torstai 27. tammikuuta 2011

Minut on kutsuttu rakastamaan

Toivon usein, että en olisi avannut suutani ollenkaan. Jeesuksen sanat: "Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu" pitävät totisesti paikkansa ja kaikesta päätellen sydämeni on täynnä ikäviä asioita. Luulen, että se, mitä sydämessä on, näkyy ulospäin tekoina, mutta myös puheena.

Joskus on rakkautta olla hiljaa ja vaieta, eikä ryhtyä inttämään vastaan. Joskus on rakkautta kuunnella, vaikka voisi päteä tiedoillaan. Joskus on rakkautta keskittyä asian sijasta ihmiseen, joka asiaa esittää. Sen sijaan, että tyrmäisi hänen mielipiteensä on rakkautta hyväksyä ihminen mielipiteineen kaikkineen.

Ja rakkaus-sanan tilalle voisi aivan hyvin vaihtaa sanan viisaus. Tällä yritän sanoa, että yleensä väittelyn voittamista tärkeämpää on rakastaa ihmistä, jonka kanssa on eri mieltä ja hyväksyä hänet mielipiteineen.

Viime aikoina mielessäni ovat olleet Jaakobin kirjeen sanat
Kuka teistä on viisas ja ymmärtäväinen? Esittäköön hän osoitukseksi hyvästä vaelluksesta tekonsa, sävyisästi, niin kuin viisas tekee. Mutta jos teidän sydäntänne hallitsee katkera kateus ja riidanhalu, älkää vastoin totuutta kerskuko kuvitellulla viisaudellanne. Sellainen ei ole ylhäältä tulevaa viisautta, vaan maallista, ihmisistä tulevaa, pahojen henkien viisautta. Sillä siellä, missä kateus ja riidanhalu vallitsevat, on myös hillittömyyttä ja kaikenlaista pahaa. Mutta ylhäältä tuleva viisaus on puhdasta ja pyhää, ja niin se myös rakentaa rauhaa, se on lempeää ja sopuisaa, täynnä armahtavaisuutta ja hyviä hedelmiä, se on tasapuolista ja teeskentelemätöntä. Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka rauhaa rakentavat Jaak 3:13-18
Kuinka usein unohdankaan, että meidät kristityt on kutsuttu rauhanrakentajiksi, ei riidankylväjiksi.

Luulen, että Jumala on kutsunut minut rakastamaan muita ihmisiä, elämään heidän rinnallaan samanlaisena kuin he. Luulen, että minua ei ole kutsuttu vakuuttamaan ketään kristinuskon paremmuudesta...ei, sillä palvelen elävää Jumalaa, joka kykenee kyllä itse puolustamaan kunniaansa. Ehkäpä minun tehtäväni on elää yhteydessä Jumalaan, palvoa häntä elämälläni, rukoilla ympärilläni olevien ihmisten puolesta ja elää heidän rinnallaan tehden sitä, mitä Jumala kulloinkin tahtoo minun tekevän. Voisiko se olla niin yksinkertaista?

Entäpä lähetyskäsky? Voisiko sekin tulla parhaiten täytetyksi elämässäni jos elän lähellä Jumalaa? Kenties Jumalan valtakunta menee parhaiten eteenpäin minun kohdallani, kun minä itse suostun osaksi sitä valtakuntaa...

6 kommenttia:

  1. Voi Kiitos Anna tästä tekstistä juuri tänään!!
    Mun piti kuulla juuri nämä asiat, juuri tässä pisteessä elämääni. Näin olen asian tullut ymmärtämään myös itse, että minun tehtäväni on elää yhteydessä Jumalaan ja palvoa Häntä elämälläni. Sen toteuttaminen näyttäisi olevan vain hieman hankalaa aika ajoin. Tai lähinnä se, että toteutan kaikkea muutakin siinä sivussa, kun joskus vähempikin riittäisi :)
    Siunausta!!

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä ihanasta tekstistä! Olen itse pähkäillyt miten elämässäni pitäisi näkyä että kuljen Jeesuksen kanssa mutta näin se saattaa olla myös omalla kohdallani - "palvoa häntä elämälläni, rukoilla ympärilläni olevien ihmisten puolesta ja elää heidän rinnallaan tehden sitä, mitä Jumala kulloinkin tahtoo minun tekevän". Niin yksinkertaista sen täytyy olla!

    VastaaPoista
  3. Mukavasti kirjoitettu ja osuva raamatunkohta.
    Elämän varrella olen hyvin usein voinut todeta, että rakkautta on olla hiljaa vierellä ja sitten rukouksessa kantaa lähimmäistä Jumalalle.
    Jumalalla on aikataulunsa kunkin ihmisen kohdalla.

    Meillä on kaksi korvaa ja yksi suu, joten on hyvä kuunnella vähintäinkin puolta enemmän kuin puhua :)
    Samoin meillä on kaksi kättä ja kaksi jalkaa, siispä teot toisen hyväksi puhuvat rakkauden sanomaa sanoittakin.
    Vierelläkulkijoita tarvitaan kipeästi tässä ajassa, Jeesuksen viitoittamalla tiellä.

    Siunausta ja varjelusta!

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista Johanna, Anonyymi ja Nurkkalintu :)

    Johanna: Totta, vaikka asia ois yksinkertainen, niin käytännössä sitä ei oo niin helppoa aina toteuttaa..

    Hyvä oivallus Nurkkalintu, meillä on tosiaan vain yksi suu, mutta kaksi korvaa, kättä ja jalkaa :D

    Siunausta teille kaikille ja hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  5. Tulin vastavierailulle blogiisi ja heti osui ja upposi :) Näitä itsekkin olen miettinyt viime aikoina, kiitos kauniista ja viisaasta tekstistä :)

    VastaaPoista
  6. Kiitos kivasta kommentista Jenna :)

    VastaaPoista