Jumalan johdatus

Elämä on joskus kuin suuri palapeli, jonka palat ovat sekaisin lattialla. En tiedä minkälainen kuva niistä pitäisi syntyä, niitä on aivan liikaa. En tiedä mikä pala liittyy mihinkin ja mitkä värit muodostavat kuvion. Tuntuu aivan toivottomalta ja tuhoon tuomitulta yritykseltä ryhtyä kokeilemaan yksitellen pala palalta mitkä kappaleet sopisivat yhteen. Paloja on aivan liian monta Silti minun on aloitettava kokeileminen yksitellen, sillä en voi tehdä muutakaan.

Uskon, että Jumala näkee kokonaisuuden, hänellä on käsissään valmis kappale minun sekavasta ja sotkuisesta palapelistäni. Siksi rukoilen, että Jumala johdattaisi minua ja auttaisi tämän elämän palapelin kokoamisessa. Minulla ei ole muuta toivoa kuin Hän. Rukoilen, että Jumala johdattaisi minut oikeaan opiskelupaikkaan, oikeaan työhön, oikeitten ihmisten pariin, oikeaan kaupunkiin ja johdattaisi oikean "taistelutoverin" elämääni.

Kun rukoilen Jumalan johdatusta johonkin asiaan, jään helposti vain lepäämään laakereillani ja odottamaan, että Jumala puuttuisi peliin ja näyttäisi minulle mitä pitäisi tehdä. Odotan, että hän lähettäisi minulle valmiin toimintasuunnitelman enkelipostina suoraan kotiovelleni. Ihmettelen, kun niin ei tapahdu, kun mitään ei tapahdu ja tuntuu kuin minun olisi yksin räpiköitävä eteenpäin ilman viisautta, ilman minkäänlaista johdatusta. Pelkään, että silloin kun en tiedä minne mennä, astun jotenkin harhaan ja joudun pois Jumalan suunnitelmasta ja johdatuksesta.

Sen sijaan, että kulkisin pimeässäkin eteenpäin oman maalaisjärkeni varassa, jään odottamaan jotain mystistä "johdatusta". Etten vaan astuisi harhaan. Kuitenkin, jos etsin Herraa, rakastan häntä ja turvaan häneen, en voi mennä vikaan, vaikka kulkisinkin hiukan "väärään suuntaan", sillä Jumala sanoo: "Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut." Room 8:28 (KR 33/38) Jumala siis johtaa kaiken lopulta minun parhaakseni, eikä minun tarvitse stressata siitä mitä pitäisi tehdä. Jos teen virheitä, nekin Jumala johtaa parhaakseni.

Entäpä jos Jumala ei haluakaan antaa minulle sitä kaipaamaani valmista toimintasuunnitelmaa? Kenties hän haluaakin että minä saan itse vaikuttaa oman elämäni suuntaan. Entä jos epävarmuus kuuluukin Jumalan lapsen elämään? Entä jos Jumala haluaa tehdä elämästäni jännittävän ja mielenkiintoisen seikkailun? Sillä mikä elämä se sellainen olisi, jossa tietäisin tarkalleen, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan.

Jumala käskee metä odottamaan häntä, "Odota Herraa. Ole luja ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa." Ps 27:14 Mitä se sitten tarkoittaa? Jos vain odotan tekemättä mitään, se on sama kuin en eläisi ollenkaan. Ehkä minun pitää jatkaa elämistä, vaikka odotankin Herraa. Ehkä minun pitää jatkaa kulkemista siihen suuntaan, minkä luulen olevan oikea, luottaa maalaisjärkeeni, valita suunta. Kyllä niitä tienviittoja sitten tulee matkan varrella vastaan.

Mitä on kulkea johdatuksessa?

Entä jos se ei olekaan sitä, että tiedän varmasti minne suuntaan pitäisi mennä? Entä jos johdatuksessa kulkeminen on elämistä jatkuvassa epävarmuudessa varmana siitä, että Jumala tietää, minne ollaan menossa.?