Olen viime aikoina kirjoittanut paljon asioista, jotka ovat oikeastaan epäolennaisia elämäni kannalta. Olen pohtinut täällä asioita, jotka ovat kyllä tärkeitä ja pohtimisen arvoisia, mutta todelliset elämän ja kuoleman kysymykseni ovat muualla. En halua toistaiseksi edes avata niitä täällä julkisesti.
Sen verran voin sanoa, että minusta tuntuu nyt tänään siltä, että minua ikään kuin kuoritaan pikkuhiljaa. Jumala näkee asioiden ytimeen, vaikka minä käsittelen niitä usein vain pinnallisesti. Hän tietää, mistä todella puhun, kun puhun jostain mieltäni askarruttavasta asiasta, koska hän näkee pinnan alle.
Tahdon sanoa myös teille, blogini lukijat, tämän samalla kun kirjoitan itselleni: Jumala tuntee sydämemme paremmin kuin me itsekään ja hän tietää, mikä on todellinen ongelmamme, vaikka me itse emme näe sitä. Hän voi myös selvittää ongelmamme, ne vaikeimmatkin, jotka näyttävät siltä, että ne tuhoavat meidät.
Mitä jää, kun turha riisutaan?
Israelin Orwell-painajainen
5 päivää sitten
Mitä jää, kun turha riisutaan? Ehkä enää se, millä oikeasti on merkitystä. Jumala näkee ytimen, itse kuvittelemme tietävämme. Voisiko olla niin, että suostumalla riisuttavaksi, saa mahdollisuuden nähdä syvemmälle. Omaan elämään mahtuu juuri nyt paljon vaikeaa ja huomaan miten sitä kohottaa ääntään Jumalan suuntaan, että miksi?!! Kuitenkin oikein tapa olisi vain luottaa, kiittää kivusta ja antaa Jumalan kuljettaa suunnitelmansa mukaista reittiä eteenpäin. Ei meitä kiusata sairauksilla, taakoilla, vastoinkäymisillä. Salliessaan ne kohdallemme, Jumalla on valmiina myös ulospääsy tai valmistettuna riittävä vahvuus. Miksi se sitten on niin vaikeaa? Jos itse alkaisin riisua itsestäni ja elämästäni turhaa, se olisi kovinkin erilaista kuin se, että antaa Jumalalle luvan tehdä se omassa viisaudessaan ja huolenpidossaan.
VastaaPoistaMitä jää jäljelle?
Kauniisti sanottu, tinttarus. Voimia sinulle ja Jumalan huolenpitoa!
VastaaPoista