Turvaan sinuun, Jumala

Kuuntelin Pekka Salmisen  korkeimman suojelus -kappaleen youtubesta, mutta en saa sitä tähän suoraan upotettua. Linkki kappaleeseen tässä

Luin myös juuri Ajankohtaista uskosta -blogikirjoituksen Herra pitää huolen niistä, jotka turvaavat häneen. Siihen on kerätty sellaisia kohtia psalmeista, jotka rohkaisevat luottamaan ja turvaamaan kaikessa Jumalaan.

Suosittelen molempia.

Jumala kantaa. Rukoilkaa.

Psalmi 91

Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: "Sinä Herra, olet minun linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan." Herra pelastaa sinut linnustajan ansasta ja pahan sanan vallasta. Hän levittää siipensä yllesi ja sinä olet turvassa niiden alla. Hänen uskollisuutensa on sinulle muuri ja kilpi. Et pelkää yön kauhuja, etkä päivällä lentävää nuolta, et ruttoa, joka liikkuu pimeässä, et tautia, joka riehuu keskellä päivää. Vaikka viereltäsi kaatuisi tuhat miestä ja ympäriltäsi kymmenen tuhatta, sinä säästyt. Saat omin silmin nähdä, miten kosto kohtaa jumalattomia. Sinun turvanasi on Herra, sinun kotisi on Korkeimman suojassa. Onnettomuus ei sinuun iske, mikään vitsaus ei uhkaa sinun majaasi. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. Sinä poljet jalkoihisi leijonan ja kyyn, tallaat maahan jalopeuran ja lohikäärmeen. Herra sanoo: "Minä pelastan hänet, koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa minun nimeäni, siksi suojelen häntä. Kun hän huutaa, minä vastaan. Minä olen hänen tukenaan ahdingossa, pelastan hänet ja nostan taas kunniaan. Minä annan hänelle kylläti elinpäiviä ja hän saa nähdä, että minä autan häntä."


Avunhuuto!
Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua ja sinun pitää kunnioittaman minua. Ps. 50:15

Rukoilkaa

"Kaikki voi muuttua

yhdessä hetkessä"

Lauletaan (vapaasti suomennettuna) Tenth Avenue Northin kappaleessa Strong Enough to Save. 

Siinä tarkoitetaan, että kaikki voi muuttua paremmaksi, mutta toimii se toiseenkin suuntaan. Hetkessä kaikki voi muuttua epätodelliseksi painajaiseksi.

Laulu jatkuu:

"Sinun ei tarvitse olla peloissasi

Koska pelko on vain valhe

Avaa silmäsi

Ja hän avaa taivaat pelastaakseen

Ne, jotka huutavat hänen nimeään

Hän, jota tuuli ja aallot tottelevat

On tarpeeksi vahva pelastamaan sinut"

Tärkeä ihminen on vaarassa. Itse en tajua tilannetta, epätodellinen olo. Jos tajuaisin, tuskin kirjoittaisin tänne. Saa rukoilla. Jumala voi auttaa, hän on tarpeeksi vahva pelastamaan. Vaikka ei voi tietää mikä hänen tahtonsa on. Tämä laulu ei ihan sovi tähän tilanteeseen, mutta nuo säkeet ovat soineet päässäni.

 "Everything can change in a moments time."

Hyvää pääsiäistä!

Muistetaan, mistä meidät on päästetty"! 

Sama Jumala, joka aikoinaan 

päästi israelilaiset pois Egyptin orjuudesta, 

on avannut meille pääsyn pois synnin ja kuoleman orjuudesta. 

Sen hän teki Jeesuksessa, joka kuoli ristillä

ja otti päälleen kaikki syntimme.
 Jeesus kärsi rangaistuksen, 
jotta meillä olisi rauha Jumalan kanssa. 

Sen tähden, mitä ristillä tapahtui pitkäperjantaina,

 kaikki meidän syntimme on sovitettu.

Aivan kaikki.

Uskomalla Jeesukseen, turvautumalla häneen,
 saat syntisi anteeksi ja uuden elämän Jumalan yhteydessä.


Ilman Jeesusta me olemme syntiemme orjia, niin kuin Raamattu todistaa:

Olimmehan mekin ennen ymmärtämättömiä
 ja tottelemattomia, olimme eksyksissä 
ja monenlaisten himojen ja nautintojen orjia,
 elimme pahuuden ja kateuden vallassa,
 vihattuina ja toisiamme vihaten. 

Mutta kun Jumalan, meidän pelastajamme,
 hyvyys ja rakkaus ihmisiä kohtaan tuli näkyviin,
 hän pelasti meidät,
 ei meidän hurskaiden tekojemme tähden, 
vaan pelkästä armosta. 
Hän pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi,
 niin että synnyimme uudesti
 ja Pyhä Henki uudisti meidät.

Tämän Hengen hän vuodatti runsaana meidän päällemme
 Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta,
 jotta me hänen armonsa ansiosta tulisimme vanhurskaiksi
 ja saisimme osaksemme ikuisen elämän, niin kuin toivomme.
Tit. 3:3-7

Jesajan kirja 53:3-11 kertoo pääsiäisen tapahtumista näin:

" Hyljeksitty hän oli, 

ihmisten torjuma, kipujen mies, sairauden tuttava, 

josta kaikki käänsivät katseensa pois.

Halveksittu hän oli, me emme häntä minään pitäneet.

Ja kuitenkin:

 hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme.

Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta,

luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, 

vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet 

ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet.

Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha,

hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.

Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, 

jokainen meistä kääntyi omalle tielleen.

 Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen.

Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen, ei hän suutansa avannut. 

Kuin karitsa, jota teuraaksi viedään,

 niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä,

 ei hänkään suutansa avannut. 

Hänet vangittiin, tuomittiin ja vietiin pois

 -- kuka hänen kansastaan siitä välitti? 

Hänet syöstiin pois elävien maasta, 

hänet lyötiin hengiltä kansansa rikkomusten tähden. 

Hänet oli määrä haudata jumalattomien joukkoon.

 Rikkaan haudassa hän sai leposijansa. 

Koskaan hän ei ollut harjoittanut vääryyttä, 

eikä petos ollut noussut hänen huulilleen. 

Herra näki hyväksi, että hänet ruhjottiin, 

että hänet lävistettiin.

 Mutta kun hän antoi itsensä sovitusuhriksi, 

hän saa nähdä sukunsa jatkuvan, 

hän elää kauan, ja Herran tahto täyttyy hänen kauttaan.

Ahdistuksensa jälkeen hän näkee valon, 

ja Jumalan tunteminen ravitsee hänet.

 

Minun vanhurskas palvelijani tekee vanhurskaiksi monet, 

heidän pahat tekonsa hän kantaa." 

Siunattua pääsiäistä teille!

Voin pahoin

Elän uutispimennossa. En seuraa mitään mediaa säännöllisesti, mutta aika ajoin jotkut uutiset onnistuvat saavuttamaan minut. Tämän päivän uutinen sai minut voimaan pahoin sisäisesti. Eksyin jotenkin iltalehden sivuille ja siellä oli lyhyt juttu Markku Koiviston oikeudenkäynnistä.

En ehtinyt miettiä, miten tähän uutiseen pitäisi reagoida. Minun automaattinen reaktioni oli inhotus, pahoinvointi ja suuttumus. Kuinka tällaista voi tapahtua? Silloin kun asiasta ensimmäisen kerran uutisoitiin, kuulin joiltain uskovilta kommentteja, joissa tekoa jotenkin vähäteltiin (silloin ei tosin tiedetty vielä, että kyseessä oli rikos). Joka tapauksessa tapahtunut painettiin ikään kuin villasella hiljaiseksi johonkin uskonnollisen selitykseen vedoten.

Mielestäni on väärin ajatella, että vääryyttä pitäisi ymmärtää sen tähden, että kaikkihan me teemme vääryyksiä, olemme syntisiä, eikä kellään ei ole varaa tuomita ketään. No hyvänen aika, jos ei minulla ole oikeutta tuomita, niin onneksi on sentään olemassa Suomen laki, joka tässä asiassa on vielä oikeudenmukainen!

Puhun nyt varmasti ajattelemattomasti kovia sanoja, mutta oikeasti olen kyllästynyt lässytykseen. Minua ärsyttää noin ylipäätään yhteiskunnassa se, että väärintekijöitä ymmärretään loputtomasti, eikä pistetä vastuuseen teoistaan. Erityisesti ärsyttää uskovien piirissä sellainen asenne, jossa syntejä ymmärretään ja vääryyksiä selitellään olemattomiksi. Opetetaan, että Jumala kyllä hyväksyy kaiken ja taputtaa päähän. Ja jos minua kohtaan on toimittu väärin, niin oikeudenmukaisuuden vaatimisen sijaan minun pitäisi vain ymmärtää ja antaa anteeksi.

Tämä saa minut voimaan pahoin. Jos ihmisen ei koskaan tarvitse kohdata omaa pahuuttaan ja joutua vastaamaan omista pahoista ja vääristä teoistaan, niin oppiiko hän koskaan elämään oikein? Okei, ymmärrän, että on tärkeää antaa anteeksi eikä katkeroitumalla pilata elämäänsä. Mutta joskus vain kuvottaa se, että pitää niellä ja niellä vääryyttä, eikä kukaan julista väärää vääräksi ja suoraa suoraksi.

Välillä tuntuu, että meidän aikamme kaipaisi vanhan ajan profeettoja. Onhan nykyään kyllä profeetan nimellä kulkevia henkilöitä kristillisissä piireissä, mutta missä ovat ne, joilla olisi todellinen Jumalan sanoma tälle ajalle, tämän ajan maailmalle ja tämän ajan seurakunnalle. Sellaiset ihmiset, jotka julistaisivat väärän vääräksi ja suoran suoraksi. Ihmiset, joilla olisi Jumalan antama auktoriteettia ja he uskaltaisivat sanoa ääneen sen, missä teemme väärin, mutta heillä olisi kuitenkin rakkaus.

Maailman suurin voima

Jos en uskoisi Jumalaan ja luottaisi Raamatun olevan totta, sanoisin, että maailman kaikista suurin voima on pelko. Ainakin minun elämääni pelko ohjailee, rajoittaa ja lamaannuttaa käsittämättömän paljon. En elä sellaista elämää, kuin haluaisin enkä tee niitä tekoja, mitä haluaisin, koska pelkään.

Raamattu todistaa kuitenkin, että on olemassa pelkoakin suurempi voima. Rakkaus.

"Jumalan rakkaus on saavuttanut meissä täyttymyksensä, kun me tuomion päivänä astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin tässä maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelkää, ei ole tullut täydelliseksi rakkaudessa." 1. Joh 4:17-18

Pelkoa ei rakkaudessa ole. Siellä, missä rakkaus hallitsee, pelko joutuu väistymään! Tällaista täydellistä rakkautta ei löydy ihmisiltä, vaan ainoastaan Jumalalata. Häneltä, josta sanotaan:" Jumala on rakkaus." Jumalan rakkaus on tullut konkreettisesti ilmi Jeesuksessa Kristuksessa.

Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus -- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 1. joh 4:9-10

Entä kun pelottaa, kuinka voin olla varma Jumalan rakkaudesta? Kuinka voin olla varma siitä, että Jumalan rakkaus on todella voimakkaampi, kuin kaikki ne pelot, jotka yrittävät minua nujertaa? Tässä on yksi suosikkikohtani Raamatusta:

 Mitä voimme tästä päätellä? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Kun hän ei säästänyt omaa Poikaansakaan vaan antoi hänet kuolemaan kaikkien meidän puolestamme, kuinka hän ei lahjoittaisi Poikansa mukana meille kaikkea muutakin?  Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala -- mutta hän julistaa vanhurskaaksi! Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus -- mutta hän on kuollut meidän tähtemme, ja enemmänkin: hänet on herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla puolella ja rukoilee meidän puolestamme! Mikä voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta? Tuska tai ahdistus, vaino tai nälkä, alastomuus, vaara tai miekka?On kirjoitettu: -- Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken aikaa, meitä kohdellaan teuraslampaina.  Mutta kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä rakastanut. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme. Room 8:31-39 (korostus minun lisäämäni)

Yhdessä Tenth Avenue Northin kappaleessa (Healing Begins, muistaakseni), on yksi säe, jossa lauletaan: "Fear is just a lie, open up your eyes." Uskon, että pelko on valhe, joka haihtuu kuin aamukaste auringon noustessa, kun totuus tulee. Uskon, että totuus on Jumalan rakkaus.

Sananlaskut ovat täynnä syvää viisautta ja kun hain nettiraamatusta sanalla pelko, löysin tällaien helmen:

Joka ihmisiä pelkää, on pelkonsa vanki, joka luottaa Herraan, on turvassa. Sananl. 29:25

Kunpa luottaisin aina Herraan! 

Kiitollisuudesta

Kirjoitin viimeksi Jumalan hyvyydestä ja tajusin sen jälkeen, kuinka valtavan paljon olen elämässäni saanut kokea Jumalan hyvyyttä. Jumala on tuhlaillut siunauksiaan minuun ja elämäni on ollut hyvää. Kuinka siitä huolimatta epäilen Jumalan hyvyyttä, armoa ja rakkautta? Miksi en kiitä siitä kaikesta, mitä hän on elämässäni tehnyt?

Jumala on siirtänyt minut pimeyden vallasta rakkaan poikansa valtakuntaan. Hän on antanut kaikki syntini anteeksi Jeesuksen tähden. Jumala on antanut minulle oikeuden tulla lapsekseen. Hän on Jeesuksessa lahjoittanut minulle kaiken, mitä tarvitsen elämään ja jumalanpelkoon. Lisäksi hän on nähnyt minut jo äitini kohdussa ja ollut mukana jokaisessa hetkessäni. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, hän oli luonut kaikki päiväni. Hän tuntee minut läpikotaisin ja rakastaa minua.

Voin nähdä Jumalan kädenjäljet elämässäni. Hän on siunannut minua, vastannut rukouksiini ja johdattanut minua silloinkin, kun en ole itse nähnyt minne astun. Hän on pitänyt huolta, lohduttanut ja uskon, että hän on myös varjellut. Sydämeni on juuri nyt täynnä kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. 

Tahtoisin kuitenkin kiittää Jumalaa myös silloin, kun minusta ei tunnu siltä. Haluaisin sellaisen asenteen, että kiittäisin "joka tilassa" tai "aina ja kaikesta" Jumalaa. Tuntuu tosin vaikealta, ellei jopa mahdottomalta kiittää kaikesta Jumalaa. Olen kuullut opetettavan, ettei kaikesta tarvitse kiittää. Eihän vaikeista asioista pysty kiittämään. Kuitenkin Raamatun Job teki niin: "Herra antoi, Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi". Oho. Jobin kirja on täynnä suurta tuskaa ja inhimillisiä vihan tunteita Jumalaa kohtaan ja sen keskellä tuo yksi lause tuntuu miltei käsittämättömältä. Kuinka on mahdollista kiittää Jumalaa aina ja kaikesta?

 Tällä hetkellä minulla on kuitenkin paljon aiheita kiittää. On niin paljon arkisia asioita, joista harvoin muistan olla kiitollinen. On koti, jonka vesihanasta tulee puhdasta vettä, kylmää ja lämmintä. Vaikka ulkona on kirpeä pakkasilma, sisällä on ihanan lämmintä ja mukavaa. Lähikaupasta saan ruokaa ja vielä kesän loppuun asti minulla on töitä, joten rahaakin on. Pääsen myös lomailemaan mikä tuntuu luksukselta. Elämässä on paljon hyviä ihmissuhteita. Terveyttäkin on Luoja suonut. ¨

Minun ei tarvitse pelätä näiden menettämistä, siitä ei ole mitään hyötyä. Voin hyvällä omalla tunnolla iloita ja olla kiitollinen.

 "Tyytyväisyys on vaikea laji" laulaa Jukka Poika kappaleessa Kiitollisuutta. Niin se taitaa olla.