perjantai 28. joulukuuta 2012

"Eilinen jääköön taa, huominen tulla saa"

...lauletaan Pekka Simojoen Pyhiinvaeltajan laulussa. Laulu jatkuu vielä sanoilla: "mutta elämä jatkuu tässä ja nyt, tässä on taivas ja maa".

Välillä tajuaa kuin välähdyksenä, kuinka tärkeä tämä hetki on. Eilisellä ei ole merkitystä ja huomista ei vielä ole. En omista muuta kuin tämän hetken. 

On niin helppoa kantaa menneisyyttä mukanaan, taakkana, josta ei osaa irrottaa. Mitä ikinä eilisessä onkin ollut, minulla on lupa päästää irti. Minulla on lupa antaa anteeksi. Minulla ei itseasiassa ole 
muuta vaihtoehtoa. (Matt 6:14-15)

Kaikkein vaikeinta uskossa on minulle juuri tämä anteeksianto ja armo. Sen hyväksyminen, että ne, jotka ovat rikkoneet minua vastaan, voivat saada anteeksi "noin vain". Vaikeinta on myös ottaa armo ja anteeksianto vastaan omalle kohdalle, "noin vain", koska enhän minä sitä ansaitse (vaikka tiedän kyllä ettei armoa voi ansaita) En siis ole vielä aivan täysin ymmrärtänyt evankeliumia, Jeesuksen ristinkuolemaa ja Jumalan armoa

Tiedän vain, että minä olen itse armoton enkä kykene antamaan anteeksi ja syyttäessäni toisia, minutkin tuomitaan syylliseksi. Jumala, armahda minua! Jumala armahda minua, auta minua armahtamaan muita, anna minulle armo antaa anteeksi. Itse en osaa.

Pyhiinvaeltajan laulun kertosäe alkaa näin: Joka päivä, joka hetki, käydä saamme voimassa Jumalan. 

Kiitos, ettei minun tarvitse yrittää omassa voimassani  vaan saan heittäytyä sinun varaasi, elävä Jumala. Ja saan käydä joka päivä ja joka hetki sinun voimassasi. Tämänkin hetken saan elää sinun voimastasi. 

maanantai 24. joulukuuta 2012

lauantai 8. joulukuuta 2012

Genius - The Movie



Mielenkiintoinen puolen tunnin elokuva :)

Ketä meidän pitäisi pelätä?

Nyt kohistaan uskovien keskuudessa siitä, mitä Turussa on tapahtumassa, vai onko mitään. Kuulostaahan hurjalta, että jotkut saatananpalvojat yrittäisivät vihkiä Suomea sielunviholliselle. En ole tutkinut asiaa sen perusteellisemmin, että tietäisin onko huhuilla perää, mutta muutama oma ajatusi ja mielipide.. Ajatuksiani saa vapaasti korjailla ja mielelläni otan kommenttia vastaan.

Ketä meidän oikeastaan pitäisi pelätä?

Olen oppinut, että saatanalla ei ole mitään todellista valtaa, koska hän on vain luotu olento, langennut enkeli, joka on jo tuomittu ikuiseen helvettiin, vaikka tuomiota ei ole vielä pantu täytäntöön. Jumala on kaikkivaltias, saatana ei. Raamattu sanoo vielä, että sielunvihollinen on valehtelija ja valheen isä. Hän hallitsee valheella ja pelolla.

Ajattelen jotakuinkin niin, että Jumalan lapsella ei ole mitään syytä pelätä saatanaa, valhtelijaa, koska Jumalan lapsella on Jeesus (totuus) sydämessään ja hän on totuuden puolella. Jeesuksen kautta meillä on syntiemme anteeksianto ja ikuinen elämä. Olemme siirtyneet kuolemasta elämään ja pimeyden valasta Jumalan valtakuntaan,.Toki paha on todellinen ja sielunvihollinen valheillaan johtaa harhaan, ja tekee niin koko ajan, eli  olemme vaarassa jatkuvasti. Mutta ajattelen, että todellinen vaara on se, että emme tottele Jumalaa ja usko, että Jumala on hyvä. Omasta mielestäni meidän pitäisi keskittyä "vihollisen vastustamisen" sijaan Jumalaan.

Raamatussa on kohta, jossa sanotaan
" Minä sanon teille, ystävilleni: Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta joiden valta ei ulotu sen pidemmälle. Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen, että syöstä hänet helvettiin. niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä."Luuk 12:4-5
Joskus luulin sen tarkoittavan, että meidän ei pitäisi pelätä ihmisiä, vaan saatanaa. Väärin! Erittäin pahasti väärin! Eihän saatanalla ole mitään valtaa tappaa ihmisiä, puhumattakaan siitä, että hän muka voisi syöstä helvettiin. Se valta on ainoastaan Jumalalla!

Siispä tuo kohta sanoo minulle, että älkää pelätkö ihmisiä, älkääkä pahoja voimia tai sielunvihollista, vaan Jumalaa! Ainoastaan Jumalaa meidän on syytä pelätä, koska hän on maailmankaikkeuden Luoja ja Tuomari. Hän päättää meidän elämästämme ja hänen eteensä me kuoltuamme joudumme.

Jumalaa tulee siis pelätä, ei siksi, että hän olisi paha, vaan koska hän on niin hyvä ja oikeudenmukainen.  Me emme nimittäin ole hyviä. Emme kestä Jumalan hyvyyden ja oikeudenmukaisuuden edessä. Jumala ei kuitenkaan tahdo tuomita ketään helvettiin, vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät ja saisivat elämän hänessä.
Näin sanoo Herra Jumala: Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää?" Hes 18:23
Ei Herra vitkastele täyttäessään lupaustaan, vaikka hän joidenkin mielestä on myöhässä. Päinvastoin: hän on kärsivällinen teitä kohtaan, koska ei halua kenenkään tuhoutuvan vaan tahtoo, että kaikki kääntyisivät.  2. Piet 3:9
Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. 1. Tim. 2:3-4
Hän lähetti meille Poikansa, Jeesuksen, joka kuoli ristillä meidän syntiemme tähden. Nyt jokainen, joka uskoo häneen saa syntinsä anteeksi ja lahjaksi iankaikkisen elämän.

Miten sitten pitäisi suhtautua siihen, että jotkut yrittävät Suomen vihkimistä luciferille? Joku viisaampi voisi vastata. Kuitenkin, olkoon tuo huhu totta tai puppua, niin Jumala varmasti tahtoo, että rukoilemme tämän maan puolesta. Joka päivä uutiset ovat täynnä rukousaiheita. Jumala armahda meidän maatamme! Herra armahda meitä, ettemme kääntäisi selkäämme sinulle! Sinä olet meidän Jumalamme.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Uuvuttava marraskuu

Olen väsynyt oikeasti, 
mutta myös hengellisesti.
Olen yrittänyt ja lyönyt päätäni seinään
niin kauan, etten enää jaksa.
Olisi niin paljon kaikkea, mitä voisin tehdä.
En vain enää jaksa.
 Jumala ei tarvitse tekojani,
 vaan sydämeni.
Hän ei halua minun esittelevän saavutuksiani, 
vaan olevan rehellinen.
En jaksa. 

Kuinka monta kertaa pitää luovuttaa elämänsä
ennen kuin todella luovuttaa?

Kuinka kovasti pitää taistella ja rimpuilla,
ennen kuin ymmärtää
 kaiken yrittämisen olevan turhaa?

En ole vielä siinä pisteessä, 
että olisin luovuttanut.
Kuinka kauan minun on siis vielä iskettävä päätäni seinään?

* 

Kun ei jaksa tehdä, ¨
voi keskittyä olemiseen

Onko mitään niin suurta tekoa kuin se,
 että hengitän ilmaa keuhkoihini huomaamattani, joka hetki? 
Tai onko mitään mahtavampaa kuin se
 että sydämeni pumppaa ja kierrättää verta suonissani
eikä minun tarvitse tehdä mitään?




Kun voimani uupuvat
käsilläs kannat
ja syntini armostas
anteeksi annat,
anteeksi annat.


perjantai 16. marraskuuta 2012

Lauluja kaipuusta

Olen viettänyt iltaa kuunnellen kauniita hengellisiä lauluja youtubesta.
Aarteita.
Lauluja taivaskaipuusta ja koti-ikävästä.

Minä olen nuori ja tahdon elää. En todellakaan kaipaa kuolemaa. 
Kuitenkin sydämessäni on välillä kaipaus Taivaallisen Isäni luo, kotiin.
Hengellisiä lauluja kuunnellessa tuo kaipaus voimistuu.

Minusta tuntuu, että me nuoret ollaan kadottamassa kosketus
vanhemman polven rakastamiin hengellisiin lauluihin,
joissa on sanomaa.

Ehkä se osittain johtuu  kappaleiden sovituksista:
monet kuuntelemistani kappaleista olivat
auttamattoman "humppamaisia",
 ja iskelmämusiikki ei enää oikein ole nuorten suosiossa.
Hengelliset laulut ja virret ovatkin omasta mielestäni parhaita
 yhteislauluina, tai vaatimattomsti säestettyinä.

Tässä muutama vanha ja uudempi hengellinen klassikko
Valitettavasti olen tällä kertaa laiska, 
enkä jaksa etsiä laulujen säveltäjiä ja sanoittajia.
Pyydän anteeksi



Kristallivirta



Olen kuullut on kaupunki tuolla



Minä tulin sinua varten



"Sinä olet minulle rakas
Ovi taivaan auki on"


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Hiljainen ilta, onnellinen hetki

Tänään sain nauttia ihanan ystävän seurasta, hyvästä ruuasta ja kynttilöiden lempeästä valosta. Sydämeni on täynnä kiitollisuutta juuri nyt.

Silloin, kun ei itse kykene näkemään tätä harmaata päivää pitemmälle, ystävän sanat voivat avata toivon ikkunan valoisampaan tulevaisuuteen. Sellaisia kai ystävät parhaimmillaan ovat, rohkaisevat toisiaan. Ystävä sai minut myös muistamaan sen, mistä olen tähän päivään tullut ja kuinka paljon olen saanut. 

Niin helposti unohdan kaiken hyvän, mitä Jumala on elämässäni tehnyt. Kun hän vastaa rukouksiini, olen pienen hetken kiitollinen, mutta hyvin nopeasti alan pitää Jumalan lahjoja itsestäänselvyyksinä. Sen sijaan, että jatkaisin kiittämistä, jatkankin vain pikkuasioista valittamista. Ruikutan sitä, että en saa mitä haluan, vaikka minulla on jo kaikki mitä tarvitsen. Hän antaa kunakin päivänä juuri sen verran, kuin juuri sinä päivänä tarvitsen, eikä huomisesta tarvitse murehtia, sillä "joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa.." (virsi 547)

Minusta pidetään huolta. Olen niin iloinen, että saan elää tänään, iloitsen tästä hetkestä, kun istun tietokoneeni ääressä.  Sydämeni on täynnä kiitosta siitä kaikesta, mitä olen saanut Jumalalta. Minulla on työtä vuoden loppuun. Minulla on asunto ja riittävästi ruokaa. Minulla on ihmisiä, joiden kanssa viettää rauhallista iltaa jutellen mukavia. Olen jopa saanut tutustua uusiin ihmisiin.

Mitä siitä, vaikka moni kysymys vielä odottaa vastaustaan. Sehän tarkoittaa vain sitä, että minulla on hyvä syy mennä Isän eteen kysymyksineni. Mitä enemmän minulla on hänelle asiaa, sitä voimakkaammin se ajaa minua hänen luokseen.

Kunpa aina osaisin iloita käsillä olevasta pienestä ja ohikiitävästä hetkestä. Sellaisesta kuin nyt. Tässä, kaksin Jumalan kanssa kynttilöiden lämpöisessä valossa ja tietokoneen näytön kirkkaassa hohteessa, unen kolkutellessa jossain taustalla.

"Suo mun ottaa isänkädestäsi, päivä vain ja hetki kerrallaan. Kunnes johdat minut kädelläsi, riemun maahan, päivään kirkkaimpaan." (virsi 338)