Mua ei pelota...

Jossain vanhassa lastenlaulussa lauletaan "Mua ei pelota, mua ei pelota, kun kanssani on Jumala, mua ei pelota!" No, kyllä pieni ihminen silti pelkää välillä paljon, ja monia asioita. Jumala kuitenkin auttaa ja on läsnä pelkojen keskellä.

 Kaikki ihmiset joutuvat erilaisiin "taisteluihin" , ts. vaikeisiin tilanteisiin elämänsä aikana. Sanotaan, että kristityn elämään kuuluu myös hengellinen taistelu. Siitä kirjoittaminen on itselleni vaikeaa, koska en sitä ymmärrä ja se kuulostaa pelottavalta. Jotkin puheet ovat jättäneet vääristyneen mielikuvan Jumalasta ja hengellisestä taistelusta. Ikään kuin Jumala olisi lähettänyt meidät sotilaiksi maan päälle, aseenamme rukoukset, joilla meidän pitää voittaa maata viholliselta. Mutta eihän se niin ole! Tuollainen kuva Jumalasta on aika vääristynyt. Ei Jumala  luonut ihmistä sotimaan, vaan olemaan hänen lapsensa, lepäämään hänessä. Eikä rukous ole tarkoitettu joksikin sota-aseeksi, vaan sen kautta olemme yhteydessä Taivaalliseen Isäämme.

Toisaalta en voi kieltää, etteikö hengellinen maailma olisi todellinen...mutta yksi asia on tärkeä, nimittäin vaikka vielä kohtaamme taisteluja, niin voitto on jo saatu, ja voitto on Jumalan. Jeesuksen ristinkuolema avasi ihmiselle tien Jumalan yhteyteen: ihminen voi saada anteeksi ja syntyä Jumalan lapseksi. Ja kun ihminen on voittajan, Jumalan puolella, niin kuka voi olla häntä vastaan? Ei kukaan! Ei mikään voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Minua on useasti lohduttanut se kohta Raamatussa, jossa sanotaan, että Jeesus rukoilee meidän puolestamme! Silloin, kun "taistelu" on kova, enkä itse kykene rukoilemaan, minulla on kaikkien aikojen parhain esirukoilija, Jumalan Poika itse."Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala -- mutta hän julistaa vanhurskaaksi!Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus -- mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! Room 8:33-34

Kun pelkään, voin tietää, että Hän rukoilee. Hän on myös taivaallisen armeijan komentaja, Herran sotajoukon päällikkö. Kun puolellani on Jumalan koko sotajoukko,jota Jeesus komentaa, minulla ei ole mitään hätää. Vaikka "taistelut" kuinka riehuisivat, minä olen turvassa. Välillä Jumala antaa armossaan ikään kuin tuntea sen, että olen turvassa ja minun ympärilläni on enkeleitä. Jeesus on kylklä vierelläni koko ajan ja huoneeni on aina täynnä enkeleitä, mutta useimmiten sitä ei tule ajatelleeksi. Muutaman kerran pelätessäni olen tajunnut Jeesuksen ja taivaallisen sotajoukon läsnäolon. Se on lohduttanut.

Mitä tuleman pitää?

Olen jälleen tilanteessa, jossa en näe tietä edessäni. En ole edes varma siitä, onko edessäni tietä ollenkaan, vai kuljenko kohti raivaamatonta ryteikköä. Taaksepäin ei pääse, siis on mentävä kohti sitä, mikä on edessä. Oli se sitten mitä tahansa.

Olen iloinen siitä, että opinnot ovat vihdoin ohi ja tutkinto takataskussa. Oman alan kesätöiden saaminen oli suuri siunaus, mutta mitä seuraavaksi? Töitä toivottavasti, mutta kuinka niitä saisi? 

Kovin pitkälle tulevaisuuteen en edes uskaltaisi kurkistaa, mutta haluaisin nähdä edes askeleen verran, jotta tietäisin mihin olen astumassa. Edessä on kuitenkin vain pimeyttä, tutkimatonta tyhjyyttä.

Toisaalta, kuka tietää, vaikka syksy vielä toisi tullessaan kaikenlaista uutta ja kivaa? Olen ottanut riskin ja sopinut säännöllisiä menoja ja harrastuksia syksylle, vaikka en vielä tiedä töistäni ja aikatauluistani.

Aloitan syyskuussa koulun Jumalan kanssa: kerran viikossa hyvää (toivottavasti ei liian teoreettista) opetusta kristittynä elämisestä. Haluaisin antaa tuon ajan Jumalalle, jotta hän voisi muuttaa mua, ei kasvattaa tietomäärääni, vaan muuttaa mun sydäntä. Toivon, että jotain todellista ja kestävää  kasvua voisi tapahtua. Tahtoisin löytää kutsumukseni ja sen, millä tavalla haluan palvella seurakunnassani. Tällä hetkellä olen lähinnä ollut vain keittiöllä apuna, mutta en nauti siitä ja olen aika tumpelo. Rakastan kuitenkin seurakuntaani ja tahtoisin siunata sitä myös lahjoillani. Mitä ikinä ne sitten ovatkaan.

Nyt täytyy vain toivoa, että kun saan töitä, niin voisin neuvotella yhden illan vapaaksi, mikä tarkoittaisi siis yhtä vakioaamuvuoroa viikossa...mutta neuvottelu voi olla hieman vaikeaa, kun tulee uutena työpaikalle. Toisaalta Jumala voi järjestellä asioita, jos hän tahtoo :).
(Ensin tarvisin vaan sen työpaikan...)