Paastonaika on jo alkanut, mutta minun paastoni alkaa nyt, vähän myöhässä.
Pidän taukoa netin selailusta. Aion siis pistää tauolle sosiaaliset mediat, siis mm. tämän blogin. Katsoin youtubesta Leslie Ludyn videonpätkän, joka helpotti päätöksen tekemistä.
Luin tänään myös Gospel for Asia -järjestön perustajan, K.P. Yohannanin, kirjaa Haaste, joka lähtee sydämestä (Revolution in World Missions). Voin suositella. Se kertoo Yohannanin elämästä ja Gospel for Asian synnystä ja "vallankumouksesta maailman evankelioinnissa", kansallisten lähteystyöntekijöiden lähettämisestä. Kirja muistuttaa, että koko maailma ei elä samanlaisessa yltäkylläisyydessä, ja vapaudessa kuin me länsimaiset kristityt. Se sai ainakin minut miettimään rahankäyttöäni ja materialistista elämäntyyliäni ja toivottavasti näistä pohdinnoista seuraa pysyvää muutosta elämässäni. Kirja siis haastaa ja sytyttää innon elää todeksi uskoa!
Kun nyt on vielä paastonaika, niin miksi en ottaisi haastetta vastaan, tinkisi jostain tarpeettomasta ja antaisi Jumalalle ajastani ja rahoistani? Evl.fi sivuilta löytyi lyhyt selostus siitä, mikä on paastonajan tarkoitus.
Siunattua paastonaikaa!
tiistai 28. helmikuuta 2012
tiistai 21. helmikuuta 2012
Rehellistä puhetta rahasta ja kymmenyksistä
Kristittyjen piirissä kuulee hyvin erilaista opetusta rahasta ja kymmenyksistä. Olen kuullut puhuttavan "kylvämisen ja niittämisen laista" jne ja usein puheet ovat vain herättäneet ihmetystä.
Tänään katselin tv7:n arkistoista Onewaymissionin ohjelmaa, jossa Esa Juutilainen opettaa rahasta ja kymmenyksistä. Suosittelen. Selvensi monta asiaa, joskin antoi myös ajattelemisen aihetta.
Osa 1/2
Osa 2/2
* * *
Olen viimeaikoina pohtinut omaa rooliani seurakunnassa ja lähetystyössä. Vapaaehtoisten lahjotusten pohjalta toimivat seurakunnat, lähetysjärjestöt ja lähtijät tarvitsevat rahoja, jotta ne pystyisivät tekemään työtä ja tavoittamaan ihmisiä. Kun tuskin itse koskaan lähden, voin olla mahdollistamassa muiden lähtemisen, tukemalla heitä varoillani. Vaikeus on vain siinä, että maailmassa ja jopa minun lähipiirissäni, olisi niin monia "kohteita", joita voisi tukea. Vaan Jumalan Hengen johdatukseen saan kai luottaa tässäkin...ja omaan maalaisjärkeeni.
Tänään katselin tv7:n arkistoista Onewaymissionin ohjelmaa, jossa Esa Juutilainen opettaa rahasta ja kymmenyksistä. Suosittelen. Selvensi monta asiaa, joskin antoi myös ajattelemisen aihetta.
Osa 1/2
Osa 2/2
* * *
Olen viimeaikoina pohtinut omaa rooliani seurakunnassa ja lähetystyössä. Vapaaehtoisten lahjotusten pohjalta toimivat seurakunnat, lähetysjärjestöt ja lähtijät tarvitsevat rahoja, jotta ne pystyisivät tekemään työtä ja tavoittamaan ihmisiä. Kun tuskin itse koskaan lähden, voin olla mahdollistamassa muiden lähtemisen, tukemalla heitä varoillani. Vaikeus on vain siinä, että maailmassa ja jopa minun lähipiirissäni, olisi niin monia "kohteita", joita voisi tukea. Vaan Jumalan Hengen johdatukseen saan kai luottaa tässäkin...ja omaan maalaisjärkeeni.
maanantai 20. helmikuuta 2012
Kyllä, Jumala! Kyllä, elämä!
Kieltoja ja käskyjä, sitäkö tämä usko on? Tarkoittaako uskominen sitä, että jatkuvasti on sanottava EI elämälle? Ei. En saa. En voi. Ei. EI. EI. Kielletäänkö uskovilta kaikki ilo elämästä? Tähänkin luuloon olen joskus törmännyt.
Väitän, että usko on pikemminkin kuin KYLLÄ-vastaus elämälle. Jeesus tuli antaakseen meille elämän, yltäkylläisen elämän. Jeesuksen antama elämä on täyttä elämää täällä maanpäällä, iloineen ja suruineen, mutta myös elämää, joka jatkuu ikuisesti. Tässä elämässä vieraana saattaa olla itku, mutta kun kerran pääsemme taivaaseen, Jumala pyyhkii silmistämme kaikki kyyneleet.
Uskominen on tietyssä mielessä sitä, että vastaamme Jumalalle KYLLÄ. Kyllä, tahdon kääntyä sinun puoleesi. Kyllä, uskon sinuun. Kyllä Jeesus, tarvitsen sinua. Kyllä Jeesus, uskon, että olet kärsinyt rangaistuksen minunkin synneistäni ristillä. Kyllä Jeesus, minä tahdon luovuttaa koko elämäni sinulle ja ottaa vastaan pelastuksen, jota vain sinä tarjoat. Kyllä, Jumala, tee tahtosi minussa.
Samalla uskominen on sitä, että sanon KYLLÄ todelliselle elämälle, todelliselle ilolle ja vapaudelle. Jos sanonkin jollekin EI, se on pikemminkin: Ei minun tarvitse. En minä edes halua. Ei minua kiinnosta. Se, mitä ympäröivä maailma pitää arvossa, menettää merkityksensä. Jumala tarjoaa niin paljon parempaa.
Minusta tuntuu, että päivittäin saan valita elämän pienissä asioissa, sanonko Jumalalle edelleen KYLLÄ. Sanonko kyllä hänen tahdolleen ja sille hyvälle suunnitelmalle, joka hänellä on minulle? Jumala rakastaa minua ja tahtoo minulle hyvää. Hänen rakkautensa ei koskaan pakota tai jyrää, vaan hän kunnioittaa minun omaa tahtoani. Hän saattaa kysyä minulta tahdonko luovuttaa kaiken hänelle. Tahdonko sanoa Jumalalle KYLLÄ elämäni eri tilanteissa.
Väitän, että usko on pikemminkin kuin KYLLÄ-vastaus elämälle. Jeesus tuli antaakseen meille elämän, yltäkylläisen elämän. Jeesuksen antama elämä on täyttä elämää täällä maanpäällä, iloineen ja suruineen, mutta myös elämää, joka jatkuu ikuisesti. Tässä elämässä vieraana saattaa olla itku, mutta kun kerran pääsemme taivaaseen, Jumala pyyhkii silmistämme kaikki kyyneleet.
Uskominen on tietyssä mielessä sitä, että vastaamme Jumalalle KYLLÄ. Kyllä, tahdon kääntyä sinun puoleesi. Kyllä, uskon sinuun. Kyllä Jeesus, tarvitsen sinua. Kyllä Jeesus, uskon, että olet kärsinyt rangaistuksen minunkin synneistäni ristillä. Kyllä Jeesus, minä tahdon luovuttaa koko elämäni sinulle ja ottaa vastaan pelastuksen, jota vain sinä tarjoat. Kyllä, Jumala, tee tahtosi minussa.
Samalla uskominen on sitä, että sanon KYLLÄ todelliselle elämälle, todelliselle ilolle ja vapaudelle. Jos sanonkin jollekin EI, se on pikemminkin: Ei minun tarvitse. En minä edes halua. Ei minua kiinnosta. Se, mitä ympäröivä maailma pitää arvossa, menettää merkityksensä. Jumala tarjoaa niin paljon parempaa.
Minusta tuntuu, että päivittäin saan valita elämän pienissä asioissa, sanonko Jumalalle edelleen KYLLÄ. Sanonko kyllä hänen tahdolleen ja sille hyvälle suunnitelmalle, joka hänellä on minulle? Jumala rakastaa minua ja tahtoo minulle hyvää. Hänen rakkautensa ei koskaan pakota tai jyrää, vaan hän kunnioittaa minun omaa tahtoani. Hän saattaa kysyä minulta tahdonko luovuttaa kaiken hänelle. Tahdonko sanoa Jumalalle KYLLÄ elämäni eri tilanteissa.
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
Seurakuntaseilailua
Olen viime aikoina käynyt monien erilaisten seurakuntien tilaisuuksissa. Lähikirkossa, omassa seurakunnassa, siskon srk:ssa, kavereiden mukana erilaisissa seurakunnissa ja tänään olin erään lähetysjärjestön tilaisuudessa. Siellä olikin tämän päivän saarnan aiheena osuvasti seurakunta ja siihen sitoutuminen. Auts.
Tiedän, etten ole ainoa tässä kaupungissa, joka harrastaa seilausta eri seurakuntien tilaisuuksissa. Moni ikäiseni etsii paikkaansa samalla tavoin kuin minäkin. Osa on luovuttanut eikä käy missään ja jotkut ovat myös perin pohjin pettyneet.
Eri seurakunnissa olisi niin paljon mielenkiintoisia tilaisuuksia ja kavereitakin olisi vähän siellä täällä, mutta kaikkeen ei voi kuitenkaan revetä. Pitäisi löytää se kuuluisa oma paikka. Joskus melkein toivon asuvani jossain, missä ei olisi niin paljon tarjontaa seurakuntien suhteen. Olen iloinen, että minulla on oma rakas seurakunta. Koen kuuluvani sinne, mutta en tiedä mikä minun paikkani on siinä kokonaisuudessa.
Tahtoisin olla mukana jossain, mikä rakentaisi seurakuntaa, mutta toistaiseksi hengaan vaan. Mieluiten tahtoisin tehdä jotain seurakunnan ulkopuolisten ihmisten tavoittamiseksi, en niinkään seurakuntalaisten viihdyttämiseksi.
Tahtoisin muutenkin elämässäni tuntea, että se, mitä teen on merkityksellistä. Opiskelu on tähän saakka tuntunut ainakin ajoittain mielekkäältä ja jos pääsen alan töihin, niin työnteko tuntuu varmasti mielekkäältä. Minulla on kuitenkin ollut aikanaan paljon suurempia unelmia. Sellaisia unelmia, että voisin tehdä jotain, joka muuttaisi ihmisten elämiä. No, aikuistumiseen kai kuuluu(?) se, että turha idealismi ja sankaruushaaveet karisevat, kun alkaa nähdä realistisemmin omat rajalliset mahdollisuutensa. Mutta jos minun unelmani ovat osoittautuneet typeriksi, niin haluaisin tietää mitkä sitten ovat niitä kestäviä, Jumalan unelmia minun elämääni varten?
Tiedän, etten ole ainoa tässä kaupungissa, joka harrastaa seilausta eri seurakuntien tilaisuuksissa. Moni ikäiseni etsii paikkaansa samalla tavoin kuin minäkin. Osa on luovuttanut eikä käy missään ja jotkut ovat myös perin pohjin pettyneet.
Eri seurakunnissa olisi niin paljon mielenkiintoisia tilaisuuksia ja kavereitakin olisi vähän siellä täällä, mutta kaikkeen ei voi kuitenkaan revetä. Pitäisi löytää se kuuluisa oma paikka. Joskus melkein toivon asuvani jossain, missä ei olisi niin paljon tarjontaa seurakuntien suhteen. Olen iloinen, että minulla on oma rakas seurakunta. Koen kuuluvani sinne, mutta en tiedä mikä minun paikkani on siinä kokonaisuudessa.
Tahtoisin olla mukana jossain, mikä rakentaisi seurakuntaa, mutta toistaiseksi hengaan vaan. Mieluiten tahtoisin tehdä jotain seurakunnan ulkopuolisten ihmisten tavoittamiseksi, en niinkään seurakuntalaisten viihdyttämiseksi.
Tahtoisin muutenkin elämässäni tuntea, että se, mitä teen on merkityksellistä. Opiskelu on tähän saakka tuntunut ainakin ajoittain mielekkäältä ja jos pääsen alan töihin, niin työnteko tuntuu varmasti mielekkäältä. Minulla on kuitenkin ollut aikanaan paljon suurempia unelmia. Sellaisia unelmia, että voisin tehdä jotain, joka muuttaisi ihmisten elämiä. No, aikuistumiseen kai kuuluu(?) se, että turha idealismi ja sankaruushaaveet karisevat, kun alkaa nähdä realistisemmin omat rajalliset mahdollisuutensa. Mutta jos minun unelmani ovat osoittautuneet typeriksi, niin haluaisin tietää mitkä sitten ovat niitä kestäviä, Jumalan unelmia minun elämääni varten?
maanantai 13. helmikuuta 2012
Katso, jos uskallat
Katsoin juuri youtubesta 180 Movie -nimellä kulkevan dokumentin. Oli raju, mutta pysäyttävä. Suosittelen! Ei sovellu lapsille.
Tämä haastaa maailmankatsomusta ja arvoja...Nielemmekö sokeina sen, mitä ympäröivä maailma ja yhteiskunta meille syöttää vai uskallammeko pysähtyä ajattelemaan?
Minulle tuli mieleen tämä raamatunpaikka
Ja näitähän löytyi lisää VT:stä
Herra, rakas Taivaan isä. Kiitos Jeesuksen täydellisestä uhrista, joka riittää täydellisesti puhdistamaan meidät kaikesta synnistä. Kiitos, että lähetit poikasi ristille, kärsimään rangaistuksen, joka olisi kuulunut meille. Hän otti kaikki meidän syntimme päällensä ja kuolemallaan sovitti koko maailman kaikkien ihmisten kaikki synnit. Kiitos, että se yksi uhri riittää, se on täytetty. Kiitos pelastuksesta, joka on tarkoitettu kaikille. Olet sanonut, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Kaikki me olemme rikkoneet kymmentä käskyä tavalla jos toisellakin, olemme elämässämme tehneet vastoin sinun tahtoasi. Olemme syntisiä ja vailla sinun kirkkauttasi, Jumala. Mutta saamme sinun armostasi lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut meidät vapaiksi.
Kiitos Jeesus. Syyllisyys on pyyhitty pois sinun verelläsi. Sinä olet se täydellinen uhri, joka täydellisesti puhdistaa, pelastaa ja vapauttaa. Kiitos, että kätemme, jotka ovat veren tahraamat, sinä puhdistat ja verenpunaiset syntimme tulevat valkeiksi kuin lumi. Kiitos, Herra, että sinä otat nämä likaiset vaatteet yltämme ja puetat meidät juhlavaatteisiin, valkeisiin vaatteisiin. Kiitos täydellisestä sovituksestasi, täydellisestä armostasi ja anteeksiantamuksestasi, joka koskee myös minua.
Amen
Tämä haastaa maailmankatsomusta ja arvoja...Nielemmekö sokeina sen, mitä ympäröivä maailma ja yhteiskunta meille syöttää vai uskallammeko pysähtyä ajattelemaan?
Minulle tuli mieleen tämä raamatunpaikka
Vaikka te levitätte kätenne rukoukseen, minä peitän silmäni, en tahdo teitä nähdä. Vaikka te rukoilemistanne rukoilisitte, minä en teitä kuuntele, koska kätenne ovat veren tahrimat. Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa. Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa. -- Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. -- Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa. Jes 1:15-18
Ja näitähän löytyi lisää VT:stä
Millä tavoin Jumala sitten pyyhki pois rikkomuksemme? UT:stä
Mutta minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkä muistele sinun syntejäsi. Jes 43:25
Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi.Jes 44:22
Minä pyyhin pois heidän syntinsä ja rikkomuksensa, minä puhdistan heidät, ja heistä tulee minun kansani ja minä olen heidän Jumalansa. Hes 37:23
Yhdessä hetkessä minä otan pois tämän maan synnin. Sak 3:9
Nyt Jumala on kuitenkin laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Room 3:21-25
Herra, rakas Taivaan isä. Kiitos Jeesuksen täydellisestä uhrista, joka riittää täydellisesti puhdistamaan meidät kaikesta synnistä. Kiitos, että lähetit poikasi ristille, kärsimään rangaistuksen, joka olisi kuulunut meille. Hän otti kaikki meidän syntimme päällensä ja kuolemallaan sovitti koko maailman kaikkien ihmisten kaikki synnit. Kiitos, että se yksi uhri riittää, se on täytetty. Kiitos pelastuksesta, joka on tarkoitettu kaikille. Olet sanonut, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Kaikki me olemme rikkoneet kymmentä käskyä tavalla jos toisellakin, olemme elämässämme tehneet vastoin sinun tahtoasi. Olemme syntisiä ja vailla sinun kirkkauttasi, Jumala. Mutta saamme sinun armostasi lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut meidät vapaiksi.
Kiitos Jeesus. Syyllisyys on pyyhitty pois sinun verelläsi. Sinä olet se täydellinen uhri, joka täydellisesti puhdistaa, pelastaa ja vapauttaa. Kiitos, että kätemme, jotka ovat veren tahraamat, sinä puhdistat ja verenpunaiset syntimme tulevat valkeiksi kuin lumi. Kiitos, Herra, että sinä otat nämä likaiset vaatteet yltämme ja puetat meidät juhlavaatteisiin, valkeisiin vaatteisiin. Kiitos täydellisestä sovituksestasi, täydellisestä armostasi ja anteeksiantamuksestasi, joka koskee myös minua.
Amen
lauantai 11. helmikuuta 2012
Rukoillaan herätystä Suomeen!
Tv7 sivuilta ja eri blogeista olen löytänyt tämän rukouksen, jota sotien aikaan rukoiltiin. Rukous ei ole vanhentunut, vaan tuntuu tänäänkin ajankohtaiselta. Tämä on siis suoraan kopioitu tuolta tv7 sivuilta.
Rukous kansamme puolesta
Taivaallinen Isämme
katso armossasi kansamme puoleen.
Sinä olet luonut sen
ja rakastat sitä.
Sinä näet, että se on
mitä suurimmassa vaarassa.
Siksi rukoilemme Sinua: Herra,
auta meitä hädässämme
äläkä anna meidän hukkua.
Lahjoita kääntymys
synnin ja laittomuuden teiltä,
jotka johtavat kansamme tuhoon.
Herra, armahda meitä.
Herra Jeesus Kristus,
ilman Sinua olemme voimattomia
hävittäviä voimia vastaan,
jotka tulvivat kansamme yli
ja myrkyttävät sen.
Siksi me kerskaamme Sinun voitostasi
pahuuden henkivaltoja vastaan,
joiden vaikutukset
ovat joka päivä sanoin ja kuvin
julkisuudessa nähtävissä.
Herra, sinä olet Golgatan ristillä
voittanut pimeyden vallat.
Niiden täytyy väistyä myös tänään,
koska ylistämme
Sinun nimeäsi niiden ylitse.
Tähän me uskomme,
sillä Sinä voit myös
meidän aikanamme varjella
ihmiset saatanalliselta eksytykseltä.
Herra, armahda meitä.
Auta meitä
Pyhän Henkesi kautta
ryhtymään omassa elämässämme
taisteluun syntiä vastaan
ja olemaan kestäviä loppuun asti.
Tee meidät
kansamme keskellä merkiksi
Sinun vapauttavasta armostasi.
Täytä meidät niin
Sinun rakkaudellasi,
että me tulemme kuuliaisiksi
Sinun käskyillesi.
Rakkautesi olkoon meissä se voima,
joka voittaa
pimeyden vallat kansassamme.
Herra Jeesus Kristus,
kaiken me voimme Sinun kauttasi,
siihen me uskomme.
Armahda meitä.
Amen.
Rukous tunnetaan nimellä “Kyösti Kallion rukous” ja sitä rukoiltiin viime sotien aikaan kirkoissamme.
Nurkkalintu antoi hyvän vinkin Hilja Aaltosen haastatteluun, joka on julkaistu Sana-lehdessä ja löytyy netistä Kristuspäivän sivuilta. Hilja Aaltonen odottaa herätystä. Lue, mitä hän siitä sanoo!
Rukous kansamme puolesta
Taivaallinen Isämme
katso armossasi kansamme puoleen.
Sinä olet luonut sen
ja rakastat sitä.
Sinä näet, että se on
mitä suurimmassa vaarassa.
Siksi rukoilemme Sinua: Herra,
auta meitä hädässämme
äläkä anna meidän hukkua.
Lahjoita kääntymys
synnin ja laittomuuden teiltä,
jotka johtavat kansamme tuhoon.
Herra, armahda meitä.
Herra Jeesus Kristus,
ilman Sinua olemme voimattomia
hävittäviä voimia vastaan,
jotka tulvivat kansamme yli
ja myrkyttävät sen.
Siksi me kerskaamme Sinun voitostasi
pahuuden henkivaltoja vastaan,
joiden vaikutukset
ovat joka päivä sanoin ja kuvin
julkisuudessa nähtävissä.
Herra, sinä olet Golgatan ristillä
voittanut pimeyden vallat.
Niiden täytyy väistyä myös tänään,
koska ylistämme
Sinun nimeäsi niiden ylitse.
Tähän me uskomme,
sillä Sinä voit myös
meidän aikanamme varjella
ihmiset saatanalliselta eksytykseltä.
Herra, armahda meitä.
Auta meitä
Pyhän Henkesi kautta
ryhtymään omassa elämässämme
taisteluun syntiä vastaan
ja olemaan kestäviä loppuun asti.
Tee meidät
kansamme keskellä merkiksi
Sinun vapauttavasta armostasi.
Täytä meidät niin
Sinun rakkaudellasi,
että me tulemme kuuliaisiksi
Sinun käskyillesi.
Rakkautesi olkoon meissä se voima,
joka voittaa
pimeyden vallat kansassamme.
Herra Jeesus Kristus,
kaiken me voimme Sinun kauttasi,
siihen me uskomme.
Armahda meitä.
Amen.
Rukous tunnetaan nimellä “Kyösti Kallion rukous” ja sitä rukoiltiin viime sotien aikaan kirkoissamme.
Nurkkalintu antoi hyvän vinkin Hilja Aaltosen haastatteluun, joka on julkaistu Sana-lehdessä ja löytyy netistä Kristuspäivän sivuilta. Hilja Aaltonen odottaa herätystä. Lue, mitä hän siitä sanoo!
Mikä on elämäni tarkoitus?
Kaikki varmaan miettivät joskus kysymystä "Mikä on elämäni tarkoitus?" tai "Mitä varten minut on luotu?" En ole viime aikoina miettinyt asiaa, mutta löysin yllättäen kysymykseen vastauksen Raamatusta, efesolaiskirjeen 2. luvusta, jakeesta 10.
Vau! Minutkin on siis luotu Kristuksen Jeesuksen yhteyteen, toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on minut tarkoittanut! Minut on siis tarkoitettu elämään Kristuksen Jeesuksen yhteydessä :) Jumala on pelastanut minut, jotta toteuttaisin niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on minut tarkoittanut. Eräs toinen Raamatunpaikka kertoo myös mielestäni hyvin, miksi Jumala on pelastanut minut. Tai ainakin niin sen ymmärrän.
Siis mikäli ymmärrän oikein, Jumala antoi valonsa loistaa sydämeeni ja pelasti minut, jotta Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoaan. Siis olen pelastettu, koska Jumala haluaa levittää valoaan maailmassa. Vau! Sitä seuraava jae kertoo, että minä olen vain saviastia, jotta Jumala saisi kaiken kunnian ja jotta se suuri voima, joka minussa vaikuttaa, olisi Jumalan.
Usein minusta tuntuu niin voimattomalta. Kuvittelen, että minun pitäisi tuntea olevani jotenkin voimakas ja kyetä jotenkin itse vastustamaan pahaa ja saamaan aikaan hyvää. Minussa itsessäni ei kuitenkaan voi olla sellaista voimaa. Minä olen saviastia ja voima, joka minussa vaikuttaa on Jumalan. Hän toimii minussa ja minun kauttani siten, että HÄN saa kaiken kunnian. Luulen, että mitä enemmän luovun omasta voimastani ja tulen riippuvaiseksi hänen voimastaan, sitä suuremmin hänen voimansa vaikuttaa elämässäni. Mitä enemmän itse "pienenen", sitä suuremmaksi hän ja hänen voimansa tulevat elämässäni.
Kirjoitin joskus, että jos en vaella Jumalan tahdossa, menetän sen siunauksen, mikä Jumalan tahdossa elämiseen kätkeytyy. Tänään kuuntelin puheen, joka sai tajuamaan, ettei ole kyse pelkästään siitä, että minä menetän siunauksen. Pikemminkin on kyse siitä, että muut ihmiset menettävät sen siunauksen, jonka olisivat voineet minun kauttani saada. Jos en elä Jumalan tahdon mukaan, Jumalan valtakunta ei leviä minun kauttani niin kuin se voisi levitä.
Minun ei onneksi tarvi kantaa huolta eikä vastuuta koko maailman pelastumisesta. Jumala on kuitenkin uskonut sydämelleni ihmisiä ja asioita, joiden koen tavallaan olevan minun vastuullani. Hän haluaa minun rukoilevan niiden puolesta. Hän haluaa levittää valoaan lähipiiriini minun kauttani. Minun tehtäväni on olla vähässä uskollinen, kuunnella Jumalaa ja valita joka päivä hänen tahtonsa, olla pienissä asioissa uskollinen.
Voi, kunpa oikeasti tajuaisin ja sisäistäisin kaiken, mitä kirjoitan! Kunpa voisin tänä vuonna valita joka päivä Jumalan tahdon, joka hetki olla uskollinen niissä pienissä asioissa, joita Jumala on minulle antanut!
Tästä taisi tulla pitkä postaus, mutta laitan tähän loppuun vielä tuon efesolaiskirjeen toisen luvun jakeet 1-10. Nauttikaa!
Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut. Ef 2:10
Vau! Minutkin on siis luotu Kristuksen Jeesuksen yhteyteen, toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on minut tarkoittanut! Minut on siis tarkoitettu elämään Kristuksen Jeesuksen yhteydessä :) Jumala on pelastanut minut, jotta toteuttaisin niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on minut tarkoittanut. Eräs toinen Raamatunpaikka kertoo myös mielestäni hyvin, miksi Jumala on pelastanut minut. Tai ainakin niin sen ymmärrän.
2 Kor 4:6 Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. (KR 33/38)
Siis mikäli ymmärrän oikein, Jumala antoi valonsa loistaa sydämeeni ja pelasti minut, jotta Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoaan. Siis olen pelastettu, koska Jumala haluaa levittää valoaan maailmassa. Vau! Sitä seuraava jae kertoo, että minä olen vain saviastia, jotta Jumala saisi kaiken kunnian ja jotta se suuri voima, joka minussa vaikuttaa, olisi Jumalan.
Usein minusta tuntuu niin voimattomalta. Kuvittelen, että minun pitäisi tuntea olevani jotenkin voimakas ja kyetä jotenkin itse vastustamaan pahaa ja saamaan aikaan hyvää. Minussa itsessäni ei kuitenkaan voi olla sellaista voimaa. Minä olen saviastia ja voima, joka minussa vaikuttaa on Jumalan. Hän toimii minussa ja minun kauttani siten, että HÄN saa kaiken kunnian. Luulen, että mitä enemmän luovun omasta voimastani ja tulen riippuvaiseksi hänen voimastaan, sitä suuremmin hänen voimansa vaikuttaa elämässäni. Mitä enemmän itse "pienenen", sitä suuremmaksi hän ja hänen voimansa tulevat elämässäni.
Kirjoitin joskus, että jos en vaella Jumalan tahdossa, menetän sen siunauksen, mikä Jumalan tahdossa elämiseen kätkeytyy. Tänään kuuntelin puheen, joka sai tajuamaan, ettei ole kyse pelkästään siitä, että minä menetän siunauksen. Pikemminkin on kyse siitä, että muut ihmiset menettävät sen siunauksen, jonka olisivat voineet minun kauttani saada. Jos en elä Jumalan tahdon mukaan, Jumalan valtakunta ei leviä minun kauttani niin kuin se voisi levitä.
Minun ei onneksi tarvi kantaa huolta eikä vastuuta koko maailman pelastumisesta. Jumala on kuitenkin uskonut sydämelleni ihmisiä ja asioita, joiden koen tavallaan olevan minun vastuullani. Hän haluaa minun rukoilevan niiden puolesta. Hän haluaa levittää valoaan lähipiiriini minun kauttani. Minun tehtäväni on olla vähässä uskollinen, kuunnella Jumalaa ja valita joka päivä hänen tahtonsa, olla pienissä asioissa uskollinen.
Voi, kunpa oikeasti tajuaisin ja sisäistäisin kaiken, mitä kirjoitan! Kunpa voisin tänä vuonna valita joka päivä Jumalan tahdon, joka hetki olla uskollinen niissä pienissä asioissa, joita Jumala on minulle antanut!
Tästä taisi tulla pitkä postaus, mutta laitan tähän loppuun vielä tuon efesolaiskirjeen toisen luvun jakeet 1-10. Nauttikaa!
Jumala on tehnyt eläviksi teidät, jotka olitte kuolleita rikkomustenne ja syntienne tähden. Ennen te elitte niiden vallassa tämän maailman menon mukaan, totellen avaruuden henkivaltojen hallitsijaa, sitä henkeä, joka yhä vaikuttaa tottelemattomissa ihmisissä. Heidän joukossaan mekin kaikki ennen elimme noudattaen oman luontomme haluja ja tehden niin kuin ruumiimme ja mielemme tahtoivat, ja näin olimme luonnostamme vihan alaisia niin kuin kaikki muutkin. Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa. Armosta teidät on pelastettu. Jumala herätti meidät yhdessä Kristuksen Jeesuksen kanssa ja antoi meillekin paikan taivaassa osoittaakseen kaikille tuleville aikakausille, kuinka äärettömän runsas on hänen armonsa ja kuinka suuri hänen hyvyytensä, kun hän antoi meille Kristuksen Jeesuksen. Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä. Mekin olemme Jumalan tekoa, luotuja Kristuksen Jeesuksen yhteyteen toteuttamaan niitä hyviä tekoja, joita tekemään Jumala on meidät tarkoittanut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
