perjantai 11. maaliskuuta 2011

Jumalan tunteminen

Lähelläni on niin paljon ihmisiä, jotka etsivät totuutta ja kaipaavat sitä, minkä vain Jumala voi antaa. Kunpa voisin levittää "Kristuksen tuoksua" ja kunpa Jumala voisi käyttää minuakin jollakin tavalla, kun Hän vetää ihmisiä luokseen.

Millainen minun sitten pitäisi olla, että Jumala voisi käyttää minua? Luulen, ettei Jumala mittaa "hyödyllisyyttä" samoilla mittareilla kuin me mittaamme, sillä Jumala näkee sydämen. Kenties tärkeintä elämässä on oppia tuntemaan Jumalaa paremmin. Ainut, millä on lopulta väliä tässä elämässä on se, tunnenko Jeesuksen (ja tunteeko hän minut)

Paavali oli fariseus, jolla oli varmaankin vaikutusvaltaa, hänellä oli hyvä syntyperä ja hän oli kaiken lisäksi (ihmisten mittareilla) varsin hyvä ihminen. Silti hän sanoo:

Fil 3:7-11 Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken, olen heittänyt kaiken roskana pois, jotta voittaisin omakseni Kristuksen ja jotta kävisi ilmi, että kuulun hänelle. Näin minulla ei enää ole mitään omaa, lain noudattamiseen perustuvaa vanhurskautta, vaan se vanhurskaus, jonka perustana on usko Kristukseen ja jonka Jumala antaa sille, joka uskoo. Minä tahdon tuntea Kristuksen ja hänen ylösnousemisensa voiman ja tulla hänen kaltaisekseen osallistumalla hänen kärsimyksiinsä ja kuolemaansa. Ehkä silloin saan myös nousta kuolleista.

Kun tunnen Jeesuksen, hänen "kirkkautensa tunteminen levittää valoaan" minusta aivan itsestään. Tunnen kuitenkin usein olevani huonoa mainosta Kristuksesta. Jos ihmiset tietävät, että olen uskossa, niin mitä he mahtavat ajatella Jumalasta, kun näkevät syntisyyteni ja heikkouteni. En ole yhtään sen parempi kuin kukaan muukaan, en ole hyvä ihminen. Tuotanko häpeää Jumalle? Raamatussa sanotaan:
Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. 2. Kor 4:6-7 (KR 33/38)

Ai niin, olen armosta pelastettu syntinen. Saviastia.

4 kommenttia:

  1. Omistamme suurimman arteen, jonka elämässä voi saada. Silti siitä kertominen muille ihmisille on vaikeaa, vaikka tiedämme, että se pelastaisi heidän elämänsä. Iso ristiriita. Tosin Jumalalla on tässäkin asiassa päätäntävalta ja voimme vain toimia Jumalan sanan välittäjinä levittäessämme sanomaa Kristuksesta. Näin minä ainakin ajattelen.

    VastaaPoista
  2. Niinpä. Ei me tosiaan voida ketään "käännyttää", vaan Jumala ainoastaan voi ihmiset pelastaa. Eikä onneksi oo meidän vastuulla se, pelastuuko ihmiset.

    Kiitos kommentista!

    VastaaPoista
  3. Samoja kysymyksiä ja ajatuksia ja..voivotteluja liikkunut päässä että "huonoa mainosta". Toisaalta, juurikin armosta ollaan pelastettu, eikä ihankaan heti täydellisiä, että mennään sillä ja rukouksessa :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentista Jenna! Sillä mennään :)
    Siunausta!

    VastaaPoista