Katsoin tänään kaksi kaksi Jane Austenin kirjojen pohjalta tehtyä elokuvaa. Viisasteleva sydän (2007) ja Mansfield Park (1999) youtubesta. Molemmat olivat viihdyttäviä, hyvin tehtyjä, niissä oli hyvät näyttelijät ja nautin elokuvista. Kuitenkin, jälkeenpäin tuli tyhjä ja tylsä olo ja mietin, että päivän olisi voinut käyttää paremminkin.
Kuinkakohan monta kertaa olen miettinyt samaa? Silti löydän itseni yhä uudelleen koneen äärestä, katsomasta jotain turhaa leffaa tai tuhlaamasta aikaani netissä. En tahdo tätä. Tahdon nauttia todellisesta elämästä ja oppia kantamaan vastuuta taloudenhoidostani. En tahdo elää jossain haavemaailmassa tai sadussa, tahdon elää tätä hetkeä täysillä nauttien siitä.
Koskaan kukaan ei ole minulle opettanut, että tv:n, elokuvien tms. katselu olisi syntiä. Kuitenkin olen alkanut miettiä asiaa uudestaan. Mitä hyvää elokuvat antavat minulle? Viihdykettä hetkeksi, hyviä fiiliksiä ja mikä tärkeintä, pakopaikan arjesta. Eihän siinä ole mitään pahaa? Jotkut leffat jopa saavat ajattelemaan asioita. Mitä väliä, vaikka niillä onkin hiukan huonoja sivuvaikutuksia - kuten se, että ne vaikuttavat salakavalasti ajatusmaailmaani- , kun edut ovat näin valtaisat.
Samalla tavoin voisin sanoa, että kirjat ovat pahasta, koska nekin antavat viihdykettä hetkeksi, hyviä fiiliksiä, pakopaikan arjesta ja nekin vaikuttavat ajatusmaailmaani. Niin, jos oikein pitkälle mennään, niin oikeastaan kaikesta viihteestä voisi sanoa, että sen on pahasta. Mitä muuta tarkoitusta viihde palvelee, kuin ihmisen itsekkyyttä, ahneutta, nautinnonhalua?
Samaan aikaan, kun istun elokuvateatterin pehmustetuilla istuimilla ja napostelen sokeria, joku jossain kärsii, koska hänellä ei ole tarpeeksi ravintoa pysyäkseen hengissä. Enhän minä voi suoraan vaikuttaa ja mennä antamaan hänelle ruokaa, mutta silti, kuinka voin olla niin välinpitämätön ja itsekäs ja pitää halpana kaikkea sitä hyvää ja tätä hyvinvointia mitä Jumalalta olen saanut. Aivan kuin se olisi itsestäänselvyys.
Paul Washer kysyy oheisessa videonpätkässä: "When was the last time you enjoyed a glass of water? We can't enjoy a glass of water because of all the artificial things that have been given to us. The coca colas, and the soft drinks and everything else. We are so taken away by what God has not given us, so we can't enjoy what he has given us."
Katsottuani koko illan elokuvia, jotka eivät siis todellakaan olleet mitään HC-kamaa, vaan kaikille sallittuja, voin todeta, etteivät ne ainakaan vieneet minua lähemmäksi Jumalaa, tai auttaneet minua elämään elämääni. Pikemminkin ne tekivät minut vieraammiksi tälle elämälle, jota nyt elän. En osaa nauttia tästä tavallisesta elämästäni ja arvostaa niitä ihania asioita, joita Jumala on mulle antanut. Pakenen valhemaailmaan, jota ei oikeasti ole olemassakaan.
Pitäisikö sitten kaikki mielikuvitus tappaa, luovuus tuhota ja repiä molemmat irti juurineen?
Israelin Orwell-painajainen
5 päivää sitten
Minullekin tulee välillä syyllinen olo siitä, että tuhlaan aikaani epäkehittäviin ja lopulta aika merkityksettömiin asioihin, kun saman ajan voisi käyttää vaikka mihin hyödylliseen. En muista suurinta osaa elokuvista, joita olen nähnyt elämäni aikana, enkä ole kokenut oppineeni niistä (en ainakaan suurimmasta osasta) mitään. Ne huvittivat vain hetken ja kuluttivat aikaa, siinä se. Usein käy myös niin, että television ääreen on tosi helppo unohtua, istua ja tuijottaa vain ruutua tekemittä mitään, vaikkei sieltä tulisikaan mitään mielenkiintoista. Kun televisio on kiinni, ei tule ikinä mieleenkään istua noin passiivisena.
VastaaPoistaItse en kuitenkaan ajattele elokuvien katselemista välttämättä pahaksi asiaksi, sillä periaatteessa voihan olla niitä hyviä ja kehittäviäkin elokuvia (ja miten elokuvat eroaa kirjoista?).
Olen kuitenkin sitä mieltä, että elämä voisi olla paljon täyteläisempää ja rikkaampaa ilman niitä ylimääräisiä elokuvia, joita viihdeteollisuus meille syöttää (ja niitä arvoja ja asenteita joita se yrittää syöttää siinä mukana). Ehkä niitä elokuvia, joita katsoo kannattaa vain suodattaa, ja koko harrastusta pitää kohtuullisuuden rajoissa. Tai sitten voi yrittää pitää elokuvalakkoa jonkin aikaa ja sitten tarkastella omaa elämää siinä aikana, että muuttuuko elämä paremmaksi.
Todellisuudesta pakeneminen on kuitenkin niin vaikea asia, että minun on sitten vaikea määritellä missä kulkee se todellisen elämän ja fantasian raja. Ihmisiä, jotkaa pyrkivät pakenemaan tätä maailmaa kutsutaan eskapisteiksi. Todellisuutta voi paeta esimerkiksi elokuvien ja kirjojen lisäksi myös musiikin, kuvataiteen, käsitöiden, urheilun, muodin, tietokonepelien, netin, roolipelaamisen, liiallisen työn ja vaikka päihteiden kautta. Todellisuutta voi paeta myös sellaisten luonnollisten toimintojen, kuten syömisen, nukkumisen ja seksin väärinkäytöllä. Jotenkin minusta tuntuu, että kaikki me ihmiset pakenemme omalla tavallaan tätä "todellisuutta". Ja mikä se "todellisuus" sitten on? Jos esimerkiksi leipoo pullia, niin onko se sitä todellista elämää, vai yrittääkö ihminen vain paeta elämää mieluisalla harrastuksella ja makeilla pullilla? Jos maalaa taulua/ neuloo/ kirjoittaa kirjoitelmia/ pohtii uskonnollisia asioita, niin onko se sitä oikeaa elämää vai pakenemista?
Ehkä se todellisuudesta pakeneminen tapahtuu vasta silloin kun väärinkäyttää näitä asioita, eikä aina niitä harrastaessa. Elämä olisi tylsää ilman mielikuvitusta ja luovuutta, ja se erottaakin meidät eläimistä. Mielenterveydenkin kannalta välillä on hyvä rentoutua ja nauttia elämästä, eikä aina tarvitse olla koneen tavoin mahdollisimman tehokas.
Paul Washerin huomio on hyvin osuva. Nykyään kaikessa täyty mennä liiallisuuksiin, ja ihmisille uskotellaan, että hän ei ole tarpeeksi onnellinen / ei saa tarpeeksi nautintoa, jos ei osta sitä, tee tätä...Todellisuudessa kuitenkin kaikki tuollaiset roskaruoat muuttaa makuhavaintoja niin, ettei se luonnollinen ja terveellinen enää maistu, eikä ihminen osaa enää nauttia elämän siunauksista, vaan aina on saatva lisää. Saman voi sanoa monesta muustakin nykyajan ilmiöstä.
Viisaita ajatuksia. Totta, että on vaikea määritellä milloin pakenee todellisuutta...nää mun uskonnolliset pohdinnatkin on varmaan jonkinlaista pakoa todellisuudesta. Eikä elokuvat ole välttämättä sen huonompi/parempi tapa paeta. Kiva kun kommentoit :)
VastaaPoista