitsemme :) Jeesus kutsuu luokseen meitä, tyhjiä ja rikkinäisiä astioita. Hän tahtoo vallata meidät uudestaan ja kokonaan...

Ohessa 1. säkeistö ja kertosäe Petrus Ahosen biisistä Valtaa minut taas:

Tämän tyhjän sydämen tuon jälleen eteesi.
Kaiken sinä tiedät, sillä näet lävitseni.
Hyväksyt minut kuitenkin, Jeesus.
Vaikka lankeaisin saisin tulla takaisin.

Herra valtaa minut taas
uudestaan ja kokonaan,
anna tulesi puhdistaa,
kaiken turhan saakoon se polttaa....

Kappale löytyy myös youtubesta, mutta en viitsinyt laittaa sitä tänne.