Kirjoitin viimeksi Jumalan hyvyydestä ja tajusin sen jälkeen, kuinka valtavan paljon olen elämässäni saanut kokea Jumalan hyvyyttä. Jumala on tuhlaillut siunauksiaan minuun ja elämäni on ollut hyvää. Kuinka siitä huolimatta epäilen Jumalan hyvyyttä, armoa ja rakkautta? Miksi en kiitä siitä kaikesta, mitä hän on elämässäni tehnyt?
Jumala on siirtänyt minut pimeyden vallasta rakkaan poikansa valtakuntaan. Hän on antanut kaikki syntini anteeksi Jeesuksen tähden. Jumala on antanut minulle oikeuden tulla lapsekseen. Hän on Jeesuksessa lahjoittanut minulle kaiken, mitä tarvitsen elämään ja jumalanpelkoon. Lisäksi hän on nähnyt minut jo äitini kohdussa ja ollut mukana jokaisessa hetkessäni. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, hän oli luonut kaikki päiväni. Hän tuntee minut läpikotaisin ja rakastaa minua.
Voin nähdä Jumalan kädenjäljet elämässäni. Hän on siunannut minua, vastannut rukouksiini ja johdattanut minua silloinkin, kun en ole itse nähnyt minne astun. Hän on pitänyt huolta, lohduttanut ja uskon, että hän on myös varjellut. Sydämeni on juuri nyt täynnä kiitollisuutta Jumalaa kohtaan.
Tahtoisin kuitenkin kiittää Jumalaa myös silloin, kun minusta ei tunnu siltä. Haluaisin sellaisen asenteen, että kiittäisin "joka tilassa" tai "aina ja kaikesta" Jumalaa. Tuntuu tosin vaikealta, ellei jopa mahdottomalta kiittää kaikesta Jumalaa. Olen kuullut opetettavan, ettei kaikesta tarvitse kiittää. Eihän vaikeista asioista pysty kiittämään. Kuitenkin Raamatun Job teki niin: "Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi". Oho. Jobin kirja on täynnä suurta tuskaa ja inhimillisiä vihan tunteita Jumalaa kohtaan ja sen keskellä tuo yksi lause tuntuu miltei käsittämättömältä. Kuinka on mahdollista kiittää Jumalaa aina ja kaikesta?
Tällä hetkellä minulla on kuitenkin paljon aiheita kiittää. On niin paljon arkisia asioita, joista harvoin muistan olla kiitollinen. On koti, jonka vesihanasta tulee puhdasta vettä, kylmää ja lämmintä. Vaikka ulkona on kirpeä pakkasilma, sisällä on ihanan lämmintä ja mukavaa. Lähikaupasta saan ruokaa ja vielä kesän loppuun asti minulla on töitä, joten rahaakin on. Pääsen myös lomailemaan mikä tuntuu luksukselta. Elämässä on paljon hyviä ihmissuhteita. Terveyttäkin on Luoja suonut. ¨
Minun ei tarvitse pelätä näiden menettämistä, siitä ei ole mitään hyötyä. Voin hyvällä omalla tunnolla iloita ja olla kiitollinen.
"Tyytyväisyys on vaikea laji" laulaa Jukka Poika kappaleessa Kiitollisuutta. Niin se taitaa olla.
Israelin Orwell-painajainen
8 kuukautta sitten
"Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt (Ps.103). Tuota minäkin olen viime vuodet opetellut. Herra on hyvä :)
VastaaPoista