Unelma

Rakastan ensimmäisen adventin jumalanpalvelusta. Kirkkosali on täynnä ihmisiä ja elämää ja melkein koko seurakunta on koolla, vanhimmista nuorimpiin. Kuoron johdatuksella kajautamme ilmoille vanhoja virsiä, ylistykseksi Hänelle, jota juhlimaan olemme tulleet. Laulujen soidessa tuntuu Pyhän läsnäolo ja aivan kuin pala taivasta olisi hetkeksi laskeutunut keskellemme. Uskon, että enkelitkin yhtyvät lauluun yhdessä seurakunnan kanssa. Hoosianna!

En ole pitkään aikaan käynyt sunnuntaiaamun tilaisuuksissa ja nyt huomaan, mitä vaille olen jäänyt. Samanlaista Pyhän Hengen yhteyttä, jota seurakunnan keskellä tunnen, en voi kokea muualla. Vaikka en tunne joukosta kuin muutaman ihmisen, olen silti kuin kotonani. Seurakunta koostuu hyvin erilaisista ihmisistä, mutta meillä on yhteinen ilonaihe, Jeesus Kristus on sovittanut meidän syntimme ristillä ja saamme olla Taivaan isän lapsia, samaa perhettä.

Kuuntelen saarnaa, joka puhuttelee syvälle. Adventinaika ei ole pelkästään joulun odotusta, se on myös Jeesuksen takaisin tulon odotusta ja sydämen valmistamista hänen paluulleen. Saarnan kautta Pyhä Henki puhuu sydämelleni ja vaikka ehkä unohdan saarnan yksityiskohdat, toivon, että sydämeni sen kautta muuttuu, edes hieman.

Jälleen kerran en voi olla unelmoimatta, kun katselen ympärilläni hiljaa istuvaa joukkoa ja alttaritaulun Jeesusta, joka on parantamassa halvaantunutta. Unelmoin, että jonain päivänä kirkkosali on vielä täydempi kuin se oli tänään, täynnä janoisia, etsiviä ihmisiä, jotka kysyvät sisimmässään: miten voisin pelastua? Miten voisin päästä tästä syntitaakasta, jota kannan harteillani? Seurakunnassa julistetaan selkeää, yksinkertaista evankeliumia. Pyhä Henki liikkuu ihmisten keskuudessa niin, että he tulevat synnintuntoon ja huutavat avukseen Jeesusta, häntä joka on jo sovittanut meidän syntimme ristillä kaksituhatta vuotta sitten.

Herätyksen romantisointia tai ei, mutta tahdon uskoa, että vielä tulee aika, jolloin seurakunta muuttuu uskovien kerhosta paikaksi, josta evankeliumi kaikuu kirkkaana ja selvänä. Mitä voisin tehdä, että se aika olisi lähempänä? Ei minulla ole vastauksia. Mutta voin pysyä lähellä Jumalaa. Voin rukoilla häntä näyttämään mikä on hänen tahtonsa minun elämässäni ja sitten suostua tekemään hänen tahtonsa. Suostua olemaan uskollinen pienissä, arkisissa asioissa. Ei minun tarvitse maailmaa pelastaa, se on Jumalan heiniä. Kuitenkin Jumala tahtoo tehdä asioita tässä maailmassa myös minun kauttani, sellaisia minulle sopivia asioita.

Siunattua adventinaikaa teille :)