sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Ajelehtimista

Päämäärätöntä ajelehtimista, suunnan ja tarkoituksen etsimistä vuodesta toiseen, päivästä päivään. Tätäkö elämä on? Onko mahdollista löytää oma paikka tässä maailmassa? Elämässä on niin paljon mahdollisuuksia, mitä voisi tehdä ja meihin kohdistuu loputtomasti odotuksia, joita pitäisi täyttää. Kaikkeen ei voi kuitenkaan revetä. Siksi olisi tarpeen tuntea mitä todella itse haluaa elämältään, ettei se kuluisi vain toisten ihmisten odotusten toteuttamiseen.

Eräs rakas, rohkea ystäväni muuttaa huomenna kauas pois, niin pitkän matkan päähän, ettei kyläily enää onnistu niin helposti. Uskon, että ystävyys säilyy, vaikka yhteydenpito uuttaa muotoaan. Silti tuntuu, että tänne jää hänen kokoisensa tyhjä kohta.

Ystäväni rohkeus lähteä pois on saanut minutkin ajattelemaan olenko liian jumiutunut tähän yhteen kaupunkiin. Toisaalta rakastan tätä kaupunkia, täällä on niin kaunista aina. Rakastan näitä tuttuja lähikulmia ja keskustaa, mutta pidän myös siitä, että tässä kaupungissa on paljon mitä en vieläkään tunne. Täällä on myös tilaa. Tilaa olla oma itsensä ja tilaa kadota joukkoon. Kuitenkin olen alkanut miettiä, että entäpä jos elämä odottaakin minua jossain ihan muualla?

En ole oikein löytänyt täältä omaa paikkaani seurakunnassa ja elämässä muutenkaan. Olen edelleen miltei yhtä eksyksissä kuin olin joskus teinivuosina, vain sillä erotuksella että nyt minulla on monia hyviä ystäviä ja seurakuntayhteys. Silti tunnen olevani hukassa ja kyllästynyt moniin kuvioihin, joissa pyörin. En siis ystäviini, mutta kaikkeen muuhun. Välillä mietin, olisiko ruoho aidan toisella puolen vihreämpää. Olisiko jossain toisessa kaupungissa minun paikkani? Tuskinpa. Ehkä olen tuomittu ajelehtimaan.

8 kommenttia:

  1. Mulla on kans viime aikoina ollut vähän samantapaisia mietteitä. Vaikka suurimmaksi osaksi asiat ovat hyvin, niin silti sitä kaipaa jotain uutta ja mullistavaa. Jumala kuitenkin tietää mitä tarvitsemme, missä on meidän paikkamme ja mikä tekee meidät onnelliseksi. On hyvä luottaa Hänen johdatukseensa.

    VastaaPoista
  2. Ajelehtivan osa on hyva, silla han on valmiina lahtoon, eika kiinni turhassa, :)

    VastaaPoista
  3. Ehkä meidän kohtalomme on olla vieraita ja muukalaisia täällä maan päällä, kotipaikkakunnallammekin. Itse olen ollut melkein 30 vuotta evakossa, tai ainakin siltä tuntuu, kun olemme muuttaneet työn perässä pois kotiseuduiltamme. Kaipuu kotiseudulle ei ole hellittänyt, vaikka täälläkään ei ole mitenkään huono olla. Vaikka olisin miten haltioitunut luonnon kauneudesta tässä lähellä tai jollakin reissullani, aina jotakin puuttuu ja jossakin kaihertaa ikävä. Olen alkanut epäillä että jos joskus pääsemme muuttamaan takaisin kotosedulle, niin ihmettelemme sielläkin, miten vieraiksi tunnemmekaan olomme. Ehkä se on kaipuu Paratiisiin, joka ei täällä voi koskaan saada täyttymystään. Mutta Taivaassa emme enää ole muukalaisia, eikä siellä ole ikävä minnekään :)

    VastaaPoista
  4. Kiitoksia kommenteista:)

    Artsi: Totta, Jumala tietää parhaiten. Ja jos nyt tänään olen tässä, niin todennäköisesti paikkani on olla tänään juuri tässä. Mutta ehkä pieni kaipaus johonkin uuteen on osa suunnitelmaa, ehkä Jumala hiljaa kypsyttää johonkin isompaan muutokseen.

    Anonyymi: en ollutkaan ajatellut asiaa tuolta kannalta, kiitos :)

    Häivähdys: Luulenpa että minäkin kaipaisin uudessa paikassa takaisin tänne kotikulmille. Kaipaus on kumma juttu, kun se, mitä kaipaa toteutuu, voikin olla että alkaa kaivata jotain muuta. Ikinä ei ole täysin tyytyväinen. Tai onhan joskus niitäkin hetkiä, jolloin ei kaipaa mitään ja on tyytyväinen elämäänsä. Toi on kyllä tosi lohdullinen ajatus, että taivaassa ollaan sit kotonamme, sieltä ei ole kaipuuta minnekään:)

    VastaaPoista
  5. "Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi."
    "Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle." (Ps.139:9,10,23,24)

    Jostakin syystä tuo raamatunkohta nousi rukouksen tavoin mieleeni.

    Ulkomaillakin asuin, enkä sielläkään päässyt eroon "ajelehtimisen" tunteestani eikä ruoho ollut sen vihreämpää. Ihmiset tosin olivat monin verroin mukavampia kuin ihmiset kotomaassamme.
    Muutimme Suomeen, tänne minulle vieraaseen kaupunkiin, enkä ole kotiutunut näinä vuosikymmeninä. Raskaat pettymykset ystävyyssuhteissa on vaikuttanut sen, etten osaa luottaa täällä oikein kehenkään.
    Mieleni halajaa muualle, lännemmäksi, meren rannalle. Kaipaisisinko sieltäkin jonnekin muualle? Kenties kävisi niin.
    Olen Taivaan kansalainen, muukalainen täällä vieraalla maalla. Kotimme on Taivaassa, Isämme on siellä.

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentista nurkkalintu. Kenties kaipuu sitten vain kuuluu tähän elämään ja ehkä se loppuu vasta taivaassa. Siunausta <3

    VastaaPoista
  7. "Minä olen muukalainen maan päällä; älä salaa minulta käskyjäsi." (Ps. 119:19)

    Tänään törmäsin eräässä engl.kielisessä blogissa tuohon psalmikohtaan :)

    Siunausta marraskuulle!

    VastaaPoista
  8. Kiitos nurkkalintu, siunausta sinullekin!

    VastaaPoista