Usein kaikki menee niin kuin syntiinlankeemuksessa. Alan epäillä: "onko Jumala todella sanonut niin" tai "eikai tässä nyt voi olla mitään pahaa" tai "tämä nyt on niin pieni juttu". Se väärä asia alkaa kiehtoa, niin, että pian olen jo sitä mieltä, ettei siinä ole mitään väärää ja lopuksi vaiennan omantunnon äänet sanomalla itselleni: "kaikkihan niin tekevät ja en minä kuitenkaan niin paha ole kuin tuo toinen". Ja ne asiat, jotka erottavat minua Jumalasta, synnit, voivat olla hyvin erilaisia, suuria ja pieniä.
Edellisessä viestissä mainitsemani Casting Crowns on tehnyt biisin Slow Fade, jossa lauletaan:
"It's a slow fade when you give yourself awayAika osuvat sanat...
It's a slow fade when black and white have turned to gray
Thoughts invade, choices are made, a price will be paid
When you give yourself away
People never crumble in a day
The journey from your mind to your hands
Is shorter than you're thinking
Be careful if you think you stand
You just might be sinking"
Tarvitsen yhteyttä Jumalaan. Sydämeni kylmenee ja kovettuu ilman yhteyttä Häneen, elämän lähteeseen. Elämä Jumalan kanssa on elämää, joka virtaa eteenpäin, kuin raikkaan puron vesi. Heti kun vesi seisahtuu paikoilleen, se alkaa samentua. Seisova vesi haisee. Samoin elämäni alkaa haista, jos se ei jatkuvasti virtaa ja puhdistu. Jos en kuuntele Pyhän Hengen ääntä ja omaatuntoani, vaan suljen korvani, sydämeni kovettuu. Jos jään syntiin, olen kuin tuo seisova vesi. Mutta jos käännyn Jumalan puoleen ja tunnustan syntini, "niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä."
Kun olen etäällä Jumalasta ja muuttunut haisevaksi vesilätäköksi, tuntuu kuin ei olisi mitään tietä takaisin hänen rakkautensa piiriin. Ja kuitenkin tie on avoinna, se on Jeesus. Minun ei tarvitse ensin "puhdistaa itse itseäni" synnistä, ennen kuin käännyn hänen puoleensa, Hän tietää, ettei se onnistu. Ainut keino on kääntyä haisevana vesilätäkkönä, tällaisena syntisenä Jeesuksen puoleen. Jumala siirsi meidän syntimme Jeesukseen ja hän kuoli ristillä ja siten sovitti meidän Jumalan kanssa. En voi lisätä siihen mitään. Voin vain ottaa sen vastaan, turvautua Jeesuksen täytettyyn työhön.
Tie yhteyteen Jumalan kanssa on siis auki. Hän kutsuu minua kääntymään Jeesuksen puoleen. Se on yhtä yksinkertaista, kuin kääntyä ympäri fyysisesti ja silti niin vaikeaa. Ehkä siksi, että kun käännyn, käännän samalla selkäni synnille...ja sitähän en tietenkään tahdo..
Kiitos näistä ajatuksistasi.
VastaaPoistaOn huojentavaa tietää, että kelpaamme Jumalalle juuri sellaisina kuin olemme. Silloinkin kun elämässä on syvänne ja seisahdamme kuin vesi. Tuo vertaus on osuva! Seisova vesi samenee ja ennenpitkää alkaa haista. PyhänHengen virtauksessa, hengen sateessa saamme puhdistua uudelleen ja uudelleen.
Olen itse viime aikoina ollut janoinen, janoan Jeesuksen lähelle, Hänen kosktukseensa, hengityksensä lähelle. On upea huomata, miten Jumala nauttii yhteydenpidosta kanssamme, kun antaa Hänelle aikaa, Hän tulee elämäämme vahvemmin ja ahnaammin. Siinä armon ja rakkauden olotilassa on virvoittava kulkea päiviään eteenpäin, niitä synkeämpiäkin.
Joskus on vaikea edes muistaa Jeesuksen läsnäoloa. Niinkuin sanoit, että se ympärikääntyminen on yksinkertaista ja silti vaikeaa.
Luottaen saamme kuitenkin kohottaa katseemme ja kätemme ja ammentaa hyvyydestään ja huolenpidostaan. Aina. KAikessa.
Syksyisiin päiviisi siunauksen ja lempeyden tuulia!!
Kiitos tinttarus ajatuksistasi :) Voi, minäkin kaipaan, että voisin olla enemmän Jumalan lähellä, mutta jokin minussa laittaa vastaan..
VastaaPoistaIhana Anna!! Voi että osaat pukea asiat ja elämän upeasti sanoiksi! Se on lahja Jumalalta. Ja siihen lisättynä rohkeutesi olla aito, on jo siunaus. Puhuimme tästä samaisesta aiheesta juuri viimeksi solussani, saisinko luvan lukea tekstisi ensi solussamme? Tämä olisi niin osuva siihen. Ja mahdollisesti haluaisin käyttää tätä tekstiä myös Raamattukoulun (jossa olen siis töissä) aamun rukous- ja ylistyshetkessä. Siis vain sinun luvallasi tietysti!
VastaaPoistaSiunausta päivääsi!
Hei Johanna, kiitos ihanasta kommentistasi :) toki saat lukea tämän solussasi ja raamattukoulussa, jos haluat. Olen iloinen, jos joku muukin voi saada jotain näistä omista pohdinnoistani. Ja oli tosi kiva, että kysyit luvan :)
VastaaPoistaAi niin, unohdin, siunausta sinunkin päiviisi :)
VastaaPoista