Tv7 sivuilta ja eri blogeista olen löytänyt tämän rukouksen, jota sotien aikaan rukoiltiin. Rukous ei ole vanhentunut, vaan tuntuu tänäänkin ajankohtaiselta. Tämä on siis suoraan kopioitu tuolta tv7 sivuilta.
Rukous kansamme puolesta
Taivaallinen Isämme
katso armossasi kansamme puoleen.
Sinä olet luonut sen
ja rakastat sitä.
Sinä näet, että se on
mitä suurimmassa vaarassa.
Siksi rukoilemme Sinua: Herra,
auta meitä hädässämme
äläkä anna meidän hukkua.
Lahjoita kääntymys
synnin ja laittomuuden teiltä,
jotka johtavat kansamme tuhoon.
Herra, armahda meitä.
Herra Jeesus Kristus,
ilman Sinua olemme voimattomia
hävittäviä voimia vastaan,
jotka tulvivat kansamme yli
ja myrkyttävät sen.
Siksi me kerskaamme Sinun voitostasi
pahuuden henkivaltoja vastaan,
joiden vaikutukset
ovat joka päivä sanoin ja kuvin
julkisuudessa nähtävissä.
Herra, sinä olet Golgatan ristillä
voittanut pimeyden vallat.
Niiden täytyy väistyä myös tänään,
koska ylistämme
Sinun nimeäsi niiden ylitse.
Tähän me uskomme,
sillä Sinä voit myös
meidän aikanamme varjella
ihmiset saatanalliselta eksytykseltä.
Herra, armahda meitä.
Auta meitä
Pyhän Henkesi kautta
ryhtymään omassa elämässämme
taisteluun syntiä vastaan
ja olemaan kestäviä loppuun asti.
Tee meidät
kansamme keskellä merkiksi
Sinun vapauttavasta armostasi.
Täytä meidät niin
Sinun rakkaudellasi,
että me tulemme kuuliaisiksi
Sinun käskyillesi.
Rakkautesi olkoon meissä se voima,
joka voittaa
pimeyden vallat kansassamme.
Herra Jeesus Kristus,
kaiken me voimme Sinun kauttasi,
siihen me uskomme.
Armahda meitä.
Amen.
Rukous tunnetaan nimellä “Kyösti Kallion rukous” ja sitä rukoiltiin viime sotien aikaan kirkoissamme.
Nurkkalintu antoi hyvän vinkin Hilja Aaltosen haastatteluun, joka on julkaistu Sana-lehdessä ja löytyy netistä Kristuspäivän sivuilta. Hilja Aaltonen odottaa herätystä. Lue, mitä hän siitä sanoo!
lauantai 11. helmikuuta 2012
Mikä on elämäni tarkoitus?
Kaikki varmaan miettivät joskus kysymystä "Mikä on elämäni tarkoitus?" tai "Mitä varten minut on luotu?" En ole viime aikoina miettinyt asiaa, mutta löysin yllättäen kysymykseen vastauksen Raamatusta, efesolaiskirjeen 2. luvusta, jakeesta 10.
Vau! Minutkin on siis luotu Kristuksen Jeesuksen yhteyteen, toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on minut tarkoittanut! Minut on siis tarkoitettu elämään Kristuksen Jeesuksen yhteydessä :) Jumala on pelastanut minut, jotta toteuttaisin niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on minut tarkoittanut. Eräs toinen Raamatunpaikka kertoo myös mielestäni hyvin, miksi Jumala on pelastanut minut. Tai ainakin niin sen ymmärrän.
Siis mikäli ymmärrän oikein, Jumala antoi valonsa loistaa sydämeeni ja pelasti minut, jotta Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoaan. Siis olen pelastettu, koska Jumala haluaa levittää valoaan maailmassa. Vau! Sitä seuraava jae kertoo, että minä olen vain saviastia, jotta Jumala saisi kaiken kunnian ja jotta se suuri voima, joka minussa vaikuttaa, olisi Jumalan.
Usein minusta tuntuu niin voimattomalta. Kuvittelen, että minun pitäisi tuntea olevani jotenkin voimakas ja kyetä jotenkin itse vastustamaan pahaa ja saamaan aikaan hyvää. Minussa itsessäni ei kuitenkaan voi olla sellaista voimaa. Minä olen saviastia ja voima, joka minussa vaikuttaa on Jumalan. Hän toimii minussa ja minun kauttani siten, että HÄN saa kaiken kunnian. Luulen, että mitä enemmän luovun omasta voimastani ja tulen riippuvaiseksi hänen voimastaan, sitä suuremmin hänen voimansa vaikuttaa elämässäni. Mitä enemmän itse "pienenen", sitä suuremmaksi hän ja hänen voimansa tulevat elämässäni.
Kirjoitin joskus, että jos en vaella Jumalan tahdossa, menetän sen siunauksen, mikä Jumalan tahdossa elämiseen kätkeytyy. Tänään kuuntelin puheen, joka sai tajuamaan, ettei ole kyse pelkästään siitä, että minä menetän siunauksen. Pikemminkin on kyse siitä, että muut ihmiset menettävät sen siunauksen, jonka olisivat voineet minun kauttani saada. Jos en elä Jumalan tahdon mukaan, Jumalan valtakunta ei leviä minun kauttani niin kuin se voisi levitä.
Minun ei onneksi tarvi kantaa huolta eikä vastuuta koko maailman pelastumisesta. Jumala on kuitenkin uskonut sydämelleni ihmisiä ja asioita, joiden koen tavallaan olevan minun vastuullani. Hän haluaa minun rukoilevan niiden puolesta. Hän haluaa levittää valoaan lähipiiriini minun kauttani. Minun tehtäväni on olla vähässä uskollinen, kuunnella Jumalaa ja valita joka päivä hänen tahtonsa, olla pienissä asioissa uskollinen.
Voi, kunpa oikeasti tajuaisin ja sisäistäisin kaiken, mitä kirjoitan! Kunpa voisin tänä vuonna valita joka päivä Jumalan tahdon, joka hetki olla uskollinen niissä pienissä asioissa, joita Jumala on minulle antanut!
Tästä taisi tulla pitkä postaus, mutta laitan tähän loppuun vielä tuon efesolaiskirjeen toisen luvun jakeet 1-10. Nauttikaa!
Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut. Ef 2:10
Vau! Minutkin on siis luotu Kristuksen Jeesuksen yhteyteen, toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on minut tarkoittanut! Minut on siis tarkoitettu elämään Kristuksen Jeesuksen yhteydessä :) Jumala on pelastanut minut, jotta toteuttaisin niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on minut tarkoittanut. Eräs toinen Raamatunpaikka kertoo myös mielestäni hyvin, miksi Jumala on pelastanut minut. Tai ainakin niin sen ymmärrän.
2 Kor 4:6 Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. (KR 33/38)
Siis mikäli ymmärrän oikein, Jumala antoi valonsa loistaa sydämeeni ja pelasti minut, jotta Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoaan. Siis olen pelastettu, koska Jumala haluaa levittää valoaan maailmassa. Vau! Sitä seuraava jae kertoo, että minä olen vain saviastia, jotta Jumala saisi kaiken kunnian ja jotta se suuri voima, joka minussa vaikuttaa, olisi Jumalan.
Usein minusta tuntuu niin voimattomalta. Kuvittelen, että minun pitäisi tuntea olevani jotenkin voimakas ja kyetä jotenkin itse vastustamaan pahaa ja saamaan aikaan hyvää. Minussa itsessäni ei kuitenkaan voi olla sellaista voimaa. Minä olen saviastia ja voima, joka minussa vaikuttaa on Jumalan. Hän toimii minussa ja minun kauttani siten, että HÄN saa kaiken kunnian. Luulen, että mitä enemmän luovun omasta voimastani ja tulen riippuvaiseksi hänen voimastaan, sitä suuremmin hänen voimansa vaikuttaa elämässäni. Mitä enemmän itse "pienenen", sitä suuremmaksi hän ja hänen voimansa tulevat elämässäni.
Kirjoitin joskus, että jos en vaella Jumalan tahdossa, menetän sen siunauksen, mikä Jumalan tahdossa elämiseen kätkeytyy. Tänään kuuntelin puheen, joka sai tajuamaan, ettei ole kyse pelkästään siitä, että minä menetän siunauksen. Pikemminkin on kyse siitä, että muut ihmiset menettävät sen siunauksen, jonka olisivat voineet minun kauttani saada. Jos en elä Jumalan tahdon mukaan, Jumalan valtakunta ei leviä minun kauttani niin kuin se voisi levitä.
Minun ei onneksi tarvi kantaa huolta eikä vastuuta koko maailman pelastumisesta. Jumala on kuitenkin uskonut sydämelleni ihmisiä ja asioita, joiden koen tavallaan olevan minun vastuullani. Hän haluaa minun rukoilevan niiden puolesta. Hän haluaa levittää valoaan lähipiiriini minun kauttani. Minun tehtäväni on olla vähässä uskollinen, kuunnella Jumalaa ja valita joka päivä hänen tahtonsa, olla pienissä asioissa uskollinen.
Voi, kunpa oikeasti tajuaisin ja sisäistäisin kaiken, mitä kirjoitan! Kunpa voisin tänä vuonna valita joka päivä Jumalan tahdon, joka hetki olla uskollinen niissä pienissä asioissa, joita Jumala on minulle antanut!
Tästä taisi tulla pitkä postaus, mutta laitan tähän loppuun vielä tuon efesolaiskirjeen toisen luvun jakeet 1-10. Nauttikaa!
Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden. Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä. Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin. Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.
maanantai 6. helmikuuta 2012
Jumalan siunausta sinulle!
Jumala kutsuu meitä lähelleen, kuulemaan hänen sydämenlyöntinsä ja tulemaan tuntemaan hänen rakkautensa. Juuri hänen rakkautensa saa meissä aikaan sen, että tahdomme tehdä hänen tahtonsa, tehdä sitä mitä hän haluaa, sillä tiedämme sen olevan meille parasta. Elämällä hänen lähellään opimme tuntemaan hänen tahtonsa ja hän ilmoitta meille myös, mikä ei ole hänen tahtonsa ja mitä meidän kannattaisi välttää.
Jumala on kirjoittanut oman lakinsa sydämeemme. Meillä on Pyhä Henki ja Jumala tahtoo itse Pyhän Henkensä kautta ilmoittaa tahtonsa meille. Luulen, että Pyhä Henki puhuu ennen kaikkea Jumalan sanan, Raamatun kautta. Toisinaan koen vahvasti jonkun asian vääräksi, olisiko se Jumala puhetta omantunnon kautta? Joskus taas tunnen Jumalan ikään kuin kehottavan tekemään jotain, vaikkapa kysymään ystävältä haluaisiko hän, että siunaisin häntä. Yleensä olen pelkuri näissä tilanteissa. Toivon vain, ettei Jumala lopeta kehottamista ja puhumista, vaikka usein olen kieltäytynyt tekemästä hänen tahtoaan.
Luulen Jumalan toivovan, ettemme pistäisi niin kovasti vastaan, vaan suostuisimme olemaan hänen tahdossaan, koska se on kaikkein parasta! Jumala tahtoo osoittaa rakkauttaan meille ylitsevuotavasti ja uskon, että kun elämme hänen tahdossaan, saamme kaikki ne siunaukset, joita hän on meille varannut. Kun poikkeamme hänen teiltään, vaikka ihan pienessäkin asiassa, menetämme aina jotain. Kenties menetämme sen siunauksen, jonka olisimme saaneet, jos olisimme totelleet häntä? Läpi Raamatun ja varmaan erityisesti VT:n, voi nähdä, miten ihmiset menettivät jotain, kun seurasivat omaa tahtoaan Jumalan tahdon sijasta. Seuraukset saattoivat olla aika vakaviakin.
Jumalan tahdon tie on siunauksen tie. En tarkoita siunauksella välttämättä taloudellista menestystä, terveyttä ja sitä, että elämässä ei olisi kärsimystä. Luulen, että valitettavasti elämmme maailmassa, jossa emme pääse pakoon kärsimystä, itkua ja vaivaa. Elämä ei ole ainaista hymyilyä, emmekä elä vielä taivaassa. Toisaalta, Jumala on luvannut pitää meistä huolen, niin, ettei meidän tarvitse huolehtia mistään. Kun elämme Jumalaa lähellä, voimme sanoa: "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. " Jumala siunaa meidän askeleemme.
Rukoillaan uuden presidenttimme puolesta. Siunataan häntä, jotta hän voisi elämässään tuntea Jumalan tahdon, tehdä sen mukaan ja että siunaus voisi seurata myös häntä. Rukoillaan, että hän osaisi erottaa totuuden valheesta, ja hän saisi rohkeuden tehdä oikein. Rukoillaan, että hän voisi toimia viisaasti sillä paikalla, mihin olemme hänet valinneet ja johtaa maatamme Jumalan tahdon mukaan.
Siunausta alkaneeseen viikkoon!
Jumala on kirjoittanut oman lakinsa sydämeemme. Meillä on Pyhä Henki ja Jumala tahtoo itse Pyhän Henkensä kautta ilmoittaa tahtonsa meille. Luulen, että Pyhä Henki puhuu ennen kaikkea Jumalan sanan, Raamatun kautta. Toisinaan koen vahvasti jonkun asian vääräksi, olisiko se Jumala puhetta omantunnon kautta? Joskus taas tunnen Jumalan ikään kuin kehottavan tekemään jotain, vaikkapa kysymään ystävältä haluaisiko hän, että siunaisin häntä. Yleensä olen pelkuri näissä tilanteissa. Toivon vain, ettei Jumala lopeta kehottamista ja puhumista, vaikka usein olen kieltäytynyt tekemästä hänen tahtoaan.
Luulen Jumalan toivovan, ettemme pistäisi niin kovasti vastaan, vaan suostuisimme olemaan hänen tahdossaan, koska se on kaikkein parasta! Jumala tahtoo osoittaa rakkauttaan meille ylitsevuotavasti ja uskon, että kun elämme hänen tahdossaan, saamme kaikki ne siunaukset, joita hän on meille varannut. Kun poikkeamme hänen teiltään, vaikka ihan pienessäkin asiassa, menetämme aina jotain. Kenties menetämme sen siunauksen, jonka olisimme saaneet, jos olisimme totelleet häntä? Läpi Raamatun ja varmaan erityisesti VT:n, voi nähdä, miten ihmiset menettivät jotain, kun seurasivat omaa tahtoaan Jumalan tahdon sijasta. Seuraukset saattoivat olla aika vakaviakin.
Jumalan tahdon tie on siunauksen tie. En tarkoita siunauksella välttämättä taloudellista menestystä, terveyttä ja sitä, että elämässä ei olisi kärsimystä. Luulen, että valitettavasti elämmme maailmassa, jossa emme pääse pakoon kärsimystä, itkua ja vaivaa. Elämä ei ole ainaista hymyilyä, emmekä elä vielä taivaassa. Toisaalta, Jumala on luvannut pitää meistä huolen, niin, ettei meidän tarvitse huolehtia mistään. Kun elämme Jumalaa lähellä, voimme sanoa: "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. " Jumala siunaa meidän askeleemme.
Rukoillaan uuden presidenttimme puolesta. Siunataan häntä, jotta hän voisi elämässään tuntea Jumalan tahdon, tehdä sen mukaan ja että siunaus voisi seurata myös häntä. Rukoillaan, että hän osaisi erottaa totuuden valheesta, ja hän saisi rohkeuden tehdä oikein. Rukoillaan, että hän voisi toimia viisaasti sillä paikalla, mihin olemme hänet valinneet ja johtaa maatamme Jumalan tahdon mukaan.
Siunausta alkaneeseen viikkoon!
sunnuntai 5. helmikuuta 2012
Pois sosiaalisista medioista, ulos sosiaaliseen ELÄMÄÄN!
Juuri tänään pohdittiin kaverin kanssa, että pitäisikö poistaa facebook-tili, kun se vain sitoo ja vie aikaa. Netin käyttö hallitsee ihan liian suuresti elämääni ja facebookin selailu on yksi osa sitä.
Ja äsken juuri löysin lukemieni blogien listalta tämän kirjoituksen:
Facebookin vaarat
Kyllähän minä olen periaatteessa suurimman osan tuosta tiennytkin, mutta en ole vain välittänyt. Kannattaisi varmaan alkaa välittää ja tehdä asialle jotain. Mutta onko mitään tehtävissä?
Eniten harmittaa, että koskaan olen luonut facebookiin tilin. Ne jutut, mitä joskus olen nettiin kirjoittanut ja kuvat, mitä olen nettiin ladannut, ei poistu koskaan. Yksi syy, miksi käytän vielä facebookia, on ollut se, että kun olen sinne kerran mennyt ja laittanut tietoni sinne, niin en niitä kumminkaan saa pois, joten miksi enää välittää.
Muita syitä taas löytyy iso liuta, se nyt vain on helppo tiedotuskanava ja jos en kuuluisi sinne, jäisin jostain paitsi. Lisäksi joidenkin ihmisten kanssa on tullut pidettyä yhteyttä, joiden kanssa tuskin muuten tulisi. Kynnys soittamiseen on suurempi, kuin netissä viestin laittaminen.
Tekosyitä? En tiedä, mutta uskon, että siitä seuraisi oikeasti paljon hyvää, jos sulkisin fb-tilin. Sitten jäisi tämä blogi, josta voisin myös luopua. Ja foorumeita, joita en myöskään välttämättä tarvitse. Tarvitsenko mitään sosiaalista mediaa välttämättä? Hyvä kysymys.
"Älkää tuhlatko elämäänne" - pyytää Paul Washer tällä videonpätkällä, nimeltä Get off facebook, BE A MAN.
Ja äsken juuri löysin lukemieni blogien listalta tämän kirjoituksen:
Facebookin vaarat
Kyllähän minä olen periaatteessa suurimman osan tuosta tiennytkin, mutta en ole vain välittänyt. Kannattaisi varmaan alkaa välittää ja tehdä asialle jotain. Mutta onko mitään tehtävissä?
Eniten harmittaa, että koskaan olen luonut facebookiin tilin. Ne jutut, mitä joskus olen nettiin kirjoittanut ja kuvat, mitä olen nettiin ladannut, ei poistu koskaan. Yksi syy, miksi käytän vielä facebookia, on ollut se, että kun olen sinne kerran mennyt ja laittanut tietoni sinne, niin en niitä kumminkaan saa pois, joten miksi enää välittää.
Muita syitä taas löytyy iso liuta, se nyt vain on helppo tiedotuskanava ja jos en kuuluisi sinne, jäisin jostain paitsi. Lisäksi joidenkin ihmisten kanssa on tullut pidettyä yhteyttä, joiden kanssa tuskin muuten tulisi. Kynnys soittamiseen on suurempi, kuin netissä viestin laittaminen.
Tekosyitä? En tiedä, mutta uskon, että siitä seuraisi oikeasti paljon hyvää, jos sulkisin fb-tilin. Sitten jäisi tämä blogi, josta voisin myös luopua. Ja foorumeita, joita en myöskään välttämättä tarvitse. Tarvitsenko mitään sosiaalista mediaa välttämättä? Hyvä kysymys.
"Älkää tuhlatko elämäänne" - pyytää Paul Washer tällä videonpätkällä, nimeltä Get off facebook, BE A MAN.
Jumala kutsuu, mitä vastaan?
Olen kuullut lyhyen ajan sisällä monia sanomia siitä, että Jumala kutsuu meitä rukoukseen tämän maan puolesta.
Luulen, että presidentinvaalit ovat herätelleet kristittyjä huomaamaan, missä mennään ja millaisia ovat suomalaisten arvot tänään. Ehkä olemme eläneet jossain kristittyjen kuplassa, johon on kantautunut vain vaimeita kaikuja muualta maailmasta.Monien herättelevien puheiden ansiosta olen ainakin hetkeksi havahtunut horroksestani. Minun mukavuudenhaluista sydäntäni on järkytetty. Monesti puheet ja saarnat jäävät kuitenkin vain "hyviksi puheiksi", jotka eivät muuta minua. Jumala, muuta sinä minua!
Mihin tunnen Jumalan minua sitten kutsuvan? Rukoilemaan Jumalan armoa maallemme, mutta ennen kaikkea tekemään parannusta omassa elämässäni. Tunnustamaan, etten ole elänyt hänen tahtonsa mukaan. Jumala tahtoo minun olevan uskollinen pienissä, mitättömiltä ja turhilta tuntuvissa asioissa - jotka kuitenkin kasaantuvat suuriksi vuoriksi. Niistä pienistä asioista tulee niin helposti suuria esteitä sille, että kulkisin Jumalan tahdossa. Mitä sillä on väliä, jos menen mukaan pahan puhumiseen, jos ihan vähän kun kaikki muutkin?
Lisäksi on niin paljon kaikenlaista, mikä vie huomiota tärkeimmästä, Jeesuksesta. Raha ja materia, niihin liittyvät huolet. Ajan väärinkäyttö ja sen tuhlaaminen epäolennaisuuksiin. Sen seurauksena on taas Raamatun ja rukouksen säännöllinen laiminlyöminen. Sehän on ihan selvä, että jos istun koneella monta tuntia, minulla on aina vain vähemmän tunteja käytettäväksi Raamatun lukuun ja Jumalan kanssa ajan viettämiseen. Lisäksi arvojärjestys voisi olla toisinpäin, niin, että Jumalan kanssa ajan viettäminen olisi ykkösenä. Se on kuitenkin kaikista parasta :)
Olen miettinyt myös sitä, mitä on terve ja tasapainoinen kristityn elämä. Uskoni tuntuu välillä olevan kuin urherilusuoritus, jossa jatkuvasti voisi parantaa, eikä koskaan voi olla tyytyväinen. Usko on kuitenkin jotain muuta. Usko on elämää yhteydessä elämän antajaan, joka rakastaa minua niin paljon, että antoi henkensä puolestani.
Tein "uudenvuodenyrityksen" aloittaa lukemaan Raamattua alusta loppuun ja rukoilemaan säännöllisesti tietyn ajan. Ensimmäinen yritys epäonnistui, mutta jospa jatkaisin siitä, mihin olen jäänyt ja ottaisin tietyn ajan päivästä Jumalalle.
Haastan myös teitä, lukijat, varaamaan päivästä hetki ihan vain Jumalan kanssa olemiseen ja Raamatun lukemiseen. Toki varmaan olettekin jo tässä suhteessa minua pitemmällä :) mutta uudelleen haastaminen ei varmaan ole pahasta.
Luulen, että presidentinvaalit ovat herätelleet kristittyjä huomaamaan, missä mennään ja millaisia ovat suomalaisten arvot tänään. Ehkä olemme eläneet jossain kristittyjen kuplassa, johon on kantautunut vain vaimeita kaikuja muualta maailmasta.Monien herättelevien puheiden ansiosta olen ainakin hetkeksi havahtunut horroksestani. Minun mukavuudenhaluista sydäntäni on järkytetty. Monesti puheet ja saarnat jäävät kuitenkin vain "hyviksi puheiksi", jotka eivät muuta minua. Jumala, muuta sinä minua!
Mihin tunnen Jumalan minua sitten kutsuvan? Rukoilemaan Jumalan armoa maallemme, mutta ennen kaikkea tekemään parannusta omassa elämässäni. Tunnustamaan, etten ole elänyt hänen tahtonsa mukaan. Jumala tahtoo minun olevan uskollinen pienissä, mitättömiltä ja turhilta tuntuvissa asioissa - jotka kuitenkin kasaantuvat suuriksi vuoriksi. Niistä pienistä asioista tulee niin helposti suuria esteitä sille, että kulkisin Jumalan tahdossa. Mitä sillä on väliä, jos menen mukaan pahan puhumiseen, jos ihan vähän kun kaikki muutkin?
Lisäksi on niin paljon kaikenlaista, mikä vie huomiota tärkeimmästä, Jeesuksesta. Raha ja materia, niihin liittyvät huolet. Ajan väärinkäyttö ja sen tuhlaaminen epäolennaisuuksiin. Sen seurauksena on taas Raamatun ja rukouksen säännöllinen laiminlyöminen. Sehän on ihan selvä, että jos istun koneella monta tuntia, minulla on aina vain vähemmän tunteja käytettäväksi Raamatun lukuun ja Jumalan kanssa ajan viettämiseen. Lisäksi arvojärjestys voisi olla toisinpäin, niin, että Jumalan kanssa ajan viettäminen olisi ykkösenä. Se on kuitenkin kaikista parasta :)
Olen miettinyt myös sitä, mitä on terve ja tasapainoinen kristityn elämä. Uskoni tuntuu välillä olevan kuin urherilusuoritus, jossa jatkuvasti voisi parantaa, eikä koskaan voi olla tyytyväinen. Usko on kuitenkin jotain muuta. Usko on elämää yhteydessä elämän antajaan, joka rakastaa minua niin paljon, että antoi henkensä puolestani.
Tein "uudenvuodenyrityksen" aloittaa lukemaan Raamattua alusta loppuun ja rukoilemaan säännöllisesti tietyn ajan. Ensimmäinen yritys epäonnistui, mutta jospa jatkaisin siitä, mihin olen jäänyt ja ottaisin tietyn ajan päivästä Jumalalle.
Haastan myös teitä, lukijat, varaamaan päivästä hetki ihan vain Jumalan kanssa olemiseen ja Raamatun lukemiseen. Toki varmaan olettekin jo tässä suhteessa minua pitemmällä :) mutta uudelleen haastaminen ei varmaan ole pahasta.
Katso tämä!
Edellisessä postauksessa oli linkki Antero Laukkasen kirjoitukseen. Hänen puheensa aiheesta löytyy täältä: Valintojen vuosi 2012 Vakavaa ja ajankohtaista sanomaa.
torstai 2. helmikuuta 2012
Jumala, armahda meitä!
Nurkkalinnun sivuilta bongasin linkin, jonka haluan jakaa täällä:
Sana vuodelle 2012
Sana vuodelle 2012
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
