keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Joojoo, niin varmaan!

Mitä mielikuvia tuo mieleesi klassisen kliseinen lause: Jeesus rakastaa sua! Tai jos joku sanoo sinulle että Jumala rakastaa sua, kuinka sen ymmärrät?

Mulla on vaikeuksia käsittää Jumalan rakkautta mua kohtaan, se vaan on niin abstrakti juttu. Jumala, jota en voi nähdä tai koskettaa...rakastaa mua. Ja myös rakkaus sanana on jotain, abstraktia, en voi sitä käsin koskettaa tai tavoittaa sen olemusta. Joten ei kai ole ihme, jos Jumalan rakkautta on vaikea ymmärtää omalle kohdalle.

Kyllä mä oikeastaan tiedän, että Jumala rakastaa mua, koko kristinuskon sanoma on lähtöisin siitä ja koko Raamattu julistaa Jumalan rakkautta. Jumala rakasti mua ja rakasti jo ajatusta musta niin paljon, että loi mut tyhjästä. Jumala rakasti mua niin paljon, (jo ennen kuin olin syntynyt) että tahtoi korjata meidän välit ennalleen ja kärsiä rangaistuksen mun pahoista teoista. Siinä on rakkaus -- ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. 1. Joh 4:10 Lisäksi Hän antoi Pyhän Henkensä sisimpääni, minua ohjaamaan, kirjoitti lakinsa sydämeeni. Kaikki tämä koska hän rakastaa minua.

Mutta silti! Joskus on vaikea hyväksyä ja uskoa, että Jumala rakastaa minuakin, juuri minua ja juuri tällaisena. Tuntuu välillä, että sisällä on valtavan suuri musta aukko, joka huutaa rakkautta. Kunpa vaan voisin tuntea ja tietää sisimpäni syvimpiä sopukoita myöten, että Jumala rakastaa minua. Mikä avuksi?

Luulen, että tässä auttaa se, että lukee Raamattua, sillä sen kautta Jumala puhuu ja näyttää kuinka paljon rakastaa. Pikkuhiljaa Jumalan sanan valo alkaa valaista sydämeni pimeitä sopukoita ja tuoda sinne totuutta valheiden tilalle. Esim. sen valheen, että elämälläni ei ole merkitystä ja että olen aivan turha ja mitätön tässä suuressa maailmassa. Hän tahtoo näyttää totuutensa ja osoittaa rakkautensa ja tekee sen kai usein sanansa kautta.

Lisäksi yhteys muihin ihmisiin auttaa, jokainen kaipaa ihmisten rakkautta ja hyväksyntää (edes yhden ihmisen). Sitä kautta on helpompi ymmärtää, että Jumalakin rakastaa. Seurakunnan pitäisikin mun mielestä olla sillä tavalla "parantava yhteisö", että siellä vois kokea yhteyttä ihmisiin ja kokea olevansa hyväksytty ja rakastettu. Sillai ois helpompi tajuta sitä Jumalankin rakkautta. No, käytännössä ollaan kaikki syntisiä ja rikkinäisiä ja ihanneseurakuntaa ei löydy mistään.

Uskon, että Jumala kaipaa yhteyttä meihin yhtä paljon (ja enemmän!) kuin me häneen ja hän kaipaa osoittaa rakkauttaan meille enemmän kuin me halutaan ottaa vastaan. Kuten aikasemmin kirjotin, on niin helppo paeta Jumalaa...Mutta toisaalta on ihana tietää, että Hän odottaa meitä, juostakseen meitä vastaan ja sulkeakseen meidät syliinsä.

Jumala tahtoo oppia tuntemaan meidät. Aika hassu ajatus, sillä kyllähän Kaikkivaltias tuntee meidät ja tietää mitä meissä on. Kuitenkin Jumala on herrasmies ja hienotunteinen, hän ei tule väkisin osaksi meidän elämäämme, hän ei tule väkisin meidän Herraksemme tai ystäväksemme. Me emme tunne Jumalaa, ennen kuin tutustumme häneen, samoin hänkin tahtoo tutustua meihin pikkuhiljaa aina vain paremmin. Hän tahtoo, että itse puhuisimme ja kertoisimme hänelle ajatuksemme. Itseasiassa Jumala, maailmankaikkeuden luoja, kaipaa kuulla meidän äänemme!

Jossain ylistyslaulussa lauletaan "tahdon vain nähdä kasvosi, tahdon vain kuulla äänesi, tahdon vain olla kanssani, kaikki elinpäiväni" Jumala osoitti mulle, että tän voi kääntää myös toisinpäin. Jumala tahtoo nähdä meidän kasvomme. Hänen mielestään me olemme kauniita/komeita, hän on meidät tehnyt, eikä hän mokaile. Jumala tahtoo kuulla äänemme ja kaipaa sitä, että uskallamme puhua hänelle ja kertoa hänelle ajatuksistamme. Jumala tahtoo olla kanssamme, kaikki elinpäivämme. Hän tahtoo olla meidän Herramme ja Kuninkaamme ja hän kaipaa sitä, että jakaisimme elämämme hänen kanssaan, päivittäin, hetkittäin.

Jumala rakastaa minua. Ja Jumala rakastaa sinua, joka tätä luet.

Herra, opeta meitä luottamaan sinuun. Osoita meille henkilökohtaisilla tavoilla, miten sinä rakastat juuri meitä, juuri minua. Näytä meille, että emme ole mitättömiä tomuhiukkasia suuressa universumissa, vaan sinun kuvaksesi luotuja, kauniita ja ihania ihmisiä, joiden elämällä on tarkoitus. Näytä meille, että sinä lähetit Poikasi Jeesuksen kuolemaan juuri meidän syntiemme tähden.
Ja kuitenkin: hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. Omista teoistaan me uskoimme hänen kärsivän rangaistusta, luulimme Jumalan häntä niistä lyövän ja kurittavan, vaikka meidän rikkomuksemme olivat hänet lävistäneet ja meidän pahat tekomme hänet ruhjoneet. Hän kärsi rangaistuksen, jotta meillä olisi rauha, hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet. Me harhailimme eksyneinä kuin lampaat, jokainen meistä kääntyi omalle tielleen. Mutta Herra pani meidän kaikkien syntivelan hänen kannettavakseen
Jes 53:4-6

Kiitos Herra, että sinä et näe massaa, vaan näet yksilön, kiitos että sinä et katso ulkokuorta, vaan näet suoraan sydämeen, senkin mitä muut eivät näe. Ja sinä rakastat minua, se on ihmeellistä ja minun on vaikea sitä uskoa. Herra, sinä tiedät, että minä mielummin pakenen sinua, kun tulen sinun eteesi. Siksi pyydän, pidä minusta kiinni.


Jesajasta löytyy yksi mun lempikohtia,jossa Jumala puhuu Israelille. Uskon hänen rakkautensa olevan sama myös meitä ei-israelilaisia kohtaan:


Jesaja 43:1-7
Ja nyt -- näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob, joka sinut muovasi, Israel: -- Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Minä, Herra olen sinun Jumalasi. Minä, Israelin Pyhä olen sinun pelastajasi. Minä annan lunnaiksi sinusta Egyptin, Nubian ja Seban maat. Koska olet arvokas silmissäni, koska olet kallis ja rakas, minä luovutan kansanheimoja sinun sijastasi, kansakuntia sinun henkesi hinnaksi. Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi. Idästä minä tuon sinun sukusi, lännestä kokoan sinut, minä sanon pohjoiselle: "Anna tänne!" ja etelälle: "Päästä irti!" Tuokaa kaukaa minun poikani takaisin, maan ääriltä tyttäreni, tuokaa jokainen, joka on kutsuttu minun nimiini, jonka olen kunniakseni tehnyt, muovannut ja valmiiksi tehnyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti