Joku aika sitten kirjoitin eksytyksistä. Nyt tajuan ettei ole aina kovin rakentavaa arvostella muita kristittyjä. Tärkeintä on varmaan pitää huoli siitä, että omat asiat on kunnossa Jumalan kanssa. Jumala kykenee kyllä pitämään huolen jokaisesta lapsestaan. Joka pysyy rukouksessa ja lukee sanaa, todennäköisesti pysyy myös oikealla tiellä. "Sinun sanasi on jalkaini lamppu ja valkeus minun teilläni. " - vai miten se menikään.
Jätän suosiolla syvemmät teologiset pohdinnat niitä osaaville. Uskon kuitenkin, että Jumala voi vaikuttaa pyhän Henkensä kautta siellä, missä saarnataan evankeliumia ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Jeesuksesta ja pysytään kiinni Raamatun ilmoituksessa. Silloin voi myös kokea Hengen yhteyttä uskovien kanssa,jotka Jeesus on saanut pelastaa. Vaikka seurakuntakulttuuri ja tavat olisivat erilaiset, Henki on sama ja ollaan saman Jumalan lapsia.
Olin tänään yhden karismaattisen srk:n tilaisuudessa, jossa oli ihanan vapaa ilmapiiri. Jumalaa ylistettiin vapaasti ja ihmiset iloitsi aidosti. Siellä oli vapaus heilua, istua, olla hiljaa, äänessä, nauraa, tai vain maata lattialla. Ja yllätyin, kun huomasin, että vaikka en kenties aivan kaikkea allekirjoittanut, niin silti tunsin saavani paljon opetuksesta. En näköjään voi rajoittaa Jumalan toimintaa vain siihen, mikä itsestäni tuntuu turvalliselta. Jumala voi käyttää hyvin monenlaisia tapoja puhutellakseen.
Huomenna pitäisi sitten jaksaa nousta aikaisin omaan seurakuntaan:)
Israelin Orwell-painajainen
8 kuukautta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti