Jumala loi meidät elämään ja liikkumaan, ei istumaan tuntikausia paikoillaan koneen ääressä. Siitä ei ole seurauksena kuin niska- ja hartiasärkyä ja pahaa mieltä. Liikkumisesta taas tulee hyvä mieli :) Miten sen sais taottua tähän kovaan kaaliin, että liikkuminen kannattaa ja on hauskaa. Olen kiitollinen ystävistä, jotka jaksavat näinkin laiskaa sohvaperunaa pyytää mukaan pelailemaan ja kannustaa mokailuista huolimatta.
Ja kiitos Jeesus jalkapallosta :)
* * *
Asiasta kukkaruukkuun, olen jälleen joutunut toteamaan, että katkeruus on pahimmanlaatuista myrkkyä. Raamatussa varoitetaan näin: Pitäkää huoli siitä, ettei yksikään hukkaa Jumalan armoa eikä mikään katkeruuden verso pääse kasvamaan ja tuottamaan turmiota, sillä yksikin sellainen saastuttaa monet. Hepr. 12:15 Olen saanut kokea todeksi yhä uudestaan ja uudestaan, että katkeruus "tuottaa turmiota" ja "yksikin sellainen saastuttaa monet".
En voi kätkeä katkeruuttani, pientäkään sellaista (jos katkeruutta voi mitata), vaan se myrkyttää suhteeni ihmisiin ja leviää myös muihin ihmisiin lähelläni, kuin syöpä...kuin nopeasti itävä rikkaruoho. Tarkoitan tällä sitä, että jos minulla on katkera ja negatiivinen asenne jotain asiaa tai jotakuta ihmistä kohtaan, niin se katkera asenne tarttuu. Vaikka en tahtoisikaan sitä tartuttaa. Katkeruus peittää alleen kaiken hyvän ja helposti siitä tulee noidankehä, jota on vaikea murtaa.
Mikä on ratkaisu? Antaa anteeksi? Mutta kuinka voi antaa anteeksi? Kysymys, joka jokaisen on kai joskus kohdattava. Huono puoli on se, että Jumalan armahtamalla kristityllä ei ole varaa olla armahtamatta muita (Lue vertaus armottomasta palvelijasta Matt 18:21-35). Auts.
Herra armahda minua, että voisin armahtaa muita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti