En tajua synnin vakavuutta. Kuvittelen jotenkin, että jos teen väärin, voin aina pyytää anteeksi ja se korjaa kaiken. En tajua, että synnillä on seurauksensa, joista minä ja läheiseni joudumme kärsimään.
Luulen, että voin leikkiä joillain asioilla, synnillä, mutta se on vaarallisempaa kuin leikkiä tulella puuvillatehtaassa. Oletteko nähneet BBC:n tv-sarjan North & South? Siinä aika alussa on kohta, jossa puuvillatehtaan omistaja pahoinpitelee työntekijänsä, kun näkee työntekijän tupakka kädessä tehtaassa. Järjetön väkivalta saa katsojan raivostumaan. Myöhemmin katsoja tajuaa, kuinka herkästi syttyvää ilmassa leijaileva puuvillapöly on ja että koko tehdas työntekijöineen olisi voinut palaa yhdessä hetkessä.
Väkivalta ei ollut oikein, enkä tahdo puolustaa sitä. Mutta jossain mielessä me elämme kuin tuo työntekijä, joka meinasi tehdä tulen puuvillatehtaassa. Mekin leikimme synnillä, kuin tulella, emmekä tajua vaaraa. Onneksi Jumala ei pahoinpitele ketään.
Tosin kun tuomiopäivä tulee, hänen oikeudenmukainen tuomionsa on niin kauhea, että ihmiset huutavat vuorille ja kallioille
"Kaatukaa päällemme, kätkekää meidät valtaistuimella istuvan katseelta ja Karitsan vihalta! Heidän vihansa suuri päivä on tullut -- kuka voi sen kestää?" Ilm 6:16-17
Ja kukaan ei voi sitä kestää. Kuitenkin seuraavassa luvussa ilmestyskirja kertoo pelastettujen joukosta:
Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa ja huusivat kovalla äänellä: -- Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hän, joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa! Ilm 7:9-10
Keitä he olivat, jotka eivät pelänneet vaan iloitsivat? Luku jatkuu
Yksi vanhimmista kysyi minulta: "Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?" Minä vastasin: "Herra, sinä sen tiedät." Hän sanoi minulle: -- Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Ilm 7:13-14
Ilmestykirja vilisee näitä ilmauksia, joista on tullut kaanaankieltä ainakin meille "uskovaisten kotien lapsille". Jossain laulussakin lauletaan, että "Karitsan veressä valkaisin vaatteeni". Mitä ihmettä se tarkoittaa? Onko se vain kaunis runollinen lause, vai mitä se merkitsee käytännössä?
Luulen, että se kuvaa sitä, että Jeesus (Karitsa) on kuollut ristillä (uhrattu), ottaen päälleen meidän syntimme. Vuodattamalla verensä hän on lunastanut meidät vapaaksi kuolemasta. "Synnin palkka on kuolema" Room 6:23, ja Jeesus kärsi sen kuoleman meidän puolestamme. Nyt jokainen, joka uskoo Jeesukseen, huutaa apua häneltä, pelastuu kuolemalta ja tuomiolta ja saa lahjaksi ikuisen elämän. Room 6:23 jatkuu vielä: "mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme".
Minä aavistelen, mitä jotkut evankeliumin kliseet tarkoittavat, mutta kaipaisin silti ihan käytännön opetusta siitä, tai jotain kaanaankielen käännöskurssia. Mitä tarkalleen tarkoittaa pestä ja valkaista vaatteet Karitsan veressä? Ja miksi juuri tällaista kielikuvaa on käytetty?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti