Kliseistä ja lohduttamisesta

Inhoan kliseitä. Inhoan tyhjiä fraaseja, jota uskovatkin usein viljelevät puheessaan ymmärtämättä, mitä ne oikeasti tarkoittavat. Inhoan sitä, kun joku heittää jostain kirjasta lukemansa jonkun ajatuksen ilmaan ja pahimmassa tapauksessa yrittää sillä lohduttaa ja antaa tukea.

Ihminen, jonka sydämeen sattuu, ei tarvitse hyviä neuvoja, ei viisaitten ihmisten lausumia viisaita sanoja. Ei. Usein hyvät neuvot, kliseet ja fraasit vain loukkaavat. Ihminen, joka kokee tuskaa tarvitsee ennen kaikkea lohdutusta ja myötäelämistä. Sitä, että joku on hiljaa ja kuuntelee. Kärsivä kunnioittaa sitä ihmistä, joka hyväksyy hänet ja hänen tuskansa ja kestää kuunnella arvostelematta. Se vain tuntuu olevan maailman vaikein tehtävä. Varsinkin jos kyseessä on läheinen ihminen, jota tahtoisi auttaa ja jonka tuskaa tahtoisi helpottaa sanomalla jotain lohduttavaa. Silloin on helppo sortua fraaseihin.

Miten voisi oppia lohduttamaan? Usein tuntuu mahdottomalta löytää oikeita sanoja ja kauniit sanat kuolevat jo ennen kuin niitä on sanottu. Mitä hyödyttää sanoa, että huomenna on helpompaa, jos tietää, että niin ei ole? Mitä silloin voi sanoa kun ei voi sanoa mitään? Onko läsnäoleminen tärkeämpää kuin sanat? Näkyykö rakkaus ja välittäminen vaikka en osaisi sanoa mitään, en uskaltaisi halata enkä osaisi itkeäkään?

Kliseet ja fraasit jättävät kylmäksi. Silloin kun olen itse hajonnut ja elämäni on myrskynnyt, minua on lohduttanut eniten Jumalan sana. Psalmi 91 oli kuin pelastusrengas silloin, kun olin hukkumaisillani omassa elämässäni. Tietoisuus siitä, että Jumala on kanssani tuntui miltä tuntui, on pitänyt toivoa yllä. Tuntuu kuluneelta sanoa, että "Jumala on ollut mulle uskollinen", mutta se on todella totta. Jollain käsittämättömällä tavalla Jumala on ollut kanssani silloinkin, kun on vaikuttanut siltä, että hän on hylännyt kokonaan. Hän on paras lohduttaja.

Tämä Laura Storyn laulu on lohduttanut minua. Olen kuullut sen laulettavan myös suomeksi, mutta en muista enää sanoja. Suomeksi se oli jotenkin vielä vahvemmin kohti käyvä, mutta koskettaa englanninkielisenäkin. Toivon, että laulu voisi olla lohdutukseksi jollekin teistä