On helpottavaa tietää, että ovi Jumalan luokse on aina avoinna. Itseasiassa Jumala seisoo sen oven ulkopuolella, odottaa ja tähyilee meitä. Kun hän näkee meidät kaukana tulossa, hän heltyy pinkaisee juoksuun ja sulkee meidät syliinsä ja vie meidät kotiinsa. (Luuk 15:11-32)
Niin helposti ajaudun kauemmaksi Herrastani, elän vain itseäni varten, kiinnyn syntiin ja pakenen Jumalaa. Jossain vaiheessa tajuan mitä on tapahtunut ja tajuan, etten selviä ilman häntä. Jostain syystä on kuitenkin vaikea palata takaisin. Kunpa vain muistaisin sen, että Jumala rakastaa minua, eikä hylkää, vaan odottaa, että tulisin hänen luoksensa rehellisenä omana itsenäni. Odottaa, että toisin kaikki syntini peittelemättä hänen eteensä, jotta hän voisi puhdistaa minut. Odottaa, että toisin koko sydämeni, kaikki tunteeni tai tunteettomuuteni.
Jumala kaipaa kuulla meidän ääntämme. Hän kaipaa sitä, että puramme hänelle sydämemme, kipeätkin tunteet. Hän tietää kaiken mitä meissä on, mutta hän tahtoo, että me itse kerromme hänelle miltä meistä tuntuu ja mitä ajattelemme. Hän tahtoo myös vastata ja puhua meille Raamatun kautta. Toisin sanoen, Jumala haluaa että jaamme elämämme hänen kanssaan ja hänkin on valmis jakamaan elämänsä meidän kanssamme.
Hän tahtoo olla meille Herra ja Jumala. Hän tahtoo näyttää kuka hän on. Jos todella ymmärtäisin kuka hän on, elämäni muuttuisi. En kirjoittaisi näitä kliseitä. Todennäköisesti sisimpäni valtaisi pyhä pelko ja painuisin polvilleni tai en ainakaan voisi seistä hänen edessään.
Hän on Pyhä. Maailmankaikkeuden kuningas. Luoja. Ainoa Jumala. Hänellä on kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Hän on täydellisen oikeudenmukainen, kiivas ja rakastava. Hän on Herra Sebaot, sotajoukkojen Jumala, joka taistelee oikeuden puolesta. Hän on ristiinnaulittu messias, joka otti päälleen minun syntini, ja kärsi rangaistuksen, jotta minulla olisi rauha. Hän on ylösnoussut ruhtinas. Hän on kansojen tuomari, joka kerran tulee takaisin langettamaan oikeudenmukaiset tuomiot. Hän on yksi ja ainoa, pyhä, kolmiyhteinen Jumala, josta Raamattu ilmoittaa. Isä, Poika, Pyhä Henki.
Loppuun vielä vanha Bass'n Helenin biisi tämän hetken fiiliksistä.
"Herra johda vaikka, mun tieni kulkis minne.
Johda silloinkin, kun en jaksa yrittää.
Silloin kun mä heikko oon
johdatukses jatkukoon.
Koko elämän sun käsiisi jätän"
Bass'n Helen - Taisteluni
Israelin Orwell-painajainen
5 päivää sitten
Ompa rohkaiseva ja ihana tuo ajatus, että Jumala ei hylkää koskaan. Monesti on sellainen olo, kun on tehnyt syntiä ja jättänyt rukouksen väliin, ettei omassa saastaisuudessaan ole pääsyä Jumalan luo. Ei se taida ihan niinkään mennä. Kannustavaa on myös ajatella, että armo ei pakota ketään tekemään hyvää, vaan on kannustavaa ja inspiroivaa toimia Jumalan tahdon mukaisesti.
VastaaPoistaNiin, eihän meillä ole pääsyä Jumalan luo syntisinä, Jumalan eteen pääsee vain puhdas ja pyhä. Mutta ilman Jeesuksen ristinkuolemaa Jumalan luokse ei pääse kukaan. Kukaan ei ole pyhä, vaan ollaan kaikki syntisiä, mutta Jeesuksen kuoleman tähden "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä pelastuu". Kun huudetaan apua Jumalalta (tajutaan olevamme syntisiä ja tunnustetaan syntimme, uskotaan evankeliumi, että Jeesus on kärsinyt rangaistuksen meidän synneistä) Jumala näkee meidät sovitettuina, puhtaina ja pyhinä. (olipas taas Kaanaankieltä, sorry!)
VastaaPoistaOn tosiaan ihana ajatus, että Jumala ei hylkää, ei koskaan menetä toivoaan, vaan odottaa ja ikävöi meitä. Ja ovi hänen luokseen on aina avoinna. Jeesus itse sanoo: "Ja sitä, joka minun luokseni tulee, minä en heitä pois".
Kiva muuten kun oot jaksanut lukea mun blogia ja kommentoida :)