Viime aikoina minua on ärsyttänyt se, että suomalaista luonnonsuojelijaa pidetään suurena kärsivänä marttyyrinä, kun hän on luvatta tunkeutunut öljynporauslautalle ja joutunut venäläiseen vankilaan.
Okei, öljynporaus arktisilta merialueilta on väärin, siis tarkoitus oli hyvä ja siihen päästiin. Okei, väkivaltaa ei käytetty. Siis keinotkin oli hyvät (vai oliko kaikki laillista?) ja okei, tuomio tuntuu liian kovalta rikokseen nähden.
Mutta. Olkoon kuinka hyvänsä, niin tunkeuduttiin luvatta alukselle pyrkimyksenä estää sen toiminta. Vaikka Sini ansaitsee hatunnoston rohkeudesta, niin en silti ymmärrä mitä sankarillista siinä on, että tekee väärin saadakseen aikaan jotain hyvää?
Ihmiset haluavat olla humaaneja, tiedostavia, ympäristöä rakastavia ja taistella oikeudenmukaisuuden ja ihmisarvon puolesta ja jakavat facebook-linkkejä aiheesta. Kahvipöytäkeskusteluissa hymistään Sinin puolesta ja ärsyttää, kun en itsekään uskalla vastustaa tuota hyminää ja provosoin vain blogin lukijoita.
Eniten minua ehkä ärsyttää median huomion epäoikeudenmukaisuus. Maailmassa on valtava määrä ihmisiä, jotka kärsivät vainoa tehtyään hyvää, mutta kukaan ei heitä muista. Heidän olonsa saattavat olla kurjemmat kuin Venäjän vankiloissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti