Olen kyllästynyt omaan uskonnollisuuteeni. Kyllä, juuri niin. Haluaisin eroon tästä runsaasta kaanaankielen sanavarastostani ja fariseuksen asenteesta, jota kannan painolastina. Olen väsynyt suorittamaan ja tuntemaan riittämättömyyttä, tuomitsemaan muita - ja ennen kaikkea itseäni.
Välillä on vaikea sietää omaa syntisyyttä ja sitä, että Hengen hedelmien (rakkaus, ilo, rauha jne) tilalla on vain "mätiä hedelmiä": vihaa, uskonnollista ylpeyttä ja itsekkyyttä.
Haluan tuntea elävän Jumalan, hänen rakkautensa ja armonsa koko syvyyden! Joskus olen melkein kade niille, jotka ovat tulleet uskoon ns. pystymetsästä. He saavat opetella kaiken alusta, ja Jumalan armo on usein heille kirkkaampana mielessä kuin minulla, joka olen koko ikäni pyörinyt uskovaisten piireissä.
Toisaalta olen kyllä kiitollinen uskovaisuuden suojelemasta lapsuudestani. Tai voiko uskovaisuus koskaan suojata kaikelta? Tunnistan elämässäni Jumalan johdatuksen, mutta silti hän ei varjele kaikelta. Syystä, jota en ymmärrä, hän antaa omiensa kohdata myös ikäviä asioita. Jossain kohti Raamattua sanotaan jotenkin niin, että hän antaa sateen (vai auringon?) niin hurskaille kuin jumalattomillekin. Vaan ehkä juuri se, että uskovilla on samanlaisia vaikeuksia, rakentaa yhteyttä ja tekee meistä aitoja ihmisiä. Ollaan ihmisiä ihmisten joukossa. Mitä siitäkin tulisi jos leijailtaisi aina jossain pilvitarhoissa, muiden ihmisten yläpuolella ja elämän kipujen ulottumattomissa?
***
Paitsi, että olen väsynyt omaan uskonnollisuuuteeni, olen ihan oikeasti tosi väsynyt. Kellojen siirto sai taas rytmit jotenkin sekaisin ja taas on tullut valvottua.
maanantai 2. huhtikuuta 2012
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Blogin jatkosta
Eipä ihan onnistunut mun nettipaasto. Tai no, muutama viikko meni hyvin, mut nyt taas on tullut roikuttua netissä ja blogejakin luettua. Luovutan.
On ollut hyvä pitää taukoa myös blogista ja miettiä miksi tätä kirjoitan ja kannattaako jatkaa. Tämä blogi sitoo helposti minut tuhlaamaan koneen ääressä aikaa, jonka voisin käyttää niin paljon paremmin. Lisäksi pelkään, että kerron itsestäni liikaa blogissa.
Toisaalta bloggaus on myös antanut tosi paljon. Blogin kirjottaminen on ollut hauskaa ja osa kirjotuksista on sellaisia, joista olen itse saanut rohkaisua ja lohdutusta kun olen niitä myöhemmin lukenut. Eli kirjoittaminen kannattaa ainakin itseä varten.
Toisaalta, jos kirjoitan itseäni varten, niin eikö henkilökohtainen päiväkirja olisi parempi tapa jäsentää ajatuksia, kuin julkinen blogi? Kenties, mutta omia päiväkirjan tekstejä ei aina jaksa hioa niin järkeviksi. On ollut kiva kirjoittaa niin, että tietää jonkun myös lukevan, vaikka se rajoittaisikin kirjoittamista. Oon myös iloinnut kommenteista, joita omiin kirjoituksiin on tullut. Lisäksi olen törmännyt blogimaailmassa kivoihin blogeihin.
Joten ainakin toistaiseksi tämä blogi jatkaa elämää. Ei ehkä päivity niin usein, mutta kirjoittelen kun tuntuu siltä. Kuten tänään.
On ollut hyvä pitää taukoa myös blogista ja miettiä miksi tätä kirjoitan ja kannattaako jatkaa. Tämä blogi sitoo helposti minut tuhlaamaan koneen ääressä aikaa, jonka voisin käyttää niin paljon paremmin. Lisäksi pelkään, että kerron itsestäni liikaa blogissa.
Toisaalta bloggaus on myös antanut tosi paljon. Blogin kirjottaminen on ollut hauskaa ja osa kirjotuksista on sellaisia, joista olen itse saanut rohkaisua ja lohdutusta kun olen niitä myöhemmin lukenut. Eli kirjoittaminen kannattaa ainakin itseä varten.
Toisaalta, jos kirjoitan itseäni varten, niin eikö henkilökohtainen päiväkirja olisi parempi tapa jäsentää ajatuksia, kuin julkinen blogi? Kenties, mutta omia päiväkirjan tekstejä ei aina jaksa hioa niin järkeviksi. On ollut kiva kirjoittaa niin, että tietää jonkun myös lukevan, vaikka se rajoittaisikin kirjoittamista. Oon myös iloinnut kommenteista, joita omiin kirjoituksiin on tullut. Lisäksi olen törmännyt blogimaailmassa kivoihin blogeihin.
Joten ainakin toistaiseksi tämä blogi jatkaa elämää. Ei ehkä päivity niin usein, mutta kirjoittelen kun tuntuu siltä. Kuten tänään.
tiistai 28. helmikuuta 2012
Siunattua paastonaikaa!
Paastonaika on jo alkanut, mutta minun paastoni alkaa nyt, vähän myöhässä.
Pidän taukoa netin selailusta. Aion siis pistää tauolle sosiaaliset mediat, siis mm. tämän blogin. Katsoin youtubesta Leslie Ludyn videonpätkän, joka helpotti päätöksen tekemistä.
Luin tänään myös Gospel for Asia -järjestön perustajan, K.P. Yohannanin, kirjaa Haaste, joka lähtee sydämestä (Revolution in World Missions). Voin suositella. Se kertoo Yohannanin elämästä ja Gospel for Asian synnystä ja "vallankumouksesta maailman evankelioinnissa", kansallisten lähteystyöntekijöiden lähettämisestä. Kirja muistuttaa, että koko maailma ei elä samanlaisessa yltäkylläisyydessä, ja vapaudessa kuin me länsimaiset kristityt. Se sai ainakin minut miettimään rahankäyttöäni ja materialistista elämäntyyliäni ja toivottavasti näistä pohdinnoista seuraa pysyvää muutosta elämässäni. Kirja siis haastaa ja sytyttää innon elää todeksi uskoa!
Kun nyt on vielä paastonaika, niin miksi en ottaisi haastetta vastaan, tinkisi jostain tarpeettomasta ja antaisi Jumalalle ajastani ja rahoistani? Evl.fi sivuilta löytyi lyhyt selostus siitä, mikä on paastonajan tarkoitus.
Siunattua paastonaikaa!
Pidän taukoa netin selailusta. Aion siis pistää tauolle sosiaaliset mediat, siis mm. tämän blogin. Katsoin youtubesta Leslie Ludyn videonpätkän, joka helpotti päätöksen tekemistä.
Luin tänään myös Gospel for Asia -järjestön perustajan, K.P. Yohannanin, kirjaa Haaste, joka lähtee sydämestä (Revolution in World Missions). Voin suositella. Se kertoo Yohannanin elämästä ja Gospel for Asian synnystä ja "vallankumouksesta maailman evankelioinnissa", kansallisten lähteystyöntekijöiden lähettämisestä. Kirja muistuttaa, että koko maailma ei elä samanlaisessa yltäkylläisyydessä, ja vapaudessa kuin me länsimaiset kristityt. Se sai ainakin minut miettimään rahankäyttöäni ja materialistista elämäntyyliäni ja toivottavasti näistä pohdinnoista seuraa pysyvää muutosta elämässäni. Kirja siis haastaa ja sytyttää innon elää todeksi uskoa!
Kun nyt on vielä paastonaika, niin miksi en ottaisi haastetta vastaan, tinkisi jostain tarpeettomasta ja antaisi Jumalalle ajastani ja rahoistani? Evl.fi sivuilta löytyi lyhyt selostus siitä, mikä on paastonajan tarkoitus.
Siunattua paastonaikaa!
tiistai 21. helmikuuta 2012
Rehellistä puhetta rahasta ja kymmenyksistä
Kristittyjen piirissä kuulee hyvin erilaista opetusta rahasta ja kymmenyksistä. Olen kuullut puhuttavan "kylvämisen ja niittämisen laista" jne ja usein puheet ovat vain herättäneet ihmetystä.
Tänään katselin tv7:n arkistoista Onewaymissionin ohjelmaa, jossa Esa Juutilainen opettaa rahasta ja kymmenyksistä. Suosittelen. Selvensi monta asiaa, joskin antoi myös ajattelemisen aihetta.
Osa 1/2
Osa 2/2
* * *
Olen viimeaikoina pohtinut omaa rooliani seurakunnassa ja lähetystyössä. Vapaaehtoisten lahjotusten pohjalta toimivat seurakunnat, lähetysjärjestöt ja lähtijät tarvitsevat rahoja, jotta ne pystyisivät tekemään työtä ja tavoittamaan ihmisiä. Kun tuskin itse koskaan lähden, voin olla mahdollistamassa muiden lähtemisen, tukemalla heitä varoillani. Vaikeus on vain siinä, että maailmassa ja jopa minun lähipiirissäni, olisi niin monia "kohteita", joita voisi tukea. Vaan Jumalan Hengen johdatukseen saan kai luottaa tässäkin...ja omaan maalaisjärkeeni.
Tänään katselin tv7:n arkistoista Onewaymissionin ohjelmaa, jossa Esa Juutilainen opettaa rahasta ja kymmenyksistä. Suosittelen. Selvensi monta asiaa, joskin antoi myös ajattelemisen aihetta.
Osa 1/2
Osa 2/2
* * *
Olen viimeaikoina pohtinut omaa rooliani seurakunnassa ja lähetystyössä. Vapaaehtoisten lahjotusten pohjalta toimivat seurakunnat, lähetysjärjestöt ja lähtijät tarvitsevat rahoja, jotta ne pystyisivät tekemään työtä ja tavoittamaan ihmisiä. Kun tuskin itse koskaan lähden, voin olla mahdollistamassa muiden lähtemisen, tukemalla heitä varoillani. Vaikeus on vain siinä, että maailmassa ja jopa minun lähipiirissäni, olisi niin monia "kohteita", joita voisi tukea. Vaan Jumalan Hengen johdatukseen saan kai luottaa tässäkin...ja omaan maalaisjärkeeni.
maanantai 20. helmikuuta 2012
Kyllä, Jumala! Kyllä, elämä!
Kieltoja ja käskyjä, sitäkö tämä usko on? Tarkoittaako uskominen sitä, että jatkuvasti on sanottava EI elämälle? Ei. En saa. En voi. Ei. EI. EI. Kielletäänkö uskovilta kaikki ilo elämästä? Tähänkin luuloon olen joskus törmännyt.
Väitän, että usko on pikemminkin kuin KYLLÄ-vastaus elämälle. Jeesus tuli antaakseen meille elämän, yltäkylläisen elämän. Jeesuksen antama elämä on täyttä elämää täällä maanpäällä, iloineen ja suruineen, mutta myös elämää, joka jatkuu ikuisesti. Tässä elämässä vieraana saattaa olla itku, mutta kun kerran pääsemme taivaaseen, Jumala pyyhkii silmistämme kaikki kyyneleet.
Uskominen on tietyssä mielessä sitä, että vastaamme Jumalalle KYLLÄ. Kyllä, tahdon kääntyä sinun puoleesi. Kyllä, uskon sinuun. Kyllä Jeesus, tarvitsen sinua. Kyllä Jeesus, uskon, että olet kärsinyt rangaistuksen minunkin synneistäni ristillä. Kyllä Jeesus, minä tahdon luovuttaa koko elämäni sinulle ja ottaa vastaan pelastuksen, jota vain sinä tarjoat. Kyllä, Jumala, tee tahtosi minussa.
Samalla uskominen on sitä, että sanon KYLLÄ todelliselle elämälle, todelliselle ilolle ja vapaudelle. Jos sanonkin jollekin EI, se on pikemminkin: Ei minun tarvitse. En minä edes halua. Ei minua kiinnosta. Se, mitä ympäröivä maailma pitää arvossa, menettää merkityksensä. Jumala tarjoaa niin paljon parempaa.
Minusta tuntuu, että päivittäin saan valita elämän pienissä asioissa, sanonko Jumalalle edelleen KYLLÄ. Sanonko kyllä hänen tahdolleen ja sille hyvälle suunnitelmalle, joka hänellä on minulle? Jumala rakastaa minua ja tahtoo minulle hyvää. Hänen rakkautensa ei koskaan pakota tai jyrää, vaan hän kunnioittaa minun omaa tahtoani. Hän saattaa kysyä minulta tahdonko luovuttaa kaiken hänelle. Tahdonko sanoa Jumalalle KYLLÄ elämäni eri tilanteissa.
Väitän, että usko on pikemminkin kuin KYLLÄ-vastaus elämälle. Jeesus tuli antaakseen meille elämän, yltäkylläisen elämän. Jeesuksen antama elämä on täyttä elämää täällä maanpäällä, iloineen ja suruineen, mutta myös elämää, joka jatkuu ikuisesti. Tässä elämässä vieraana saattaa olla itku, mutta kun kerran pääsemme taivaaseen, Jumala pyyhkii silmistämme kaikki kyyneleet.
Uskominen on tietyssä mielessä sitä, että vastaamme Jumalalle KYLLÄ. Kyllä, tahdon kääntyä sinun puoleesi. Kyllä, uskon sinuun. Kyllä Jeesus, tarvitsen sinua. Kyllä Jeesus, uskon, että olet kärsinyt rangaistuksen minunkin synneistäni ristillä. Kyllä Jeesus, minä tahdon luovuttaa koko elämäni sinulle ja ottaa vastaan pelastuksen, jota vain sinä tarjoat. Kyllä, Jumala, tee tahtosi minussa.
Samalla uskominen on sitä, että sanon KYLLÄ todelliselle elämälle, todelliselle ilolle ja vapaudelle. Jos sanonkin jollekin EI, se on pikemminkin: Ei minun tarvitse. En minä edes halua. Ei minua kiinnosta. Se, mitä ympäröivä maailma pitää arvossa, menettää merkityksensä. Jumala tarjoaa niin paljon parempaa.
Minusta tuntuu, että päivittäin saan valita elämän pienissä asioissa, sanonko Jumalalle edelleen KYLLÄ. Sanonko kyllä hänen tahdolleen ja sille hyvälle suunnitelmalle, joka hänellä on minulle? Jumala rakastaa minua ja tahtoo minulle hyvää. Hänen rakkautensa ei koskaan pakota tai jyrää, vaan hän kunnioittaa minun omaa tahtoani. Hän saattaa kysyä minulta tahdonko luovuttaa kaiken hänelle. Tahdonko sanoa Jumalalle KYLLÄ elämäni eri tilanteissa.
sunnuntai 19. helmikuuta 2012
Seurakuntaseilailua
Olen viime aikoina käynyt monien erilaisten seurakuntien tilaisuuksissa. Lähikirkossa, omassa seurakunnassa, siskon srk:ssa, kavereiden mukana erilaisissa seurakunnissa ja tänään olin erään lähetysjärjestön tilaisuudessa. Siellä olikin tämän päivän saarnan aiheena osuvasti seurakunta ja siihen sitoutuminen. Auts.
Tiedän, etten ole ainoa tässä kaupungissa, joka harrastaa seilausta eri seurakuntien tilaisuuksissa. Moni ikäiseni etsii paikkaansa samalla tavoin kuin minäkin. Osa on luovuttanut eikä käy missään ja jotkut ovat myös perin pohjin pettyneet.
Eri seurakunnissa olisi niin paljon mielenkiintoisia tilaisuuksia ja kavereitakin olisi vähän siellä täällä, mutta kaikkeen ei voi kuitenkaan revetä. Pitäisi löytää se kuuluisa oma paikka. Joskus melkein toivon asuvani jossain, missä ei olisi niin paljon tarjontaa seurakuntien suhteen. Olen iloinen, että minulla on oma rakas seurakunta. Koen kuuluvani sinne, mutta en tiedä mikä minun paikkani on siinä kokonaisuudessa.
Tahtoisin olla mukana jossain, mikä rakentaisi seurakuntaa, mutta toistaiseksi hengaan vaan. Mieluiten tahtoisin tehdä jotain seurakunnan ulkopuolisten ihmisten tavoittamiseksi, en niinkään seurakuntalaisten viihdyttämiseksi.
Tahtoisin muutenkin elämässäni tuntea, että se, mitä teen on merkityksellistä. Opiskelu on tähän saakka tuntunut ainakin ajoittain mielekkäältä ja jos pääsen alan töihin, niin työnteko tuntuu varmasti mielekkäältä. Minulla on kuitenkin ollut aikanaan paljon suurempia unelmia. Sellaisia unelmia, että voisin tehdä jotain, joka muuttaisi ihmisten elämiä. No, aikuistumiseen kai kuuluu(?) se, että turha idealismi ja sankaruushaaveet karisevat, kun alkaa nähdä realistisemmin omat rajalliset mahdollisuutensa. Mutta jos minun unelmani ovat osoittautuneet typeriksi, niin haluaisin tietää mitkä sitten ovat niitä kestäviä, Jumalan unelmia minun elämääni varten?
Tiedän, etten ole ainoa tässä kaupungissa, joka harrastaa seilausta eri seurakuntien tilaisuuksissa. Moni ikäiseni etsii paikkaansa samalla tavoin kuin minäkin. Osa on luovuttanut eikä käy missään ja jotkut ovat myös perin pohjin pettyneet.
Eri seurakunnissa olisi niin paljon mielenkiintoisia tilaisuuksia ja kavereitakin olisi vähän siellä täällä, mutta kaikkeen ei voi kuitenkaan revetä. Pitäisi löytää se kuuluisa oma paikka. Joskus melkein toivon asuvani jossain, missä ei olisi niin paljon tarjontaa seurakuntien suhteen. Olen iloinen, että minulla on oma rakas seurakunta. Koen kuuluvani sinne, mutta en tiedä mikä minun paikkani on siinä kokonaisuudessa.
Tahtoisin olla mukana jossain, mikä rakentaisi seurakuntaa, mutta toistaiseksi hengaan vaan. Mieluiten tahtoisin tehdä jotain seurakunnan ulkopuolisten ihmisten tavoittamiseksi, en niinkään seurakuntalaisten viihdyttämiseksi.
Tahtoisin muutenkin elämässäni tuntea, että se, mitä teen on merkityksellistä. Opiskelu on tähän saakka tuntunut ainakin ajoittain mielekkäältä ja jos pääsen alan töihin, niin työnteko tuntuu varmasti mielekkäältä. Minulla on kuitenkin ollut aikanaan paljon suurempia unelmia. Sellaisia unelmia, että voisin tehdä jotain, joka muuttaisi ihmisten elämiä. No, aikuistumiseen kai kuuluu(?) se, että turha idealismi ja sankaruushaaveet karisevat, kun alkaa nähdä realistisemmin omat rajalliset mahdollisuutensa. Mutta jos minun unelmani ovat osoittautuneet typeriksi, niin haluaisin tietää mitkä sitten ovat niitä kestäviä, Jumalan unelmia minun elämääni varten?
maanantai 13. helmikuuta 2012
Katso, jos uskallat
Katsoin juuri youtubesta 180 Movie -nimellä kulkevan dokumentin. Oli raju, mutta pysäyttävä. Suosittelen! Ei sovellu lapsille.
Tämä haastaa maailmankatsomusta ja arvoja...Nielemmekö sokeina sen, mitä ympäröivä maailma ja yhteiskunta meille syöttää vai uskallammeko pysähtyä ajattelemaan?
Minulle tuli mieleen tämä raamatunpaikka
Ja näitähän löytyi lisää VT:stä
Herra, rakas Taivaan isä. Kiitos Jeesuksen täydellisestä uhrista, joka riittää täydellisesti puhdistamaan meidät kaikesta synnistä. Kiitos, että lähetit poikasi ristille, kärsimään rangaistuksen, joka olisi kuulunut meille. Hän otti kaikki meidän syntimme päällensä ja kuolemallaan sovitti koko maailman kaikkien ihmisten kaikki synnit. Kiitos, että se yksi uhri riittää, se on täytetty. Kiitos pelastuksesta, joka on tarkoitettu kaikille. Olet sanonut, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Kaikki me olemme rikkoneet kymmentä käskyä tavalla jos toisellakin, olemme elämässämme tehneet vastoin sinun tahtoasi. Olemme syntisiä ja vailla sinun kirkkauttasi, Jumala. Mutta saamme sinun armostasi lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut meidät vapaiksi.
Kiitos Jeesus. Syyllisyys on pyyhitty pois sinun verelläsi. Sinä olet se täydellinen uhri, joka täydellisesti puhdistaa, pelastaa ja vapauttaa. Kiitos, että kätemme, jotka ovat veren tahraamat, sinä puhdistat ja verenpunaiset syntimme tulevat valkeiksi kuin lumi. Kiitos, Herra, että sinä otat nämä likaiset vaatteet yltämme ja puetat meidät juhlavaatteisiin, valkeisiin vaatteisiin. Kiitos täydellisestä sovituksestasi, täydellisestä armostasi ja anteeksiantamuksestasi, joka koskee myös minua.
Amen
Tämä haastaa maailmankatsomusta ja arvoja...Nielemmekö sokeina sen, mitä ympäröivä maailma ja yhteiskunta meille syöttää vai uskallammeko pysähtyä ajattelemaan?
Minulle tuli mieleen tämä raamatunpaikka
Vaikka te levitätte kätenne rukoukseen, minä peitän silmäni, en tahdo teitä nähdä. Vaikka te rukoilemistanne rukoilisitte, minä en teitä kuuntele, koska kätenne ovat veren tahrimat. Peseytykää, puhdistautukaa, tehkää loppu pahoista töistänne, ne ovat aina silmissäni. Lakatkaa tekemästä pahaa. Opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa. -- Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra. -- Vaikka teidän syntinne ovat verenpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin lumi. Vaikka ne ovat purppuranpunaiset, ne tulevat valkeiksi kuin puhdas villa. Jes 1:15-18
Ja näitähän löytyi lisää VT:stä
Millä tavoin Jumala sitten pyyhki pois rikkomuksemme? UT:stä
Mutta minä, minä itse pyyhin pois sinun rikkomuksesi oman itseni tähden enkä muistele sinun syntejäsi. Jes 43:25
Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi kuin pilven, sinun syntisi kuin pilviverhon. Palaa minun luokseni, minä olen lunastanut sinut vapaaksi.Jes 44:22
Minä pyyhin pois heidän syntinsä ja rikkomuksensa, minä puhdistan heidät, ja heistä tulee minun kansani ja minä olen heidän Jumalansa. Hes 37:23
Yhdessä hetkessä minä otan pois tämän maan synnin. Sak 3:9
Nyt Jumala on kuitenkin laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Room 3:21-25
Herra, rakas Taivaan isä. Kiitos Jeesuksen täydellisestä uhrista, joka riittää täydellisesti puhdistamaan meidät kaikesta synnistä. Kiitos, että lähetit poikasi ristille, kärsimään rangaistuksen, joka olisi kuulunut meille. Hän otti kaikki meidän syntimme päällensä ja kuolemallaan sovitti koko maailman kaikkien ihmisten kaikki synnit. Kiitos, että se yksi uhri riittää, se on täytetty. Kiitos pelastuksesta, joka on tarkoitettu kaikille. Olet sanonut, että jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Kaikki me olemme rikkoneet kymmentä käskyä tavalla jos toisellakin, olemme elämässämme tehneet vastoin sinun tahtoasi. Olemme syntisiä ja vailla sinun kirkkauttasi, Jumala. Mutta saamme sinun armostasi lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut meidät vapaiksi.
Kiitos Jeesus. Syyllisyys on pyyhitty pois sinun verelläsi. Sinä olet se täydellinen uhri, joka täydellisesti puhdistaa, pelastaa ja vapauttaa. Kiitos, että kätemme, jotka ovat veren tahraamat, sinä puhdistat ja verenpunaiset syntimme tulevat valkeiksi kuin lumi. Kiitos, Herra, että sinä otat nämä likaiset vaatteet yltämme ja puetat meidät juhlavaatteisiin, valkeisiin vaatteisiin. Kiitos täydellisestä sovituksestasi, täydellisestä armostasi ja anteeksiantamuksestasi, joka koskee myös minua.
Amen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
