Jeesuksen rakkaus on niin ihmeinen...

" Jeesuksen rakkaus on niin ihmeinen x3

Rakkaus ihmeinen! 

Niin korkea, ettet voi ylittää. 

Niin syvä, ettet voi alittaa. 

Niin laaja, ettet voi ohittaa.

Rakkaus ihmeinen!"

Näillä sanoilla lauletaan vanhassa pyhäkoululaulussa. Tiedän, että Jumala rakastaa minua. Se on  myös Raamatussa, lauletaanhan toisessa laulussa näin: "Jeesus mua rakastaa, Raamattu sen ilmoittaa..."

Niin kauan kuin muistan, olen tiennyt, että Jeesus rakastaa minua. Jumalan rakkaus on ollut minulle päivänselvä totuus. Silti en ole ymmärtänyt, mitä Jumalan rakkaus oikeasti on. En muuten ymmärrä sitä vieläkään. Entä mitä se "Jeesuksen ihmeinen rakkaus" merkitsee minun elämässäni? 

Jumalan rakkaus tuli ilmi siinä, että Jumala lähetti Poikansa kuolemaan ristillä minunkin syntieni puolesta. Hän teki sen, jotta minä, turvautumalla Jeesuksen ristinkuolemaan, saisin syntini anteeksi, minut pestäsiin puhtaaksi rikkomuksistani ja syntyisin uudesti ylhäältä, kivisydämeni vaihdettaisiin eläväksi sydämeksi, saisin sisimpääni uuden hengen, Pyhän Hengen, saisin lahjaksi vanhurskauden, Jumalan laki kirjoitettaisiin sydämeeni, saisin oikeuden tulla Jumalan lapseksi ja Jeesus itse tulisi asumaan sydämeeni.  (Raamatussa tuntuu olevan lukemattomia erilaisia ilmauksia sille, mitä tapahtuu, kun ihminen kääntyy Jeesuksen puoleen ja ottaa vastaan pelastuksen, ts.tulee uskoon )

Vaikka tiedän Jumalan rakastavan, minun on vaikea luottaa ja turvautua tuohon rakkauteen. Elämä on tuonut eteen tilanteita, jotka ovat saaneet epäilemään Jumalan rakkautta ja hyvää tahtoa.

Toisaalta tunnen, että Jumala tahtoisi osoittaa rakkauttaan, oikein tuhlailla sitä ja hukuttaa minut rakkauteensa, mutta jokin minussa juoksee karkuun niin lujaa, kuin vain pääsee. Se, että Kaikkivaltias Jumala rakastaa minua, on hurjan pelottavaa, niin pelottavaa, että teen kaikkeni pitääkseni hänet loitolla.

Toisaalta Raamattu sanoo, että pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Joh 4:18 Jumalan rakkaus on ainakin täydellistä.

Jumala tuntee minut ja tietää, mitä minussa on. Hän on minut luonut, suunitellut tarkalleen ja hän osaa käsitellä minua. Hän voi sulattaa jäisen sydämen. Hän voi osoittaa rakkauttaan sellaisilla tavoilla, että ymmärrän ja kykenen ottamaan sitä vastaan. Hän voi ja hän tahtoo.

En ole aivan varma, mitä tällä hajanaisella kirjoituksella tahdoin sanoa. Ehkä sen, että emme voi koskaan paeta tai piiloutua Jumalan rakkaudelta tai estää Jumalaa rakastamasta meitä. Hän rakastaa silti. Hänen rakkautensa on niin korkea, ettemme voi  sitä ylittää. Se on niin syvä, ettemme pääse luikahtamaan ali. Se on myös niin laaja, että vaikka matkaisimme maailman ääriin, rakkaus on aina vastassa, emmekä pääse ohittamaan sitä. Rakkaus ihmeinen.