sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Kuka olet, Herra?

Tajusin eilen, että en tunne Jumalaa, vaikka väitän kulkevani Jeesuksen kanssa. Puhun hänestä kevyesti, tajuamatta, kuka hän on ja kuinka Pyhä hän on. Hän on maailmankaikkeuden Luoja ja ylläpitäjä, mutta minulle hän on useammin kuin nukkumatti tai hammaskeiju. En oikeasti tunne häntä sellaisena kuin hän on.

Kuuntelin eilen Paul Washerin saarnasarjasta True Gospel kaksi ekaa osaa, koska haluaisin ymmärtää, mitä evankeliumi on. No, kuunnellessani tajusin taas, että en edelleenkään ymmärrä evankeliumia, vaikka tiedän mitä se pitää sisällään.

Minulla on kyllä valtavasti tietoa uskosta, mutta ei pisaraakaan Jumalan voimaa. Raamatun mukaan juuri evankeliumi on Jumalan voima
Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää." Room 1:16-17

Tiedän olevani syntinen, joo. Mutta ymmärränkö mitä se tarkoittaa? En. Tuntuu, että monista sanoista on tullut vain kuluneita kliseitä, kuolleita käsitteitä, joiden merkitystä en ymmärrä. Tiedän, että Jeesus kuoli puolestani, mutta mitä se todella merkitsee?

Miksei näistä asioista puhuta kirkoissa ja seurakunnissa? Miksi puhutaan kaikesta muusta, muttei näistä perusasioista? Miksei saarnata evankeliumia? Oletetaanko, että kaikki on kuulleet sen niin monta kertaa? Minä ainakin kaipaisin ihan perusruisleipää ja evankeliumin "pääruokaa". Pelkkä jälkkäri ei täytä, vaikka saattaa maistua hyvältä. Jos en saa ravitsevaa ruokaa, jään tyhjäksi.

Herra, kuka sinä olet? Tahtoisin tuntea sinut. Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Tahtoisin ymmärtää evankeliumin, niin että eläisin siitä joka päivä. Tahtoisin olla sellainen kristitty, jollaiseksi olet minut tarkoittanut. Herra armahda ja auta!

6 kommenttia:

  1. Tää on ku minun suusta!! Tiedän kyllä paljon, mutta sisäistän nin kamalan vähän. Ja koska sisäistän vähän, se myös vaikuttaa vähän. Vaikka senhän pitäis olla JÄRISYTTÄVÄ asia, että Jumala antoi poikansa mun puolesta ja synnin suuruus on siis valtava.

    "Kaikki ovat luopuneet ja käyneet kelvottomiksi. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan."
    -Kertokaa mulle tästä!

    t. kerran jo kommentoinut anonyymi, joka tykkäs kirjoitustyylistäsi, ajatusmaailmastasi ja samaistuu siihen. kutsuttakoon vaikka Henriikaksi

    VastaaPoista
  2. Ehkä ihmismieli ei voikaan käsittää Jumalaa kokonaan, sellaisena kuin Hän kokonaisuudessaan on, vaan me näemme tavallaan osia Hänestä?

    Jos seurakunta ei täytä kaikkia henkisiä tarpeitasi etsi vastauksia itse muualtakin, vaikka tutkimalla raamattua itse tai jonkun muun kanssa. Voit lukea kirjoja tai etsiä vastauksia netistäkin. Ihan varmasti samoista asioista on oltu kiinnostuneita ennen sinuakin ja ehkä joku löysikin ratkaisun näihin? Osa ihmisistä tyytyy vaan vähempään, eikä niitä kiinnosta tukia asioita syvemmin. Jos sinulta löytyy intoa syventyä pintaa syvemmälle, niin todennäköisesti Jumala antaa sinulle siihen mahdollisuudenkin.

    Olet joskus sanonut, että rehellisyys on sinulle vaikeaa. Itse en ole kuitenkaan huomannut sitä kirjoitustyylistäsi. Kirjoitat silloinkin kun olet epäverma, etkä yritä aina vain näyttää ainoastaan hyvää puolta itsestäsi, ja se on harvinaista blogeissa.

    Olet mielenkiintoinen ja yksilöllinen ihminen ja ajatuksiasi on mukava seurata. Löydän piirteistäsi välillä itseni. Itsekin tykkään hirveästi miettiä ja pohtia, ja joskus tuntuu siltä, että jämähdän vain teoreettisiin pohdintoihin ja käytännöllinen jää tekemättä.

    Onnea etsinnässäsi!

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista Henriikka ja Nessa :) Kiva että tykkäätte ja ootte jaksaneet lukea tätä ja kommentoida!

    Tietoa on tosiaan paljon, vaan kuinka paljon oon siitä sisäistänyt ja kuinka paljon siitä elän todeksi? En haluaisi olla kävelevä tietokirjasto, pölyinen ja tunkkainen, vaan haluaisin elää todeksi tätä kristinuskoa. Mutta miten?

    Mullakin on tosiaan taipumusta pohtia juttuja vain teoriassa, vähän liikaakin. Sitten luulen tietäväni jotain, vaikka käytäntö näyttää, etten oikeasti tiedäkään :)

    Mut kiitos vielä rohkaisevista sanoista, tuli hyvä mieli!

    VastaaPoista
  4. Minä koen, että synnin syvyys paljastuu itsetutkiskelussa. Synti ei ole mikään uskon asia, vaan selvästi havaittavissa oleva tosiasia. Koska ihminen voi havaita sielunsa surkean tilan kuitenkaan mieltämättä sitä synniksi, täytyy havaintoa peilata Jumalan tahtoa vasten. Jumalan tahdon valossa havaittu sieluntila paljastuu synniksi. Jumalan tahto taas tulee ilmi Jeesuksessa. Jeesus on mittapuu, johon kristityn pitäisi itseään verrata. Jeesuksessa siis ilmestyy paitsi pelastuksen evankeliumi myös lain ankara vaatimus. Jeesus sekä paljastaa synnit että antaa ne anteeksi.

    Että Jeesus sovitti syntini, tarkoittaa käytännössä ainakin sitä, että voin rehellisesti ja turvallisin mielin kohdata oman pahuuteni. Minun ei tarvitse yrittää selitellä sitä pois, keksiä sille oikeutusta tai väheksyä sitä. Jos ihmiseltä puuttuu taju armosta, hän voi tuhoutua omaan pahuuteensa. Tavallisempaa kuitenkin on se, että hän alkaa itse määritellä hyvää ja pahaa. Silloin hän voi määritellä oman pahuutensa yhdentekeväksi tai joskus jopa suorastaan hyveeksi. Näin hän kykenee sietämään itseään kaikessa viheliäisyydessäänkin.

    Minusta ei ole huono asia, jos Jeesus on "kuin nukkumatti tai hammaskeiju". Eikö koko homman ydin ole siinä, että Jeesus on läheinen ja helposti tavoitettava? Jeesuksessa Jumala tulee lähelle. Hän on maailmankaikkeuden luoja ja ylläpitäjä, korkein auktoriteetti ja ylimmäinen tuomari, mutta siitä huolimatta hän nöyrtyi halveksitun ihmisen osaan. Jos Jeesus pakenee liian kauas taivaallisiin korkeuksiin, hänen todellinen ihmisyytensä jää hänen todellisen jumaluutensa varjoon, mikä taas tekee mahdottomaksi ymmärtää hänet ihmiskunnan ja Jumalan välimiehenä.

    En enää tiedä, liittyykö tämä kommentti juurikaan kirjoitukseesi. Niin tai näin, sinulla on miellyttävä blogi.

    VastaaPoista
  5. "En haluaisi olla kävelevä tietokirjasto, pölyinen ja tunkkainen, vaan haluaisin elää todeksi tätä kristinuskoa."

    Olet oikeassa Anna, tiedosta ei oikeastaan ole kauheasti hyötyä, jos se ei siirry käytäntöön. Jos tietää esimerkiksi mikä on syntiä, mutta toistaakin sitä jatkuvasti, niin siitä tiedosta ei tässä tapauksessa olekaan hyötyä. (minä ymmärrän synnin pyhyydestä poikkeamisena)

    On kuitenkin vaikeaa laittaa kaikki tieto yht'äkkiä käytäntöön. Ehkä kannattaa aloittaa pienistä asioista, ja edetä sitten vähitellen eteenpäin. Vaikka ihmisestä ei tulisikaan koskaan täydellistä, niin se yrittäminen, itsensä kehittäminen ja itse matka Jumalan luo, on se tärkein asia tässä.

    Jos haluat elää kristinuskoa todeksi, niin kannattaa varmaan yrittää elää raamatun kehotusten mukaan. Mieti vaikka mitä siellä opetetaan, mitä se merkitsi siihen aikaan ja kuinka sen voi laittaa käytäntöön nykyaikana.

    Kristinuskon ideanahan on vaeltaa tässä elämässä, niin kuin Jeesus vaelsi.
    "Joka sanoo hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niinkuin hän vaelsi." (1Joh.2:6)

    On myös mielenkiintoista tutustua sen ajan ja paikan kulttuuriin, ja tarkastella sitten raamatussa esiintyviä tapahtumia siinä valossa. Tämä voi auttaa ymmärtämään joitakin vaikeita ja kummallisilta kuulostavia asioita. Jotkut vaikeat kohdat tavallaan aukeaa ja ymmärtää miksi tässä sanottiinkin/ tehtiinkin näin.

    VastaaPoista
  6. Teologi: Kiitos kommentista! Kyllä se liittyi mun kirjoitukseen ja antoi paljon ajattelemisen aihetta :)

    Nessa: totta, en voi kerralla käsittää ja omaksua kaikkea, pitää kai vaan hyväksyä se, että tässä edetään hyvin pienin askelin. Tahdon kyllä elää Raamatun kehotusten mukaan, mutta sitten tosipaikan tullen se ei olekaan niin helppoa. Mutta toisaalta, jos selviäisin siitä ilman Jumalaa ja hänen armoaan, niin mihin minä Jumalaa enää tarvitsisin

    VastaaPoista