Maailman vaikein käsky

Muuan lainopettaja oli seurannut heidän väittelyään ja huomannut, miten hyvän vastauksen Jeesus saddukeuksille antoi. Hän tuli nyt Jeesuksen luo ja kysyi: "Mikä käsky on kaikkein tärkein?" Jeesus vastasi: "Tärkein on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, on ainoa Herra. Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi.' Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Näitä suurempaa käskyä ei ole." Mark 12:28-31

Käsky "rakasta lähimmäistäsi" on taatusti maailman vaikein käsky, yksinkertaisesti mahdoton. Muualla Raamatussa sitä valotetaan vielä lisää. Joissain kohdissa kehotetaan rakastamaan vihamiehiä ja rukoilemaan vainoojien puolesta sekä siunaamaan niitä, jotka kiroavat meitä.

Yhä uudestaan törmään siihen, etten kykene rakastamaan lähimmäistäni. On niin helppoa esimerkiksi lähteä puhumaan pahaa ihmisistä. Mutta mitä sitten pitäisi tehdä, jos joku ihminen käy hermoille? Ärtymyksen ilmaiseminen toisen selän takana tuntuu väärältä, ja on väärin, mutta kuinka toimia paremmin? Entä kuinka toimia tilanteessa, jossa muut ilmaisevat minulle ärtymystään jotain ihmistä kohtaan? Kuinka ottaa se niin, etten mene mukaan pahan puhumiseen?

"Kaikista ei tarvi pitää, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen", sanotaan. Miten kristitty sanoisi? Kaikista ei tarvi pitää, mutta kaikkia pitää rakastaa? Kuulostaa järjettömältä. Voisiko sen ajatella jotenkin niin, että minun ei tarvitse olla ystävä kaikkien kanssa, mutta kaikkia pitää rakastaa ja kunnioittaa?

Entäs sitten, kun en vain kykene? Etäs jos minussa ei ole pisaraakaan rakkautta? Enhän kykene rakastamaan edes Jumalaa, niin kuin käsketään: Rakasta Herraa, Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi. Onneksi Raamatusta löytyy myös tämä:

Siinä on rakkaus -- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 1. Joh 4:10

En minä kykenekään rakastamaan, mutta hän rakastaa minua. Ehkä ei olekaan kyse siitä, mihin minä kykenen, vaan kuka Jumala on ja mitä hän on tehnyt. Ja kun saan vastaanottaa hänen rakkauttaan ja armoaan minua kohtaan, voin ehkä oppia rakastamaan myös lähimmäistäni. Toivon niin.