Raamatun sana avaa silmäni.

Minulla on ollut viime aikoina taas tyhjä olo ja olen miettinyt mistä se johtuu. Kuitenkin kun (piiitkästä aikaa) avasin raamatun, jokin sisälläni alkoi sykkiä elämää, joskin vaimeasti.

Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: "Mikä käsky on kaikkein tärkein?" Jeesus vastasi: "Tärkein on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.' Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Näitä suurempaa käskyä ei ole." Mark 12:28-31

Tämä raamatunkohta ikään kuin testaa minua kun luen sen, ja joka kerta reputan testin. Olen käyttänyt aikani niin turhiin asioihin. Rakkauden sijasta tunnen olevani täynnä välinpitämättömyyttä, kylmyyttä ja itsekkyyttä. Olen kärkäs arvostelemaan muita, mutta niin helposti tulen sokeaksi sille, mitä omassa sydämessäni on.

Raamatun sana kuitenkin näyttää minulle oman sydämeni, kuin peilistä. Pyhä Henki riisuu tekopyhyyden naamareita ja Jumalan sana tuo minut valoon. Voin kuvitella olevani varsin hyvä ihminen niin kauan, kun pysyttelen pimeässä, mutta valossa näen paremmin. Silloin tajuan, että tarvitsen kipeästi armoa ja Jeesusta.

Tarvitsen aina uudestaan sitä, että Raamatun sana herättelee minua. Niin helposti sorrun ulkokultaisuuteen, tekopyhyyteen, synnin kätkemiseen, itsekkyyteni hyväksymiseen. Tarvitsen sitä, että Pyhä Henki jatkuvasti näyttää minun oman sydämeni tilan ja vie minut turvautumaan Jeesuksen ristinkuolemaan ja armoon. Niin helposti lähtee luisumaan väärille urille.

Herra on antanut täydellisen lain, se virvoittaa mielen. Herran ohjeet ovat luotettavat, ne neuvovat taitamatonta. Herran käskyt ovat oikeat, ne ilahduttavat sydämen. Herran määräykset ovat kirkkaat, ne avaavat silmäni näkemään. Herran sana on puhdas ja aito, se pysyy iäti. Herran säädökset ovat lujat, ne ovat oikeita kaikki. Ps 19:7-9