Välillä yksinäisyys iskee vasten kasvojani, lyö minut maahan ja pomppii päälläni ilkkuen. "Olet yksin, yksin, yksin! Koko maailma on sinut hylännyt, hähää".
Katsoin mustaa maailmaa sälekaihtimien ohuista väleistä, oransseja katulamppuja, ohikulkevien autojen punaisia ja keltaisia valoja. Ja olin yksin vieraassa huoneessa. Yksin.
En tiedä miten olisin selvinnyt siitä hetkestä ilman sinua, Herra. Sinä olit kanssani, kun olin yksin ja avuton. Sinun sanasi lohdutti minua, se loi turvaa ja minun oli hetken melkein hyvä olla.
Kiitos Herra sanastasi. Se kantakoon minua halki koko elämäni, läpi vaikeiden ja helpompien aikojen. Kiitos Herra huolenpidostasi tänäänkin. Anna minulle sinun rauhasi ja siunaa uneni. Amen.
Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillä sinä, Herra, yksin annat minun turvassa asua. Ps 4:8 (KR 33/38)
perjantai 8. lokakuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti