Evankeliumi, klisee muiden joukossa?

Haluaisin tietää mitä evankeliumi merkitsee, tuntea sen joka solullani, niin, ettei se olisi vain klisee.

Jumalan edessä en voi olla muuta kuin rehellinen, vaikka ihmisten edessä voin esittää olevani esimerkillinen uskovainen. Jumala näkee sydämen, siinä missä ihminen katsoo ulkokuorta, ja Jumala tietää mitä minussa oikeasti on. Hän tietää kuinka ilkeitä ajatuksia sydämeni on tulvillaan, hän näkee kuinka kauan aikaa kulutan netissä, vaikka muille kaunistelen totuutta, hän näkee itsekeskeisyyteni ja ylpeyteni silloinkin, kun minä en niitä pysty näkemään ja luulen olevani ihan hyvä ihminen. (Ja koko ajan hän rakastaa minua, mikä on ihmeellistä)

On Jumalan armoa, että hän vetää välillä itsepetoksen verhon syrjään vastusteluistani huolimatta ja antaa mun nähdä, mikä syntinen oikeasti olen. Vain silloin voin aavistaa jotain siitä, mitä armo on, mikä on evankeliumi ja mitä Jeesuksen uhri merkitsee. Niin kauan kuin elän itsetyytyväisyyden kuplassa, en oikeasti tarvitse evankeliumia. Armokin on vain kaunis sana, jota käytän omaksi hyödykseni miten haluan.

"Jumala on armahtanut minut"
Niin mistä? Onko hän armahtanut minut näkemästä totuutta ja omaa syntisyyttäni? Ja miksi hän on armahtanut minut? Siksikö, että olen niin hyvä kristitty, etten koskaan tee mitäään pahaa, paitsi vähän juoruilen. Ja mitä siitä seuraa, että Jumala on armahtanut? Sekö että voin tehdä sitä mitä mieleni tekee?

Ei! Evankeliumi on jotain muuta kuin tuota. Lause "Jumala on armahtanut", ei sano mitään itsessään, ellei tiedä mistä hän on armahtanut, miksi hän on armahtanut ja mitä siitä seuraa, että hän on armahtanut. Ilmaisua "Jumala on armahtanut", voi käyttää myös väärin.

Välillä rakastan noita kuolleita ilmaisuja. Olen kaanaankieliautomaatti, kliseitä laukova ja merkityksettömien ilmaisujen taakse pakeneva uskon sankari. Haluan esittää pyhää ja esimerkillistä uskovaa ja päädynkin naurettavaksi narriksi. Kaikki mitä puhun on silkkaa teatteria.

Välillä taas istun jossain tilaisuudessa tai tilanteessa itku kurkussa kun itsellä on hätä, ja kuuntelen loputonta kliseetulvaa, viittauksia Jumalan valtavaan armoon, vihjauksia Jeesuksen ristinkuolemaan...mutta mitään ei sanota suoraan, mikä auttaisi minun hätääni. Ja lähden kotiin pettyneenä, mutta tulen taas uudestaan, koska olen uskossa. Entä se, joka ei vielä usko, mutta etsii kovasti ja tulee kirkkoon, koska on hänellä on hätä. Miten hänen käy, jos hän saa kuulla puhuttavan epämääräisiä vihjailuja Jeesuksesta ja pelastuksesta kaanaankielellä ja kohtaa samat kliseet, joita ei edes ymmärrä? Tuleeko hän uudestaan?

Pyydän anteeksi kaikilta saarnaajilta kovasydämisyyttäni. Puhuminen ja saarnaaminen ei ole helppoa, minä en sitä osaa ja on aivan väärin, että vaadin, ettette puhuisi kaanaankieltä ja kliseitä, kun en itsekään pysty niitä välttämään. Itsekin olen "kaanankielinen papukaija" pahinta laatua.

Ainut toivo on siis Jumalassa, että hän tekisi sen ihmeen, että voisimme olla ihmisiä ihmisille ja puhua ihmisille ihmisten kieltä. Että olisimme aitoja ja rehellisiä ja puhuisimme sydämeltä sydämelle. Kunpa näkisimme, että se, mitä ihmiset kaipaavat ei ole saarnaajan viihdyttävä puhe, tai minun innostava todistukseni. Ihmiset kaipaa evankeliumia, sanomaa siitä, että heidän syntinsä on sovitettu. Evankeliumi on yksinkertainen. Toisaalta se on monimutkainen, yhtä monimutkainen kuin ihminen itse.

Jumala, pyydän sulta, tuki meidän kaanaankieliset suumme. Vedä meidät pilvistä takaisin maan pinnalle, sinne, missä muutkin ihmiset elävät. Näytä meille, mitä evankeliumi tarkottaa, mitä tarkottaa se että meidän syntimme on sovitettu. Näytä meillle totuus meistä itsestämme ja näytä kuka sinä olet. Näytä totuus synnistä, tuomiosta, Jeesuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta, sovituksesta ja armosta. Niin, että kuluneet fraasit, kuolleet kliseet, saisivat merkityksen ja heräisivät eloon. Pyydän, että evankeliumi olisi minulle elävää todellisuutta joka päivä, joka hetki. Ja että tietäisin jokaista souluani myöten että syntini on sovitettu ja että olen "kallliisti lunastettu" !

Haluaisin osata tiivistää! Kirjoitan niin monisanaisesti, ettei kukaan (en itsekään) jaksa lukea omia kirjoituksiani. Evankeliumi on yksinkertainen. Miksi en osaa siitäkään kirjoittaa lyhyesti?