keskiviikko 22. elokuuta 2012

Mitä tuleman pitää?

Olen jälleen tilanteessa, jossa en näe tietä edessäni. En ole edes varma siitä, onko edessäni tietä ollenkaan, vai kuljenko kohti raivaamatonta ryteikköä. Taaksepäin ei pääse, siis on mentävä kohti sitä, mikä on edessä. Oli se sitten mitä tahansa.

Olen iloinen siitä, että opinnot ovat vihdoin ohi ja tutkinto takataskussa. Oman alan kesätöiden saaminen oli suuri siunaus, mutta mitä seuraavaksi? Töitä toivottavasti, mutta kuinka niitä saisi? 

Kovin pitkälle tulevaisuuteen en edes uskaltaisi kurkistaa, mutta haluaisin nähdä edes askeleen verran, jotta tietäisin mihin olen astumassa. Edessä on kuitenkin vain pimeyttä, tutkimatonta tyhjyyttä.

Toisaalta, kuka tietää, vaikka syksy vielä toisi tullessaan kaikenlaista uutta ja kivaa? Olen ottanut riskin ja sopinut säännöllisiä menoja ja harrastuksia syksylle, vaikka en vielä tiedä töistäni ja aikatauluistani.

Aloitan syyskuussa koulun Jumalan kanssa: kerran viikossa hyvää (toivottavasti ei liian teoreettista) opetusta kristittynä elämisestä. Haluaisin antaa tuon ajan Jumalalle, jotta hän voisi muuttaa mua, ei kasvattaa tietomäärääni, vaan muuttaa mun sydäntä. Toivon, että jotain todellista ja kestävää  kasvua voisi tapahtua. Tahtoisin löytää kutsumukseni ja sen, millä tavalla haluan palvella seurakunnassani. Tällä hetkellä olen lähinnä ollut vain keittiöllä apuna, mutta en nauti siitä ja olen aika tumpelo. Rakastan kuitenkin seurakuntaani ja tahtoisin siunata sitä myös lahjoillani. Mitä ikinä ne sitten ovatkaan.

Nyt täytyy vain toivoa, että kun saan töitä, niin voisin neuvotella yhden illan vapaaksi, mikä tarkoittaisi siis yhtä vakioaamuvuoroa viikossa...mutta neuvottelu voi olla hieman vaikeaa, kun tulee uutena työpaikalle. Toisaalta Jumala voi järjestellä asioita, jos hän tahtoo :).
(Ensin tarvisin vaan sen työpaikan...)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti