Uuden vuoden kynnyksellä

Huomenna otetaan uusi vuosi vastaa ja päästetään irti vanhasta. Vuosi 2011 jää muistoihin. Tosin en vielä tiedä, mitä tulen siitä muistamaan. Uuteen vuoteen 2012 tahdon astua rohkein mielin, käsi Jumalan kädessä, kohti tulevaisuuden haasteita.

Tämän Gungorin laulun sävelin haluan toivottaa teille Jumalan siunaamaa uutta vuotta!
Hän tekee meidät uudeksi!

'

(Gungorilta on myös laulu Dry Bones
)

Saan olla lapsi

Suo anteeksi, jos vaikutan epäkunnioittavalta, mutta välillä haluaisin vähän ojentaa sinua, Jumala. En ymmärrä sinun kasvatusmetodejasi. Miksi annat toisille niin paljon kipua, etteivät he jaksa sitä kantaa? Miksi annat joidenkin ihmisten käyttää väärin sinun nimeäsi?

Kuitenkin, hiljenen edessäsi. Mikä minä olen sanomaan, kuinka sinun tulisi kasvattaa lapsiasi? En ole isoäitisi enkä anoppisi, en edes äitisi. Ei minulla ole valtuuksia neuvoa sinua, Jumala. Olenhan itsekin vain lapsesi: pieni, avuton ja täysin sinusta riippuvainen.

Minä, joka haluaisin aina tietää kaiken ja hallita kaikkea...minä olen vain sinun lapsesi. Joskus on vaikeata suostua lapsen osaan. Mutta sinä, Jeesus olet sanonut näin: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta." Mark 9:14
ja näin: Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." Mark 10:15
Onko minulla siis vaihtoehtoja?

Oikeasti on turvallista olla Jumalan lapsi. Hän on hyvä isä, joka pitää huolen lapsistaan. Eikä tämä ole kuollut klisee, vaan elävää todellisuutta. Hän suojelee lapsiaan aina, eikä koskaan hylkäää. Silloinkin, kun hänen suojeluksensa näyttää pettävän, hän on meidän kanssamme. Kenties hän on kaikkein lähimpänä silloin, kun näyttää siltä, että hänen varjeleva kätensä on väistynyt elämämme yltä. Kenties hän on silloin kaikkein vahvimmin läsnä elämässämme, kun hän näyttää kokonaan kadonneen.

Lapsen asema tuo mukanaan myös oikeuksia. Ennen kaikkea se tuo mukanaan oikeuden olla avuton ja heikko, täysin riippuvainen taivaallisesta Isästä. Minun ei tarvitse hallita kaikkea, hän hallitsee. Minun ei tarvitse tietää kaikkea, hän tietää. Se tuo minulle myös oikeuden luottaa Taivaan Isän antavan minulle kaiken, mitä tarvitsen. Hänellä on avaimet kaikkiin aarrekammioihin. Minä en tarvitse niitä avaimia itselleni, vaan saan luottaa siihen, että Jumala tietää parhaiten, mitä kulloinkin tarvitsen. Voin kyllä pyytää ja vaatiakin asioita itselleni, mutta hänen vallassaan on se, mitä lopulta saan.

Rauhallista Joulua!

Kuvaan liittyvän laulun "Pieni liekki" voi kuunnella tästä. Ihana lapsen laulama versio :)

Löysin lisäksi vielä tämän laulun, jossa selviää, mikä on joulun salaisuus.

Näillä sävelillä tahdon toivottaa kaikille lukijoilleni
rauhallista ja siunattua
Vapahtajan syntymäjuhlaa!

Sillä lapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille.
Hän kantaa valtaa harteillaan, hänen nimensä on Ihmeellinen Neuvontuoja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen Isä, Rauhan Ruhtinas.
Jes 9:6

(Tämä blogi hiljenee nyt joulunviettoon!)

Rahaa, joulurahaa, muista jouluna kuluttaa...

Juuri nyt, kun toivotellaan toisillemme joulun rauhaa ja iloa, ovat ihmiset stressaantuneempia, kiireisempiä ja väsyneempiä kuin koskaan. Tai ainakin minä olen hyvin kiireinen ja väsynyt juuri nyt joulun alla. Se kuulostaa jotenkin nurinkuriselta.

Jouluna oikein korostuu se, mitä meiltä puuttuu. "Hyvinvoivassa", ja kulutukseen perustuvassa maailmassa me olemme kadottaneet jotain olennaista. Missä on kiireettömyys, läheisyys, lämpö? Rauha? Kaiken pitäisi voida olla rahalla ostettavissa. Hyvän omaatunnonkin pitäisi olla kaupan. Sen, jolla on eniten rahaa, pitäisi olla kaikkein onnellisin.

Raha ja rauha. Vain yksi pieni kirjain erottaa ne toisistaan. Kumpi on hallinnut minua tänä(kin) jouluaikana? Kumpi on ohjannut tekemisiäni, kumman ääntä olen kuunnellut?

Selitykset käyvät turhiksi. Olen kumartunut jälleen rahan edessä. Olen häpämättömästi uhrannut aikani kuluttamiseen, stressaamiseen ja kiireeseen, sen sijaan, että olisin pyhittänyt tämän joulunalusajan rauhan etsimiseen ja vaalimiseen, sekä lähimmäisteni rakastamiseen. Olen unohtanut rauhan. Olenko kadottanut sen lopullisesti?

Entä jos todellinen rauha onkin vain kuiskauksen päässä? Entä jos se on aivan vieressä, suljetun oven takana ja vain odottaa pääsyä sisään? Joulun rauha. Jokapäiväinen rauha. Rauha, joka kestää lujana, kun kaikki muu hajoaa. Rauha, joka seuraa minua ikuisuuden verhon taakse, yli kuoleman rajan. Voiko olla niin, että rauha ei ole kaukana jossain, vaan juuri tässä, kun sydämeni huokaa sinun nimeäsi, Jeesus.

Mikä tämä rauha on, joka on kanssani ihmisvilinässä, liikennevaloissa, koulunpenkillä ja silloinkin kun istun koneeni ääressä kirjoittamassa? Mikä tämä rauha on?

Tämä on se rauha, jonka jokainen voi saada, kun hänet on sovitettu Jumalan kanssa, kun hänellä on rauha itse Pyhän Jumalan kanssa. Kun on saanut anteeksi, kun synnit on pyyhitty pois, Jeesuksen ristinkuoleman tähden. Silloin saa syntyä Jumalan lapseksi, saa olla vain Hänen omansa. Eikä mikään, mikään, ei mikään voi silloin erottaa sinua Jumalan rakkaudesta. Hänestä itsestään.

Haluan vielä toivottaa:

"Rauhaa, joulurauhaa, muistakaa joulunne pyhittää"

Varkaiden joulu

Olen tänä vuonna seurannut svt:n joulukalenteria, joka on Tjuvarnas Jul. Se sijoittuu 1800-luvun alkuun ja tarinan keskipisteessä on Kurre, taskuvaras, joka kuuluu pahamaineiseen Joululahjasieppaajien liigaan. Eräänä päivänä Kurren hökkelin ovella seisoo hylätty lapsi lappu kourassaan.

Joulukalenterin jaksot löytyvät svt:n nettisivuilta

Harmittaa, etten ymmärrä kaikkea. Tämä on kuitenkin huomattavasti mukavampi tapa harjoitella ruotsia kuin koulussa istuminen :)

Kiireitä

Joulun alla riittää puuhaa. Melkein toivon joulun jo olevan ohitse, niin, että voisi vain rentoutua kotona kaikessa rauhassa. Nyt olen viilettänyt paikasta toiseen tai yrittänyt lyhentää tekemättömien töiden listaa. Jotenkin on vaikeaa rauhoittua, kun mielessä kolkuttelee aina jokin asia, mikä pitäisi tehdä. Koulussakin olisi jaksettava käydä ahkerasti vielä pari viikkoa.

Joulun alla on myös hauskoja asioita, pikkujouluja ja muita "joulutilaisuuksia", konsertteja jne.Kauneimmat joululaulut jäävät ehkä tältä vuodelta väliin.. Vaikka päivät täytyy kivoista asioista, kaipaisin silti myös aikaa olla kotona itseni kanssa.

Olen ihan tyytyväinen, että syksyn alussa luovuin lemmikkilinnuistani, vaikka se ei ollut helppo päätös. Ei minulla olisi ollut niille aikaa. Välillä tuntuu, ettei minulla ole aikaa hoitaa edes itseäni.

Niin, missä on hiljentyminen ja rauhoittuminen, jonka pitäisi kuulua joulua edeltävään aikaan? Täällä ei ole näkynyt kumpaakaan. Olenkohan taas unohtanut sen, mikä on tärkeintä? Niin, mikä se olikaan? Kunpa joulun todellinen sanoma saisi nousta esiin sieltä jostakin minne se on sysätty piiloon,

Tuli mieleeni taas joululaulu Me käymme joulun viettohon, jossa lauletaan mm.

"Vaan muistammeko lapsen sen, mi taivaisen tuo kirkkauden?"

"Suun ruoka, juoma, meno muu. Laps' hankeen hukkuu, unhoittuu."

Minusta tuo kuva hankeen hukkuvasta lapsesta on aina ollut jotenkin karmiva...kuitenkin laulun sanat ovat osuvat. Edelleen tämä laulu puhuttelee ja on ajankohtainen tässä kulutuskeskeisessä ajassa. Kunpa kiinnittäisin katseeni ja sydämeni siihen, mikä on tärkeää ja ikuisesti kestävää!


Sunausta joulun odotukseenne!


"Jeesus sinä tunnet heikkoutemme. Me vaellamme kylmin sydämin.
Jeesus tule itse voimaksemme ja anna henkes’ tulta lamppuihin."
Tahdon elää - Exit

Siunausta Suomelle!

Kuuntelen itsenäisyyspäivän kunniaksi Lasse Heikkilän Suomalaista messua. Onnistuin löytämään youtubesta kappaleen Eri tuuli
Suomalaisen messun lauluissa on jotain, mikä koskettaa syvältä.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Varauloskäynti

Lainasin kirjastosta ison pinon Pekka Simojoen levyjä ja Exitiä. Tykkään yleensäkin lauluista, joissa on puhuttelevia sanoituksia ja kauniita melodioita. Exitin kappaleet o>vat sopineet tämänhetkisiin mielentiloihin. Olen vähän kyllästynyt kuuntelemaan ylistyslauluja, joissa toistellaan samoja sanoja. Ja aina en saa kiinni esim. englanninkielisistä lauluista, tunteet ei tule mukana. Minun on tällä hetkellä helpompi yhtyä näihin Exitin ja Pekka Simojoen lauluihin, jotka on monet kuin ylistystä tai rukousta.

Sana "exit" tuo mieleeni vihreän, pimeässä loistavan valon, joka osoittaa, missä on varauloskäynti :)

Tässä on Exitin kappale Tahdon elää.
Tässä taas Anna-Mari Kaskisen sanoittama ja Pekka Simojoen säveltämäKatsokaa voittajaan. En tiedä kuka esittää. Parhaimpia suosikkeja ei netistä löydykään :).