Jumalan käsittämätön hyvyys

Viime aikoina olen yrittänyt käsittää sen, että Jumala todella on täydellisen hyvä Jumala, jonka tahto on pelkästään hyvä. Tahtoisin uskoa ja luottaa siihen koko sydämestäni, sillä se on totta.

Raamattu todistaa Jumalan hyvyydestä. Monissa kohdin se sanotaan suoraan, mutta sen voi myös lukea ikään kuin rivien välistä. Raamattu kertoo siitä, kuinka Jumala on kaikkina aikoina osoittanut hyvyyttään, rakkauttaan ja armoaan ihmisiä kohtaan.

Hän antoi ihmissuvulle uuden mahdollisuuden, eikä tuhonnut kaikkia ihmisiä vedenpaisumuksessa, vaan pelasti Nooan ja hänen perheensä arkissa. Hän teki liiton Aabrahamin kanssa ja hän piti kiinni Israelin kansasta, vaikka se oli uppiniskainen ja tottelematon. Kaikkein suurimpana hyvyyden osoituksena Jumala lähetti Poikansa maailmaan. Jeesuksen ristinkuolema sovitti lopullisesti meidän pahat tekomme. Jokainen, joka nyt kääntyy ja uskoo häneen, saa syntinsä anteeksi ja hänestä tulee Jumalan lapsi.

Vaikka voin Raamatusta lukea niin paljon Jumalan hyvyydestä, tuntuu se käytännössä välillä käsittämättömältä. Elämässä tapahtuu väistämättä myös ikäviä asioita ja joskus on vaikea luottaa siihen, että Jumala on hyvä, eikä hän tahdo minulle pahaa.

Jos en usko Jumalaan hyvyyteen, en myöskään aidosti luota siihen, että Jumala tietää mikä on minulle parasta. Silloin alan helposti toteuttamaan omia suunnitelmiani. Epäusko Jumalan hyvyyteen vetää minua poispäin hänestä, kun taas hänen hyvyytensä vetää minua lähemmäs häntä. Siispä tahtoisin tuntea Jumalan hyvyyden entistä paremmin, jotta uskaltaisin luottaa häneen täysillä. Tahtoisin katsoa ja nähdä omin silmin Jumalan hyvyyden, tahtoisin maistaa ja tuntea sen.

"Katsokaa, nähkää omin silmin! Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä! Onnellinen se, joka turvaa häneen." Ps 34:8

 Jumalan hyvyys tuntuu joskus meistä käsittämättömältä, mutta se on kuitenkin tosiasia, joka ei muutu. Jumala on hyvä. Käsittämättömän hyvä.

(tekstiä muokattu ja selkiytetty 22.2.13)