Kuinka selviytyä tästä talvesta?

Arki on joskus puuduttavaa ja helposti pakenen arjen askareita mitä erilaisimpiin asioihin. Aivan kuin pitäisin kaikkea muuta tärkeämpänä, kuin tätä arkista elämää ja vaikkapa kotitöitä. Paetessani arkipuuhia kuitenkin menetän jotain: sen ilon, joka niihin kätkeytyy. Luulen, että Jumalakin on luonut meidät elämään arkea, hoitamaan päivittäin eteen tulevat asiat ja nauttimaan niistä.

***

Olen taas tullut siihen pisteeseen, että tajuan tarvitsevani enemmän unta, enemmän lepoa, enemmän jotain ihan muuta tekemistä kuin koneen ruudun tuijottamista. En voi jatkaa elämäni laiminlyömistä, sillä ainut elämä, joka minulle on annettu, on omani. Itseään voi myös rakastaa ja itsestään voi opetella pitämään huolta.

Muistutan itseäni, että omasta (henkisestä) hyvinvoinnistaan kannattaa huolehtia, varsinkin tähän vuodenaikaan. Itse pidän tärkeimpinä asioina kunnon unia ja ruokaa. Kun ne on kunnossa, niin paljon on kunnossa. Lisäksi suuri merkitys on sillä, että päivissä on ohjelmaa. Auttaa jaksamaan, jos on jotain mitä odottaa. Jonkinnäköinen liikunta piristää. Ihmisten näkeminen tekee hyvää, samoin ajatusten jakaminen. Helposti omassa päässä asiat paisuvat ja kiertävät samoja ratoja, joista ei näytä olevan ulospääsyä, mutta keskustellessa muiden kanssa ne jotenkin löytävät paikkansa.

Jokaisella on varmaan omia asioita, joista saa iloa, minulle yksi on tämä kirjoittaminen...ja siksi olen nytkin taas kirjoittanut, vaikka juuri sanoin, ettei pitäisi niin paljon istua koneen ääressä.

***

Ulkona on niin hurjan pimeää. Mennyt kesä tuntuu olevan valovuosien päässä ja seuraavaan kesään on lohduttoman pitkä aika. Aivan kuin joku olisi yhtäkkiä sammuttanut valot ja jättänyt meidät pimeään. Päivän sana sopii tähän marraskuuhun: Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." Joh 8:12

Valoa pimeyteen ja siunausta jokaiselle :)