Maailman tilanne vetää aika hiljaiseksi. Huonoja uutisia on niin paljon. En tarkoita nyt pelkkiä synkkiä talousennusteita, vaan sitä pahuutta, jota maailma pursuaa.
Orjuus ei ole historiaa, vaikka sen piti loppua jo ajat sitten. Nykyään maailmassa on enemmän orjia kuin koskaan, joidenkin arvioiden mukaan 27 miljoonaa. Tästä mukavalta kotisohvalta käsin on vaikea ymmärtää mitä orjuus tarkoittaa. Ihmiskauppa, prostituutio, lapsisotilaat, lapsityövoima jne. kuulostavat vain sanoilta, mutta tarkoittavat päivittäistä helvettiä miljoonille. Sitten ovat sodat ja konfliktit, helvettiä nekin.
Kristityt eivät pääse yhtään helpommalla. Vilkaisu Stefanus-Lähetyksen nettisivuihin tai Stefanus Viesti -lehteen, joissa kerrotaan kristittyjen vainoista antaa jonkinlaisen käsityksen siitä, mitä kristityt maailmalla joutuvat kokemaan.
Miten minun kristittynä pitäisi suhtautua maailman pahuuteen? Ahdistuminen ei auta ketään, mutta onko silmien sulkeminenkaan oikein? Luin reilu vuosi sitten kirjan, joka sai ajattelemaan, miten suhtaudun maailmassa näkemääni vääryyteen. Kirjoitin siitä kirjablogissani. Gary A. Haugenin kirjaa Rohkeus ratkaisee, on esitelty myös Kotisataman nettikaupan sivuilla.
Maailmassa on niin paljon pahaa, ettei sitä pysty käsittämään. Minä haluaisin tehdä jotain, ainakin muistaa rukouksin kärsiviä, mutta usein epätoivo lannistaa rukousinnon. Tuntuu että on aivan liikaa asioita, joiden puolesta voisi rukoilla ja pelkään, että jos aloitan, niin muserrun taakan alle. Vaan toisaalta, eihän minun tarvitse tuntea sitä tuskaa, jota ne miljoonat kärsivät tuntevat. Minä voin rauhassa, oman kotini turvassa rukoilla Jumalaa, joka ottaa taakaan kantaakseen ja pystyy kaikkeen hätään vastaamaan.
Olen viime aikoina pohtinut sitä, että maailmassa on niin paljon asioita, joita voisi tehdä, ettei kaikkea millään ehdi tehdä. Pitäisi valita muutamia asioita ja keskittyä niihin. Päteekö sama rukouselämäänkin, koska kaiken puolesta ei jaksa kovin perusteellisesti rukoilla, täytyy keskittää rukoukset tiettyihin asioihin? Toisaalta se on Jumala, joka nostaa sydämelleni asioita. Eikä minun tarvitse kantaa sydämessäni koko maailman hätää, mutta saan tuoda sen mitä sydämessäni on hänelle. Hän itse kyllä johdattaa rukouksiani haluamaansa suuntaan.
On vaan välillä vaikea uskoa, että rukouksilla on merkitystä. Suurten asioiden kohdalla omat heikot huokauset tuntuvat niin mitättömiltä. Onko niillä väliä?
Israelin Orwell-painajainen
8 kuukautta sitten
Tänään kollastin kirjoituspöytäni kaapilla ja yksi monistenippu vanhojen opiskelupapereitteni joukossa kiinnitti huomioni. Päällimmäisenä oli valokopio Herää Valvomaan-lehden (2/-99) pääkirjoituksesta, Raimo Mäkelän kirj. "Pahaa vastaan". Kirjoitus on saatananpalvonnasta ja Paholaisesta.
VastaaPoistaR.M. tuo esille myös Jeesuksen opettaman rukouksen, jossa on pyyntö "Päästä meidät pahasta!".
Hän kirj. myös: "Pahaa vastaan taistelee se, joka tekee hyvää."
Rukouksillamme on merkitystä. Emme lakkaa rukoilemasta :)
Täytyy laittaa muistiin tuo Gary A. Haugenin kirja.
Siunausta!
Hei nurkkalintu! Tuopa on hyvin sanottu, pahaa vastaan taistellaan tekemällä hyväää!
VastaaPoistaToisinaan tuntuu, että rukoukset on voimakkaita ja niillä on vaikutusta, toisinaan tuntuu, että toistelen vain sanoja. Mutta kunpa pitäisin mielessäni, että Jumala kuulee rukoukset riippumatta siitä, miltä minusta tuntuu rukoillessana. Ja luulen, että hän arvostaisi uskollisuutta. Jostain blogista olen joskus poiminut tällaisen lainauksen:
"ultimately it is faithfulness, not success, that is God's measure of our service." Erickson