Tämän maailmanajan lopun tapahtumia
6 päivää sitten
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Blogista luopuminen
Olen aikeissa sittenkin lopettaa tämän blogin (ja muitakin).
Minusta tuntuu, että Jumala puhui minulle vakavasti otettavia asioita.
Odotan kyllä vielä vahvistusta.
Tahdon olla vapaa. Tahdon tuntea Jumalan oikeasti.
Olen kyllästynyt leikkimään uskonnollisessa
leikkikehässä Tahdon oikeasti elää uskoa todeksi.
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Riittääkö huokaus?
Eksyin esirukoussivustolle, jonne ihmiset voivat jättää rukousaiheitaan. Esirukousaiheiden virta on loputon. Hätää ja tuskaa on tässä maassa niin paljon, ettei sitä kykene käsittämään. Esirukouspyyntöjen aiheet ovat usein samankaltaisia, sairautta, hätää läheisistä jne.
Kun katsoo ympärilleen (eikä tarvitse katsoa edes kovin kauas), maailma on täynnä rukousaiheita. Tuskaa, surua, hätää, vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta, sairautta, ongelmia...lista on loputon.
Miten kohdata tämän maailman pahuus ja hätä, joka ihmisillä on?
Eräs tuttu sanoi jotenkin niin, että olisi parempi olla katsomatta/lukematta uutisia, koska huonoja uutisia on ihan liikaa ja niistä tulee vain huono olo. Ymmärrän hänen pointtinsa. Enhän minä voi vaikuttaa kuin oman pienen piirini asioihin ja mitä minua hyödyttää ikävä tieto, jolle en voi tehdä mitään. Paitsi että kristittynä voin aina rukoilla ja huutaa Jumalaa puuttumaan asioihin...
Kuitenkin esirukoussivuja lukiessani minusta alkoi tuntua siltä, että tässä on nyt ihan liikaa hätää, ihan liikaa ihmisiä. Samanlainen tunne tuli myös kuunnellessani joskus radiosta jotain esirukousohjelmaa. Jokaisen esirukousaiheen takana on todellisia ihmisiä ja todellista hätää...mutta kuinka rukoilla näiden puolesta?
Riittääkö huokaus?
Kun katsoo ympärilleen (eikä tarvitse katsoa edes kovin kauas), maailma on täynnä rukousaiheita. Tuskaa, surua, hätää, vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta, sairautta, ongelmia...lista on loputon.
Miten kohdata tämän maailman pahuus ja hätä, joka ihmisillä on?
Eräs tuttu sanoi jotenkin niin, että olisi parempi olla katsomatta/lukematta uutisia, koska huonoja uutisia on ihan liikaa ja niistä tulee vain huono olo. Ymmärrän hänen pointtinsa. Enhän minä voi vaikuttaa kuin oman pienen piirini asioihin ja mitä minua hyödyttää ikävä tieto, jolle en voi tehdä mitään. Paitsi että kristittynä voin aina rukoilla ja huutaa Jumalaa puuttumaan asioihin...
Kuitenkin esirukoussivuja lukiessani minusta alkoi tuntua siltä, että tässä on nyt ihan liikaa hätää, ihan liikaa ihmisiä. Samanlainen tunne tuli myös kuunnellessani joskus radiosta jotain esirukousohjelmaa. Jokaisen esirukousaiheen takana on todellisia ihmisiä ja todellista hätää...mutta kuinka rukoilla näiden puolesta?
Riittääkö huokaus?
maanantai 16. huhtikuuta 2012
"Tie on auki Jumalan luo."
Tänään ehtoollisella laulettiin laulua Veri Jeesuksen Lasse Heikkilän Tunturimessusta.
En tiedä mikä siinä on, mutta monet Lasse Heikkilän laulujen melodiat koskettavat jostain todella syvältä. Toki myös sanat ovat puhuttelevia. Rakastan Lasse Heikkilän Suomalaisen messun lauluja, niissä on jotain todella kaunista, surumielistä ja suomalaista.
Viime aikoina mielessä on soinut myös laulu, jota lapsuudessa kuunneltiin: Tuhkasta nousee aamu. Sen taisi esittää silloin Rene Laulajainen, mutta laulu on Pekka Salmisen säveltämä ja sanoittama. Nyt kun etsin niin löysin sen vain venäjäksi laulettuna youtubesta. Sanat ovat kauniit. Rikon varmaan tekijänoikeuksia jos laitan ne näkyviin...mutta laitan kuitenkin.
Lauluissa on jotain sellaista, mikä puhuttelee niin syvältä ja niin kokonaisvaltaisesti, ettei mikään saarna, puhe tai opetus siihen ikinä pysty.
En tiedä mikä siinä on, mutta monet Lasse Heikkilän laulujen melodiat koskettavat jostain todella syvältä. Toki myös sanat ovat puhuttelevia. Rakastan Lasse Heikkilän Suomalaisen messun lauluja, niissä on jotain todella kaunista, surumielistä ja suomalaista.
Viime aikoina mielessä on soinut myös laulu, jota lapsuudessa kuunneltiin: Tuhkasta nousee aamu. Sen taisi esittää silloin Rene Laulajainen, mutta laulu on Pekka Salmisen säveltämä ja sanoittama. Nyt kun etsin niin löysin sen vain venäjäksi laulettuna youtubesta. Sanat ovat kauniit. Rikon varmaan tekijänoikeuksia jos laitan ne näkyviin...mutta laitan kuitenkin.
Tuhkasta nousee aamu (Pekka Salminen)
"Moni tänään kulkee tietään itkien,
joskus kuolemaansa hiljaa etsien.
Tappioiden taakka murtaa sydämen,
avun huutoa vain kukaan kuule ei.
Valon kaipuu piinaa, tyyntyä ei voi.
Viha sielus ylle synkän varjon loi.
Apu ihmisten ei koskaan muuttaa voi,
nosta katsees elon raunioista pois!
Tuhkasta nousee aamu, aamu uus, ikuinen.
Tuhkasta nousee aamu, jos vain uskot Kristukseen.
Tuhkasta nousee aamu, aamu uus, ikuinen.
Tuhkasta nousee aamu rakkauden.
Rakkaus Herran poistaa tuskat sydämen,
anteeksantamuksen voima, tunnet sen.
Ylösnousemus sun sielus kohottaa,
taivaskodin kerran matkas saavuttaa.
Tuhkasta nousee aamu, aamu uus, ikuinen.
Tuhkasta nousee aamu, jos vain uskot Kristukseen.
Tuhkasta nousee aamu, aamu uus, ikuinen.
Tuhkasta nousee aamu rakkauden."
Säv. & San. Pekka Salminen
Lauluissa on jotain sellaista, mikä puhuttelee niin syvältä ja niin kokonaisvaltaisesti, ettei mikään saarna, puhe tai opetus siihen ikinä pysty.
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012
Hän ei ole enää täällä
Jeesus kuoli pitkäperjantaina. Hän kuoli ristillä sen vuoksi, mistä Jesaja jo satoja vuosia aiemmin profetoi, "Herra pani kaikkien meidän syntivelan hänen kannettavakseen." Jes 53:6 ja "Herra näki hyväksi, että hänet ruhjottiin, että hänet lävistettiin. Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi, hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, hän elää kauan ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan. Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon, ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet. Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet, heidän pahat tekonsa hän kantaa" Jes 53: 10-11
Jeesus "oli määrä haudata rikollisten joukkoon, mutta rikkaan haudassa hän sai leposijansa". Miltä opetuslapsista mahtoi tuntua kun Jeesus kuoli? Kun hänet vietiin pois ja haudattiin. Eiväthän he ymmärtäneet, ei kukaan voinut aavistaa, että näin oli tarkoitettu. Sitten kolmantena päivänä naiset, jotka olivat seuranneet Jeesusta viimeiseen saakka, tulivat haudalle voidellakseen hänet. Vaan mitä he kohtasivatkaan. Hauta oli tyhjä ja enkeli sanoi naisille: Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.Pekka Simojoki laulaa jossain laulussa:
Halleluja, tulkaa katsomaan
Hän ei ole enää täällä
Halleluja soikoon maailmaan:
Hän ylösnoussut on.
Jeesus ei ole enää haudassa, vaan hän elää tänäänkin :) Hän näkee sinut siinä tietokoneen ääressä ja uskon että hän hymyilee ja tahtoo puhua sinulle. Ehkä hän sanoo jotain sellaista kuin: "Minä olen tässä. Minä kuolin kerran, mutta nousin kuolleista ja nyt minä elän ja tahdon sinunkin elävän kanssani."
Ylösnousemisensa jälkeen Jeesus ilmestyi 40 päivän aikana opetuslapsilleen ja sitten nousi taivaaseen. Siellä hän istuu Isän oikealla puolella ja rukoilee puolestamme. Mutta Pyhän Hengen kautta Jumala on edelleen kanssamme täällä maan päällä. Ja eräänä päivänä Jeesus tulee kruunattuna kuninkaana takaisin.
Jeesus "oli määrä haudata rikollisten joukkoon, mutta rikkaan haudassa hän sai leposijansa". Miltä opetuslapsista mahtoi tuntua kun Jeesus kuoli? Kun hänet vietiin pois ja haudattiin. Eiväthän he ymmärtäneet, ei kukaan voinut aavistaa, että näin oli tarkoitettu. Sitten kolmantena päivänä naiset, jotka olivat seuranneet Jeesusta viimeiseen saakka, tulivat haudalle voidellakseen hänet. Vaan mitä he kohtasivatkaan. Hauta oli tyhjä ja enkeli sanoi naisille: Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista.Pekka Simojoki laulaa jossain laulussa:
Halleluja, tulkaa katsomaan
Hän ei ole enää täällä
Halleluja soikoon maailmaan:
Hän ylösnoussut on.
Jeesus ei ole enää haudassa, vaan hän elää tänäänkin :) Hän näkee sinut siinä tietokoneen ääressä ja uskon että hän hymyilee ja tahtoo puhua sinulle. Ehkä hän sanoo jotain sellaista kuin: "Minä olen tässä. Minä kuolin kerran, mutta nousin kuolleista ja nyt minä elän ja tahdon sinunkin elävän kanssani."
Ylösnousemisensa jälkeen Jeesus ilmestyi 40 päivän aikana opetuslapsilleen ja sitten nousi taivaaseen. Siellä hän istuu Isän oikealla puolella ja rukoilee puolestamme. Mutta Pyhän Hengen kautta Jumala on edelleen kanssamme täällä maan päällä. Ja eräänä päivänä Jeesus tulee kruunattuna kuninkaana takaisin.
perjantai 6. huhtikuuta 2012
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Olen kyllästynyt...
Olen kyllästynyt omaan uskonnollisuuteeni. Kyllä, juuri niin. Haluaisin eroon tästä runsaasta kaanaankielen sanavarastostani ja fariseuksen asenteesta, jota kannan painolastina. Olen väsynyt suorittamaan ja tuntemaan riittämättömyyttä, tuomitsemaan muita - ja ennen kaikkea itseäni.
Välillä on vaikea sietää omaa syntisyyttä ja sitä, että Hengen hedelmien (rakkaus, ilo, rauha jne) tilalla on vain "mätiä hedelmiä": vihaa, uskonnollista ylpeyttä ja itsekkyyttä.
Haluan tuntea elävän Jumalan, hänen rakkautensa ja armonsa koko syvyyden! Joskus olen melkein kade niille, jotka ovat tulleet uskoon ns. pystymetsästä. He saavat opetella kaiken alusta, ja Jumalan armo on usein heille kirkkaampana mielessä kuin minulla, joka olen koko ikäni pyörinyt uskovaisten piireissä.
Toisaalta olen kyllä kiitollinen uskovaisuuden suojelemasta lapsuudestani. Tai voiko uskovaisuus koskaan suojata kaikelta? Tunnistan elämässäni Jumalan johdatuksen, mutta silti hän ei varjele kaikelta. Syystä, jota en ymmärrä, hän antaa omiensa kohdata myös ikäviä asioita. Jossain kohti Raamattua sanotaan jotenkin niin, että hän antaa sateen (vai auringon?) niin hurskaille kuin jumalattomillekin. Vaan ehkä juuri se, että uskovilla on samanlaisia vaikeuksia, rakentaa yhteyttä ja tekee meistä aitoja ihmisiä. Ollaan ihmisiä ihmisten joukossa. Mitä siitäkin tulisi jos leijailtaisi aina jossain pilvitarhoissa, muiden ihmisten yläpuolella ja elämän kipujen ulottumattomissa?
***
Paitsi, että olen väsynyt omaan uskonnollisuuuteeni, olen ihan oikeasti tosi väsynyt. Kellojen siirto sai taas rytmit jotenkin sekaisin ja taas on tullut valvottua.
Välillä on vaikea sietää omaa syntisyyttä ja sitä, että Hengen hedelmien (rakkaus, ilo, rauha jne) tilalla on vain "mätiä hedelmiä": vihaa, uskonnollista ylpeyttä ja itsekkyyttä.
Haluan tuntea elävän Jumalan, hänen rakkautensa ja armonsa koko syvyyden! Joskus olen melkein kade niille, jotka ovat tulleet uskoon ns. pystymetsästä. He saavat opetella kaiken alusta, ja Jumalan armo on usein heille kirkkaampana mielessä kuin minulla, joka olen koko ikäni pyörinyt uskovaisten piireissä.
Toisaalta olen kyllä kiitollinen uskovaisuuden suojelemasta lapsuudestani. Tai voiko uskovaisuus koskaan suojata kaikelta? Tunnistan elämässäni Jumalan johdatuksen, mutta silti hän ei varjele kaikelta. Syystä, jota en ymmärrä, hän antaa omiensa kohdata myös ikäviä asioita. Jossain kohti Raamattua sanotaan jotenkin niin, että hän antaa sateen (vai auringon?) niin hurskaille kuin jumalattomillekin. Vaan ehkä juuri se, että uskovilla on samanlaisia vaikeuksia, rakentaa yhteyttä ja tekee meistä aitoja ihmisiä. Ollaan ihmisiä ihmisten joukossa. Mitä siitäkin tulisi jos leijailtaisi aina jossain pilvitarhoissa, muiden ihmisten yläpuolella ja elämän kipujen ulottumattomissa?
***
Paitsi, että olen väsynyt omaan uskonnollisuuuteeni, olen ihan oikeasti tosi väsynyt. Kellojen siirto sai taas rytmit jotenkin sekaisin ja taas on tullut valvottua.
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Blogin jatkosta
Eipä ihan onnistunut mun nettipaasto. Tai no, muutama viikko meni hyvin, mut nyt taas on tullut roikuttua netissä ja blogejakin luettua. Luovutan.
On ollut hyvä pitää taukoa myös blogista ja miettiä miksi tätä kirjoitan ja kannattaako jatkaa. Tämä blogi sitoo helposti minut tuhlaamaan koneen ääressä aikaa, jonka voisin käyttää niin paljon paremmin. Lisäksi pelkään, että kerron itsestäni liikaa blogissa.
Toisaalta bloggaus on myös antanut tosi paljon. Blogin kirjottaminen on ollut hauskaa ja osa kirjotuksista on sellaisia, joista olen itse saanut rohkaisua ja lohdutusta kun olen niitä myöhemmin lukenut. Eli kirjoittaminen kannattaa ainakin itseä varten.
Toisaalta, jos kirjoitan itseäni varten, niin eikö henkilökohtainen päiväkirja olisi parempi tapa jäsentää ajatuksia, kuin julkinen blogi? Kenties, mutta omia päiväkirjan tekstejä ei aina jaksa hioa niin järkeviksi. On ollut kiva kirjoittaa niin, että tietää jonkun myös lukevan, vaikka se rajoittaisikin kirjoittamista. Oon myös iloinnut kommenteista, joita omiin kirjoituksiin on tullut. Lisäksi olen törmännyt blogimaailmassa kivoihin blogeihin.
Joten ainakin toistaiseksi tämä blogi jatkaa elämää. Ei ehkä päivity niin usein, mutta kirjoittelen kun tuntuu siltä. Kuten tänään.
On ollut hyvä pitää taukoa myös blogista ja miettiä miksi tätä kirjoitan ja kannattaako jatkaa. Tämä blogi sitoo helposti minut tuhlaamaan koneen ääressä aikaa, jonka voisin käyttää niin paljon paremmin. Lisäksi pelkään, että kerron itsestäni liikaa blogissa.
Toisaalta bloggaus on myös antanut tosi paljon. Blogin kirjottaminen on ollut hauskaa ja osa kirjotuksista on sellaisia, joista olen itse saanut rohkaisua ja lohdutusta kun olen niitä myöhemmin lukenut. Eli kirjoittaminen kannattaa ainakin itseä varten.
Toisaalta, jos kirjoitan itseäni varten, niin eikö henkilökohtainen päiväkirja olisi parempi tapa jäsentää ajatuksia, kuin julkinen blogi? Kenties, mutta omia päiväkirjan tekstejä ei aina jaksa hioa niin järkeviksi. On ollut kiva kirjoittaa niin, että tietää jonkun myös lukevan, vaikka se rajoittaisikin kirjoittamista. Oon myös iloinnut kommenteista, joita omiin kirjoituksiin on tullut. Lisäksi olen törmännyt blogimaailmassa kivoihin blogeihin.
Joten ainakin toistaiseksi tämä blogi jatkaa elämää. Ei ehkä päivity niin usein, mutta kirjoittelen kun tuntuu siltä. Kuten tänään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
