sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Hiljainen luottamus

Kuuntelen parhaillaan Hanna-Maria Heleniuksen Hetki -levyä. Tykkään erityisesti  levyn sanoituksista. Äsken soi kappale, joka muistutti hiljaisesta luottamuksesta.
"Näin sanoo Herra Jumala, Israelin Pyhä: -- Jos käännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne..."Jes. 30:15
Niinpä, hiljainen luottamus on meidän voimamme! Vaan kuinka tuon hiljaisen luottamuksen voisi saavuttaa? Kuinka voi luottaa siihen, mitä ei vielä näe? Kuinka voi jaksaa uskoa, että elämän solmuistakin syntyy jotain kaunista? Haluaisin sellaisen uskon, joka loistaisi valoa arjen tylsien ja kipeidenkin hetkien keskelle. Silloin kun mikään ei tunnu miltään tai kaikki tuntuu aivan liikaa, juuri silloin tarvitsen erityisen paljon hiljaista luottamusta Jumalaan. Varmuutta siitä, että Jumala on kanssani ja johtaa askeleitani.
"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. " Hepr 11:1 (KR 33/38)
Ehkä Jumala tahtoo vahvistaa luottamustamme häneen pienten asioiden kautta. Hän vastaa arjen pieniin rukouksiin, johtaa pienissä asioissa, tuo jokaiseen päivään jotain ainutlaatuisen kaunista ja avaa silmiä arjen ihmeille. Kenties hän haluaa minun elävän juuri nyt tässä ja pysähtyvän ihailemaan pihapuussa hyppiviä lintuja, tuntemaan auringon lämmön ihollani ja kiittämään ateriasta, jonka sain jakaa ystävän kanssa.

 Ehkä Jumala tietää tien jokaisen ihmisen sydämeen ja tahtoo kohdata meistä jokaista omalla erityisellä tavalla. Minä en kaipaa maata järisyttäviä kokemuksia, vaan enemmänkin sitä, että Jumala osoittaisi arjen keskellä, että hän on todellinen ja hän toimii tänäänkin. En halua Jumalaa, jonka perässä täytyy juosta erilaisissa tilaisuuksissa. Kaipaan häntä silloin, kun tiskivuori tuntuu ylitsepääsemättömän suurelta, tai silloin, kun en tiedä mitä sanoa ystävälle, joka kysyy neuvoa vaikeassa asiassa.

1 kommentti:

  1. Ajattelen, että juuri tuota Jumala tahtoo, elävää suhdetta kanssamme, arjen keskellä kaikkina päivinä, tyyninä ja myrskyävinä. Pienten ihmeiden äärelle pysähtyessäni koen , että olen saanut Isältä jotakin erityistä juuri siihen hetkeeni, kuin lahjan. Jumala yllättää jakamalla osallemme jotakin mukavaa ennalta ahdistaviltakin tuntuneiden tilanteiden keskelle, valoa pimeään.

    Toki käännyn Jumalan puoleen hanakimmin silloin kun mieli murtuu, kipu on sietämätön tai lähellä tapahtuu ylipääsemättömiltä tuntuvia asioita. Mutta olen opetellut kääntymään Hänen kasvojaan kohti myös ihan jokapäiväisissä hetkissäni. Välillä vain kuiskaamalla, että tässä olen, olethan Sinäkin siinä lähelläni?!

    Hanna-Maria Heleniuksen laulut ovat ihania. Niiden sanat pursuavat luottamusta ja lohtua, elävää yhteyttä Jumalaan.

    Kivun kautta uskon Jumalan luovan minussa jotakin uutta. Olen vuosia kiukutellut, että miksi juuri minun kohdallani terveys temppuilee. Nyt yritän olla luottavaisempi. Hiljaisen luottamuksen tie ei aina ole helppo. Mutta se on hyvä tie askeltaa päiviään eteenpäin.

    Välillä tuntuu, että rukousvastauksia ihan putkahtelee juuri niissä kaikkein pikkuisimmissa asioissa ja suuria saa kantaa Jumalan eteen sillä fiiliksellä, että haloo, missä olet?!!!!

    Jumala on ja pysyy vierellämme.

    VastaaPoista