Kadonnutta iloa metsästämässä

Elämäni on tasaisen hyvää ja mukavan arkista. Huomasin kuitenkin, että ilo ja riemu ovat vaivihkaa kadonneet jonnekin, enkä löydä niitä enää. Osaan vielä nauraa, mutta missä on ilo elämästä?

Ilon puuttuminen tuntuu olevan laajalle levinnyt ilmiö, joka koskettaa muitakin kuin minua. Raamatussa käsketään iloitsemaan Herrasta (Fil 4.4). Mitä ihmettä? Ehkäpä sillä ei tarkoiteta, että pitäisi väkisin vääntää naamansa hymyyn ja esittää iloista silloin, kun tuntuu pahalta. Jumala tietää tasan tarkkaan miltä meistä tuntuu ja Jumalan edessä on lupa olla rehellinen...hän näkee kuitenkin kaikkien naamarien taakse.

Kenties ilo Herrassa on jotain syvempää kuin tunteet, jotka vaihtelevat olosuhteiden ja mielialojen mukaan. Kenties sillä tarkoitetaan on iloa siitä, että kaikesta huolimatta olen Jumalan lapsi ja matkalla taivaaseen, tuli mitä tuli ja tuntui miltä tuntui.

Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen.Joh 1:12

Katsokaa, kuinka suurta rakkautta Isä on meille osoittanut: me olemme saaneet Jumalan lapsen nimen, ja hänen lapsiaan me myös olemme. Tästä syystä maailma ei meitä tunne, eihän se tunne häntäkään. 1. Joh 3:1