Ei mikään voi erottaa

Kuuntelen äänikirjana Kätköpaikka nimistä kirjaa, joka kertoo Corrie ten Boomin ja hänen perheensä elämästä toisen maailmansodan ajan Hollannissa. He piilottivat juutalaisia ja joutuivat keskitysleirille. Olen lukenut kirjan aiemmin, mutta se puhuttelee edelleen.

Havahdun oman elämäni turhuuteen ja siihen, kuinka olen tuhlannut elämääni toisarvoisissa asioissa. Se, kuinka pidit huolta ten Boomin perheestä tuon hirvittävän pimeyden keskellä, ravistelee minua. Sinä kutsut minua jälleen rukoilemaan. Maailmassa on niin paljon kärsiviä, juuri nyt. Samalla näen sinun kauneutesi, Jeesus. Sydämestäni nousee kiitos sinun puoleesi. Tämä tyhjyys, joka on pitkään kovettanut sydäntäni, sulaa sinun läheisyydessäsi ja valuu suolaisina pisaroina pois. Tahdon jälleen luovuttaa koko elämäni sinun hyviin käsiisi.

Jostain takavasemmalta kuitenkin tukeutuu mieleeni epäilyksiä. Nyt minun on helppo sanoa, että luovutan kaiken sinulle, kun elämäni menee hyvin. Kun olen mukavasti kotonani, on helppo sanoa, että menen minne vain sinä tahdot minun menevän. Entä sitten, jos tulee aika, jolloin sinä todella viet minut elämässäni "minne vain" tilanteisiin, joihin en haluaisi mennä? Kun tulee vaikeita hetkiä, olenko silloinkin valmis rakastamaan sinua, Jumala?

Jälleen muistuu mieleeni

Room. 8:35-39 Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka? On kirjoitettu: -- Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina. Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Sinä pidät minusta huolen, Jeesus! Minä saan levätä sinun armossasi.

Tässä vielä Katajaisen kansan laulu: Ei Luojasta voi erottaa.


Tuo Kätköpaikka on muuten sellainen kirja, että voisin suositella aivan kaikille :)